Hylkeiden runsaus ja levinneisyys
Hylkeiden laskentakannan koko, siinä tapahtuneet muutokset ja muutosnopeus kertovat hyljekantojen tilasta. Koska hylkeet ovat ravintoverkon huippupetoja, samalla ne kertovat koko meriympäristön tilasta. Hylkeiden määrää arvioidaan karvanvaihtoaikaan tehtävillä lentolaskennoilla. Karvanvaihtoaikaan hylkeitä on runsaasti maalla ja jäällä, ja optimiolosuhteissa tällä menetelmällä arvellaan tavoitettavan noin 70% kokonaispopulaatiosta.
Itämeren hyljekannat ovat aiemmin olleet suurempia kuin nykyään. Hyljekannat pienenivät selvästi 1900-luvun puolen välin jälkeen liikapyynnin ja ympäristömyrkkyjen (PCB, DDT) takia. Erityisesti norpilla esiintyi vain Itämerellä tavattavaa kohdunkuroumasairautta, joka aiheutti naaraiden lisääntymiskyvyttömyyttä. 1970–80 lukujen vaihteessa harmaahylkeitä arvioitiin olevan enää 2000–4000 ja norppia 5000 yksilöä. Meren puhdistumisen myötä hyljekannat ovat kuitenkin elpyneet viime vuosikymmenien aikana.
Harmaahylkeiden määrä on kasvanut
Harmaahylkeiden eli hallien määrä koko Itämerellä on kasvanut 2000-luvun alusta noin nelinkertaiseksi. Lentokoneista laskettu niin kutsuttu laskentakanta on nyt yli 40 000 yksilöä. Myös Suomen merialueilla hallien laskentakanta on viiden viime vuoden aikana kasvanut 11 000 yksilöstä 18 000 yksilöön.
Vaikka laji on runsas kaikilla merialueilla, valtaosa Suomen populaatiosta sijoittuu karvanvaihtoaikana lounaiseen saaristoon. 2000-luvun alun jälkeen kannan voimakkain kasvu näyttää tasaantuneen ja nykyään vuosikasvu on noin 3 % Suomen merialueella ja noin 5 % koko Itämerellä.
| Merialue | 2016 | 2017 | 2019 | 2020 | 2021 |
|---|---|---|---|---|---|
| Lounaissaaristo | 9627 | 8092 | 13033 | 14757 | 15733 |
|
Ahvenanmaan |
4794 | 5435 | 7897 | 9379 | 10798 |
|
Saaristomeri |
4833 | 2657 | 5136 | 5378 | 4935 |
| Perämeri ja Merenkurkku 1 |
356 | 748 | 186 | 982 | 695 |
| Selkämeri 2 | 539 | 258 | 314 | 356 | 645 |
| Suomenlahti | 645 | 591 | 685 | 663 | 1011 |
| Suomi yhteensä |
11167 | 9689 | 14218 | 16758 | 18084 |
| Itämeri yhteensä |
30070 | 30348 | 38121 | 40075 | 41936 |
1 Merenkurkun hylkeidensuojelualue, 2Selkämeren hylkeidensuojelualue. Vuonna 2018 ei Suomessa tehty hallilaskentoja. Lentokoneista laskettu lukumäärä on pienempi kuin todellinen populaatiokoko, mutta kuvastaa silti hyvin kannan kehitystä.
Runsauden ja levinneisyyden osalta hallikanta Suomessa on hyvässä tilassa, vaikka kasvu-% ei vastaa HELCOMin asettamaa tavoitearvoa (7 %). Hyvä tila voidaan kuitenkin perustella laskentakannan edelleen jatkuneella kasvulla, sillä tiheässä kannassa, joka on lähellä ympäristön kantokykyä, kasvu voi olla hitaampaa.
Itämerellä halli suosii poikimisympäristönään jäätä, mutta voi tarvittaessa poikia menestyksellisesti myös luodoille kuten Saaristomeren eteläosassa. Luotoja halli käyttää myös karvanvaihtopaikkoina. Sopivia elinympäristöjä on lisääntymiselle ja karvanvaihdolle riittävästi.
Itämerennorpista suurin osa elää Perämerellä
Itämerennorpista valtaosa (runsaat 80 %) elää Perämerellä, jossa jääolosuhteet ovat vakaimmat pesinnälle myös leutoina talvina. Perämeri on myös ainoa itämerennorpan lisääntymisalue, jossa kanta kasvoi 2010-luvun alkupuolelle asti keskimäärin vajaat 5 % vuodessa. Viimevuotiset heikot jääolosuhteet ovat koonneet karvanvaihtoaikana norppia suurina laumoina jäälautoille, mikä on sekoittanut laskentamenetelmää ja näkyy viime vuosien poikkeuksellisen korkeina kanta-arvioina.
Itämerennorppia arvioidaan olevan Perämeren ja Merenkurkun alueella noin 20 000. Tämä norppakanta sijoittuu sekä Suomen että Ruotsin merialueille. Saaristomeren norppamääräksi arvioidaan 200–300 yksilöä, ja ne sijoittuvat laskennoissa Saaristomeren kansallispuiston koko alueelle, mutta norppia tavataan myös Ahvenanmaalla. Suomenlahden norppakannasta valtaosa on Venäjän puolella ja Suomen merialueella on viime vuosien laskennoissa nähty vain kymmenkunta norppaa. Venäjän puolella tehdyt laskennat viittaavat Suomenlahden norppakannan taantumiseen.
Itämerennorppien runsaus ja levinneisyys ovat hyvässä tilassa Perämeren ja Merenkurkun alueella, vaikka kasvunopeus ei vastaakaan HELCOMin asettamaa tavoitearvoa. Hyvä tila voidaan kuitenkin perustella laskentakannan edelleen jatkuneella kasvulla. Vuoden 2010 jälkeen norppien runsaudessa ja levinneisyydessä tapahtuneita muutoksia on ollut vaikea arvioida muuttuneiden laskentaolosuhteiden takia, mutta asiantuntija-arvioiden perusteella kasvun oletetaan edelleen jatkuneen. Asia vaatii kuitenkin tutkimusta. Saaristomerellä ja Suomenlahdella norppakannan runsaus ja levinneisyys eivät vastaa hyvää tilaa. Saaristomerellä ja Suomenlahdella jääpeite on nykyisin usein epäedullinen onnistuneelle pesinnälle, vaikka Saaristomerellä norpat näyttävät vaihtavan karvaansa myös luodoilla. Jään katoaminen on kuitenkin jo akuutti uhka kaikille Itämeren norppa-aluille.