Hylkeiden lisääntymisteho
Hylkeiden lisääntymistä arvioidaan seuraamalla niiden lisääntymistehoa eli sekä keväällä synnyttäneiden 7-25-vuotiaiden naaraiden osuutta että syksyllä tiineenä olevien yli 6-vuotiaiden naaraiden osuutta koko ikäryhmästä. Hyvässä tilassa lisääntymistehon pitäisi molemmilla lajeilla olla yli 90 %. Hylkeet ovat huippupetoja, joihin kertyvät ympäristömyrkyt saattavat aiheuttaa lisääntymisongelmia. Tämän vuoksi lisääntymisteho on tärkeä indikaattori hyljekantojen tilasta. Lisääntymistehon pieneneminen voi myös kertoa siitä, että populaatio on saavuttamassa ympäristön kantokykyä.
Hallien lisääntymisteho vuosina 2016–2021 oli 73 % tai suurempi, jos vuoden 2016 pieneen näytemäärään perustuvaa tulosta ei lasketa mukaan. Lisääntymisen voidaan katsoa vastaavan hyvää tilaa, koska synnyttäneiden osuus voi pienentyä kannan koon lähestyessä ympäristön kantokykyä. Synnyttäneiden hallinaaraiden osuus on vaihdellut 2000-luvulla. Se pieneni 2000-luvun alkupuolella, nousi edellisellä raportointikaudella selvästi ja on nyt tasaantunut lähelle kynnysarvoa. Hallinaaraiden lisääntymistehon on todettu korreloivan positiivisesti silakan painon kanssa; silakan painon kasvaessa, myös lisääntymisteho kasvaa.
Vuosien 2016–2020 norppanaaraista oli synnyttänyt keskimäärin 74 %. Norpista ei ollut syksyaineistoa, joten kantavien norppanaaraiden osuutta ei tiedetä. Ennen vuotta 1997 synnyttäneiden naaraiden osuus oli vain 29 %, vuosina 1997–2006 lisääntymisteho oli 60 %, ja vuosina 2007–2015 73 %. Norpan lisääntymisteho onkin parantunut 2000-luvulla merkittävästi ja pysynyt viime aikoina melko vakaana. Lisääntymisen osalta norppakanta on mahdollisesti hyvässä tilassa Perämeren ja Merenkurkun alueella, jossa ympäristön kantokyky saattaa jo vaikuttaa lisääntymistehon kasvuun. Eteläisten osakantojen (Saaristomeri ja Suomenlahti) lisääntymistehoa ei pystytä arvioimaan, koska näistä kannoista ei ole saatavissa riittävästi näytteitä.