Radioaktiivisuus on laskenut normaalille tasolle
Itämeren radioaktiivisuutta seurataan mittaamalla kalojen ja sedimenttien Cesium-137 (Cs-137) pitoisuutta. Cs-137 on voimakas radioaktiivinen isotooppi, joka päätyi Itämereen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena vuonna 1986. Cs-137 kertyi kasvillisuuteen, eläimistöön ja sedimenttiin erityisesti Selkämeren ja itäisen Suomenlahden alueille aiheuttaen kudosvaurioita eliöissä. Suurin osa nykyisestä keinotekoisesta radioaktiivisuudesta on edelleen Tsernobylin onnettomuuden aiheuttamaa.
Tsernobylin onnettomuuden jälkeen Itämeren radioaktiivisuus on vähentynyt tasaisesti cesiumin puoliintuessa ja sedimentoituessa merenpohjaan. Cs-137 pitoisuudet silakassa ovat laskeneet ja vuosina 2017–2022 saavutettiin vihdoin taso, joka oli ennen Tsernobylin onnettomuutta. Tällä hetkellä Itämeri on hyvässä tilassa radioaktiivisuuden suhteen, eikä se aiheuta vaaraa ekosysteemille.
Radioaktiivisten aineiden päästöt ovat hyvin pieniä
Ydinvoimaloista pääsee hyvin pieniä määriä radioaktiivisia isotooppeja meriympäristöön. Radionuklidien tritium, koboltti-60, strontium-90 ja cesium-137 aktiivisuuspitoisuudet voimalaitosten lähellä ovat lähes samat kuin Itämerellä muualla. Radionuklidien päästöillä ei ole merkitystä ympäristön säteilyaltistukseen.