Sinilevien maksamyrkyt Itämeressä
Sinilevät, oikeammin sinibakteerit tuottavat Itämeressä nykytiedon mukaan kahta levämyrkkyä, jotka ovat nodulariini-R ja mikrokystiini-LR. Ne ovat maksamyrkkyjä, eli vaikuttavat ja kertyvät eliöiden maksakudokseen. Meren tilaa arvioidessa seurataan näiden maksamyrkkyjen pitoisuutta pintavedessä, kasviplanktonissa ja silakoissa. Vain veden myrkkypitoisuudelle on asetettu hyvää tilaa kuvaava kynnysarvo. Ravintokaloille on olemassa WHO:n asettama mikrokystiini-LR:n suurin sallittu päiväannos.
Kuva
Pintaveden kokonaismaksamyrkkypitoisuus alittaa WHO:n juomavedelle asettaman kynnysarvon (1,0 µg/l) kaikilla avomerialueilla. Kasviplanktonin sisältämät nodulariini-R- ja mikrokystiini-LR –pitoisuudet ovat hyvin vaihtelevia, mutta koska kynnysarvoja ei ole asetettu, ei tilaa voida määrittää. Merkittävää on, että nodulariini-R –pitoisuuksia todetaan nykyään kaikilla merialueilla Perämerta myöten.
Silakan maksassa maksamyrkkyjen pitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin silakan lihaksessa, mutta kynnysarvon puuttuessa tilaa ei voida arvioida. Pitoisuudet maksassa ovat Perämerellä hieman alhaisempia kuin Suomenlahdella ja Selkämerellä. Ajallisia muutoksia sinilevien tuottamissa maksamyrkyissä ei ole määritetty.
Julkaisija
Suomen ympäristökeskus (Syke)