Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

PAH-yhdisteet ja öljypitoisuus

Polyaromaattiset hiilivedyt ovat peräisin fossiilisesta öljystä, fossiilisista öljyjalosteista tai polttamisesta. PAH-yhdisteiden osalta Suomen rannikkomerialueet ovat hyvässä tilassa. Myös avomerialueiden meriveden öljypitoisuus jää alle kynnysarvojen, mutta rannikolla öljyä on paikoin liian paljon.
Kuva
Viisi ruskean ja mustan kirjavaa pitkänokkaista lintua kalliolla.
Mereen päätynyt öljy voi olla kohtalokasta linnuille. Varsinkin rannikolla öljypitoisuus ylittää paikoin hyvälle tilalle määritetyn kynnysarvon. © Mats Westerbom

Polyaromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet ovat useimmiten peräisin fossiilisista öljyistä tai öljyjalosteista tai ovat polttamisesta syntyviä yhdisteitä, joita syntyy runsaasti mm. liikenteestä ja merenkulusta. PAH-yhdisteiden pitoisuutta mitataan simpukoista ja pintasedimentistä. Vuosien 2017–2022 aikana yhdisteiden määrä sinisimpukassa alitti kynnysarvon kaikilla mitatuilla rannikkoasemilla. Pintasedimentin PAH-pitoisuudet olivat korkeampia Itäisellä Suomenlahdella kuin muilla merialueilla. 

Kuva
Pisteillä ja väreillä kuvatut Suomen merialueiden mineraaliöljy, fluoranteeni ja bentso(a)pyreeni -pitoisuudet. Sisältö on selitetty kuvatekstissä.
Öljyn pitoisuus vedessä ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet sinisimpukoissa eri merialueilla suhteessa hyvään tilaan. Öljyn pitoisuutta mitattiin sekä avomeri- että rannikkoalueelta, muita PAH-yhdisteitä ainoastaan rannikolta. Punainen katkoviiva kuvaa hyvän tilan kynnysarvoa. Suhdeluvun ollessa kynnysarvon vasemmalla puolella, tila on hyvä. Öljypitoisuudet olivat liian korkeita Suomenlahden, Selkämeren ja Perämeren rannikkoalueilla. Muut pitoisuudet jäivät alle kynnysarvojen. © Suomen ympäristökeskus

Itämerellä on erittäin runsas meriliikenne, josta päätyy mereen tahallisia tai tahattomia öljypäästöjä. Pitoisuudet ovat olleet viime vuosina kaikilla seurannan kohteina olevilla merialueilla lähes vakiotasolla, joka on selvästi 1970- ja 1980-lukujen huippupitoisuuksia pienempi. Mitatut meriveden öljypitoisuudet alittivat kuitenkin kaikilla avomeren mittausasemilla hyvää tilaa kuvaavan kynnysarvon, mutta rannikon asemilla havaitaan myös heikkoa tilaa kuvaavia pitoisuuksia. Pintaveden öljypitoisuudet ovat laskevia tai trendiä ei ole. 

Kuva
Kolme laivaa sumuisella merellä.
Laivaliikenteestä päätyy mereen öljypäästöjä. Niiden määrä on kuitenkin vähentynyt. © Teemu Helonheimo

Öljypäästöt ovat vähentyneet Itämerellä 

Merenkulusta syntyvät öljypäästöt ovat laskeneet Itämerellä ja Suomen merialueella. Suurin vähenemä on havaittu suurissa (>10 m3) päästöissä. Vuosina 2016–2021 HELCOM arvioi, että 91 % yksittäisistä päästöistä olivat pienempiä kuin 0,1 m3 (HELCOM 2023). Suomen merialueista Perämeren, Merenkurkun ja Ahvenanmeren-Saaristomeren öljypäästöjen tilavuus on laskenut verrattuna vuosiin 2011–2016, mutta muilla merialueilla tilavuudessa ei ole havaittu muutosta. Suurimmat päästötilavuudet ovat Suomenlahdella. 

Kuva
kaksi viivaa, jotka osoittavat Itämeren öljypäästöjen tilavuuden ja lukumäärän laskeneen vuodesta 1989 vuoteen 2021.
Itämerellä havaittujen öljypäästöjen tilavuus ja lukumäärä on laskenut selvästi vuosien 1989-2021 välillä. © HELCOM 2023c

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)