Jätteiden kansainväliset siirrot

Jätteiden vienti hyödynnettäväksi voi tilanteesta riippuen olla joko luvanvaraista (ilmoitusmenettely) tai sitten tulee noudattaa kevyempää ns. vihreiden jätteiden siirtomenettelyä. Joskus vienti voi myös olla kokonaan kielletty. Jätteen viejä on velvollinen selvittämään, mitä menettelyä viennissä noudatetaan. Jätesiirroista, jotka eivät ole mainittujen menettelyjen mukaisia, voi toimijalle seurata jätelaissa säädetty rangaistus.

Jätesiirroissa noudatettavat menettelyt määritellään EU:n jätteensiirtoasetuksessa N:o 1013/2006. Alla käydään läpi menettelyn valintaan vaikuttavia asioita.

Mitä viedään?

Olennaista oikean vientimenettelyn valinnassa on jätteen luokittelu EU:n jätteensiirtoasetuksen mukaisesti. EU:n jätteensiirtoasetuksessa jätteet on luokiteltu eri liitteisiin niiden ominaisuuksien perusteella. Luokittelu perustuu OECD:n neuvoston päätökseen ja Baselin sopimuksen liitteisiin, joista jäteluettelot on otettu jätteensiirtoasetuksen liitteeksi III (ns. vihreä jäteluettelo) ja IV. Jätteen viejän on tärkeää tietää, mihin asetuksen liitteeseen siirrettävä jäte on luetteloitu, jotta saadaan selville tarvitaanko jätesiirtoon lupa vai noudatetaanko vihreän jätteen siirtomenettelyä.

Ns. vihreään jäteluetteloon (asetuksen liite III) on sisällytetty sellaisia jätteitä, joiden siirroista maasta toiseen hyödynnettäviksi ei todennäköisesti aiheudu riskiä ympäristölle. Tällaisia jätteitä ovat esimerkiksi metalliromu, keräyspaperi ja käsittelemättömän puun jäte. Niitä saa pääsääntöisesti siirtää EU:n tai OECD:n jäsenmaasta toiseen noudattaen vihreän jätteen siirtomenettelyä.

Liitteen IV jäteluettelon jätteet kuuluvat aina lupamenettelyn piiriin. Jätteisiin, joita ei mainita näissä luetteloissa, sovelletaan lupamenettelyä.

Minne viedään?

Jätteen vastaanottava maa vaikuttaa jätesiirtojen suunnitteluun. Siirtomenettely EU- ja OECD-maiden ulkopuolelle voi poiketa menettelystä, jota noudatetaan siirrettäessä vastaavaa jätettä EU- tai OECD-maiden välillä. Vastaanottava maa vaikuttaa myös siirron edellytyksiin. Esimerkiksi vaaralliseksi luokiteltua jätettä ei saa jätteensiirtoasetuksen mukaan viedä lainkaan EU- tai OECD-maiden ulkopuolelle tai vastaanottava maa on voinut kieltää jätteen tuonnin.

Vietäessä ns. vihreäksi luokiteltua jätettä EU:n tai OECD:n ulkopuoliseen maahan tulee vastaanottomaan vaatimat siirtomenettelyt tarkistaa komission asetuksesta (EY) N:o 1418/2007. Jätteen Basel- tai OECD-nimikkeen mukaan määräytyy, sovelletaanko jätteen vientiin kieltoa, lupamenettelyä (ilmoitusmenettely) vai ns. vihreän jätteen siirtomenettelyä. Myös vastaanottomaan mahdolliset omat säädökset on huomioitava. 

Kun jätettä siirretään Euroopan talousalueen ulkopuolelle, on viejän lisäksi kyettävä osoittamaan, että jätteen käsittely tapahtuu olosuhteissa, jotka suurelta osin vastaavat EU:n  ympäristölainsäädännössä asetettuja vaatimuksia.

Jätelain vientirajoitus kunnan vastuulle kuuluvan sekalaisen yhdyskuntajätteen viennissä

Pääsääntöisesti jätteen vientiin hyödynnettäväksi toiseen maahan ei tarvita erityisiä perusteluja. Poikkeuksena tästä on sekalaisen, jätelain (646/2011) 32 § mukaisesti kunnan vastuulle kuuluvan yhdyskuntajätteen vienti, jolloin vientiin vaaditaan jätelain 109 § mukaiset perusteet. Vientilupaa haettaessa Suomen ympäristökeskus edellyttää, että yritys toimittaa hakemuksessaan asianmukaiset perusteet viennille.

Jätelain 109 §:ssä on lueteltu alla olevat ehdot, joista jonkin täyttyessä vienti voidaan sallia.

1. Suomessa ei ole teknisiä tai taloudellisia edellytyksiä taikka tarvittavia laitoksia jätteen käsittelemiseksi hyväksyttävällä tavalla;
2. jäte käsitellään ympäristönsuojelun kannalta olennaisesti paremmin kuin Suomessa;
3.  jäte käsitellään tavalla, joka olisi ympäristönsuojelun kannalta hyväksyttävä Suomessa ja joka on kokonaiskustannuksiltaan olennaisesti edullisempi kuin käsittely Suomessa;
4. siirto tehdään uuden käsittelymenetelmän kokeilemiseksi tai muuta koetoimintaa varten; tai
5. muun kuin vaarallisen jätteen siirto perustuu jätehuollon alueelliseen yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin tai Suomen ja Norjan kuntien kesken.

Suomen ympäristökeskus katsoo, että kohdassa 3) mainittu ”kokonaiskustannuksiltaan olennaisesti edullisempi” tarkoittaa vähintään 60 % edullisempaa kokonaiskustannusta. Kokonaiskustannuksiin lasketaan käsittelykustannuksien lisäksi kuljetuskustannukset ja viranomaismaksut lupien käsittelystä.

Suomen ympäristökeskus seuraa sekalaisen yhdyskuntajätteen synnyn ja käsittelyn tilannetta. Vientilupien myöntämisedellytyksenä on jätelain ehtojen täyttyminen.

Menettelyohjeet

Lupaa edellyttävän jätteen siirtoon Suomesta tarvitaan jätesiirtoluvat Suomen ympäristökeskukselta sekä jätteen vastaanottajamaan ja mahdollisten kauttakulkumaiden jätesiirtoviranomaisilta (ilmoitusmenettely). Jätesiirtolupaa hakee jätteen viejä. Katso ohjeet jätesiirtoluvan hakemiseen täältä.

Jos kyseessä on ns. vihreän jätteen siirto, jätesiirron mukaan on liitettävä lomake, EU:n jätteensiirtoasetuksen liite VII. Lisäksi siirron järjestäjän ja vastaanottajan on solmittava tietyt ehdot täyttävä sopimus. Ohjeet ns. vihreiden jätteiden siirtoihin löytyvät täältä.

Mikäli et ole varma, mitä menettelyä viennissä tulee noudattaa, ota yhteyttä Suomen ympäristökeskukseen. Vastaanotto- ja kauttakulkumaiden mahdolliset kansalliset menettelyvaatimukset kannattaa selvittää suoraan kyseisen maan toimivaltaiselta viranomaiselta.

Jätteen vienti loppukäsiteltäväksi vaatii aina sekä Suomen ympäristökeskuksen että jätteen vastaanottajamaan ja mahdollisten kauttakulkumaiden jätesiirtoviranomaisten myöntämät jätesiirtoluvat (ilmoitusmenettely). Jätteen vienti loppukäsiteltäväksi muuhun kuin toiseen EU- tai EFTA-maahan on kokonaan kielletty.

Jätteen viejä on velvollinen huolehtimaan jätesiirroissa vaadittavien menettelyjen noudattamisesta ja jätesiirtoluvan hakemisesta. Jätesiirroista, joissa ei ole noudatettu vaadittavia menettelyjä, voi toimijalle seurata jätelaissa säädetty rangaistus.

Jätelain vientirajoitukset

Jätteen vientiin loppukäsiteltäväksi vaaditaan aina jätelain (JL 646/2011) 109 § mukaiset perusteet. Vientilupaa haettaessa Suomen ympäristökeskus edellyttää, että yritys toimittaa hakemuksessaan asianmukaiset perusteet viennille.

Jätelain 109 §:ssä on lueteltu alla olevat ehdot, joista jonkin täyttyessä vienti voidaan sallia.

1. Suomessa ei ole teknisiä tai taloudellisia edellytyksiä taikka tarvittavia laitoksia jätteen käsittelemiseksi hyväksyttävällä tavalla;
2. jäte käsitellään ympäristönsuojelun kannalta olennaisesti paremmin kuin Suomessa;
3.  jäte käsitellään tavalla, joka olisi ympäristönsuojelun kannalta hyväksyttävä Suomessa ja joka on kokonaiskustannuksiltaan olennaisesti edullisempi kuin käsittely Suomessa;
4. siirto tehdään uuden käsittelymenetelmän kokeilemiseksi tai muuta koetoimintaa varten; tai
5. muun kuin vaarallisen jätteen siirto perustuu jätehuollon alueelliseen yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin tai Suomen ja Norjan kuntien kesken.

Suomen ympäristökeskus katsoo, että kohdassa 3) mainittu ”kokonaiskustannuksiltaan olennaisesti edullisempi” tarkoittaa vähintään 60 % edullisempaa kokonaiskustannusta. Kokonaiskustannuksiin lasketaan käsittelykustannuksien lisäksi kuljetuskustannukset ja viranomaismaksut lupien käsittelystä.

Menettelyohjeet

Jätteen siirtoon Suomesta loppukäsiteltäväksi toiseen maahan tarvitaan jätesiirtoluvat Suomen ympäristökeskukselta sekä jätteen vastaanottajamaan ja mahdollisten kauttakulkumaiden jätesiirtoviranomaisilta (ilmoitusmenettely). Luvan hakee jätteen viejä. Katso ohjeet jätesiirtoluvan hakemiseen täältä.

Jätteen viejä lähtömaassa on velvollinen selvittämään, mitä menettelyä jätteen siirrossa noudatetaan, sekä tarvittaessa hakemaan lupaa jätesiirrolle. Lupaa edellyttävän jätteen tuontiin tarvitaan jätesiirtoluvat Suomen ympäristökeskukselta sekä jätteen lähtömaan ja mahdollisten kauttakulkumaiden jätesiirtoviranomaisilta (ilmoitusmenettely). Ns. vihreiden jätteiden siirroissa hyödynnettäväksi viejä huolehtii, että tarvittavat asiakirjat on laadittu ja että siirtoasiakirja kulkee siirron mukana. 

Jätteen vastaanottajan tulee huolehtia omalta osaltaan, että viejällä lähtömaassa on tarvittavat tiedot jätteen vastaanottavasta laitoksesta sekä jätteen aiotusta käsittelystä. Jätteen vastaanottajan tulee allekirjoittaa jätesiirroissa vaadittu sopimus viejän kanssa. Jätteen vastaanottajalla on myös jäte-erien vastaanottoon liittyviä velvollisuuksia. 

Menettelyohjeet

Katso yleisiä ohjeita jätteen tuontiin täältä. Erilliset ohjeet jäte-erien vastaanottoon löytyvät täältä.

Jätteen tuonti loppukäsiteltäväksi vaatii aina jätesiirtoluvat Suomen ympäristökeskukselta sekä jätteen lähtömaan ja mahdollisten kauttakulkumaiden jätesiirtoviranomaisilta (ilmoitusmenettely) Lupaa siirrolle hakee jätteen viejä toimittamalla hakemuksen lähtömaan toimivaltaiselle viranomaiselle. 

Jätelain tuontirajoitukset

Jätteen tuonti loppukäsiteltäväksi edellyttää jätelain (646/2011) 110 § mukaisesti, että Suomessa syntyvän jätteen loppukäsittely ei tuonnin vuoksi esty tai viivästy. Suomen ympäristökeskus varmistaa tämän aina hakemuksen käsittelyn yhteydessä. Lisäksi jätelain 110 § mukaan, jos kysymys on jätteen siirrosta loppukäsiteltäväksi Suomeen, siirron hyväksymisen edellytyksenä on, että:

1. vaarallinen jäte poltetaan siihen erikoistuneessa laitoksessa;
2. jäte käsitellään biologisesti tai fysikaaliskemiallisesti; tai
3. jätteen sijoittaminen maahan, maan päälle tai erityisesti suunnitellulle kaatopaikalle taikka muun kuin vaarallisen jätteen polttaminen perustuu jätehuollon alueelliseen yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin tai Suomen ja Norjan kuntien kesken

Menettelyohjeet

Jätteen vastaanottajan tulee huolehtia omalta osaltaan, että viejällä lähtömaassa on tarvittavat tiedot jätteen vastaanottavasta laitoksesta sekä jätteen aiotusta käsittelystä. Jätteen vastaanottajan tulee myös allekirjoittaa jätesiirroissa vaadittu sopimus viejän kanssa. Jätteen vastaanottajalla on myös velvollisuuksia liittyen jäte-erien vastaanottoon. 

Katso yleisiä ohjeita jätteen tuontiin täältä. Erilliset ohjeet jäte-erien vastaanottoon löytyvät täältä. 

Jätteeksi luokittelu voi päättyä ja jäte lakata olemasta jätettä, jos jätelain (646/2011) 5 b §:n määritelmän mukaiset edellytykset täyttyvät.

Tällä hetkellä EU:n ei enää jätettä (EEJ) -kriteerit (End of Waste, EoW) on määritetty seuraaville jätejakeille: rauta-,  teräs- ja alumiiniromu, lasimurska ja kupariromu. Myös muiden jätteiden jätteeksi luokittelu voi päättyä, jos toimivaltainen viranomainen on päätöksessään ratkaissut, että aine tai esine on hyödyntämistoimen seurauksena lakannut olemasta jätettä.

Kustakin tuotetusta tai EU:n alueelle tuodusta EEJ-erästä tulee tehdä vaatimustenmukaisuusilmoitus. Ilmoitus on toimitettava EEJ-lähetyksen seuraavalle haltijalle ja pyydettäessä valvovalle viranomaiselle. Mallilomakkeet vaatimustenmukaisuusilmoitukselle ovat kunkin asetuksen liitteenä.

EU:n EEJ -kriteerit ovat voimassa vain EU:n alueella ja kansalliset EEJ-päätökset vain siinä maassa, jossa ne on tehty. Kansainvälisissä jätesiirroissa toiminnanharjoittajan tulee varmistaa kaikkien ao. maiden viranomaisten kanta jätteeksi luokittelun päättymiseen.

Lisätietoa EU:n määrittelemistä ei enää jätettä -kriteereistä löytyy ympäristöministeriön sivuilta alla olevista linkeistä.

• Rauta-, teräs- ja alumiiniromun jätteeksi luokittelun päättyminen (ympäristöministeriö)
• Kupariromun jätteeksi luokittelun päättyminen (ympäristöministeriö)
• Lasimurskan jätteeksi luokittelun päättyminen (ympäristöministeriö)

Suomessa kansalliset jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat kriteerit on määritelty betonimurskeelle. 

• Valtioneuvoston asetus betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymisen arviointiperusteista 466/2002 (Finlex)
• Vna 466/2022 perustelumuistio ja soveltamisohje (ympäristöministeriö)

Tuotantoprosessissa syntyvät ns. jäännöstuotteet, jotka syntyvät prosessin päätuotteen ohella, voidaan määritellä sivutuotteeksi. Sivutuote ei ole jätelaissa tarkoitettua jätettä, eikä siihen siten sovelleta jätelain tai sen nojalla annettuja säännöksiä. Sivutuotteen arviointiperusteet on määritelty jätelain 5 a §:ssä. Jätesiirtomenettelyjen noudattamisen tarve tulee selvittää sivutuotteiden osalta ennen niiden siirtämistä maasta toiseen.

Siirrettäessä käytettyjä tuotteita, kuten ajoneuvoja, renkaita, varaosia tai sähkö- ja elektroniikkalaitteita maasta toiseen tulee viejän pystyä osoittamaan, että ne soveltuvat uudelleenkäyttöön eikä kyse ole jätteen viennistä.

Ajoneuvot, renkaat, varaosat tai sähkö- ja elektroniikkalaitteet voidaan luokitella jätteeksi, ellei ole riittäviä todisteita siitä, että ne ovat toimivia, soveltuvat alkuperäiseen tarkoitukseensa sellaisenaan tai että ajoneuvo on tieliikennekelpoinen korkeintaan pienin korjauksin. Valvova viranomainen voi pyytää asiasta selvityksen, joka tulee toimittaa annetussa määräajassa. Jos selvitystä ei ole annettu tai se on puutteellinen, kuljetusta tai siirtoa käsitellään laittomana jätesiirtona. Vastaanottavan maan rajoitukset käytettyjen tuotteiden tuonnille tulee selvittää ennen vientiä.

Alla on ohjeita ja lomakkeita käytettyjen tuotteiden ja jätteeksi luokiteltavien romuajoneuvojen ja katalysaattorien vientiin. 

Käytetyt sähkö- ja elektroniikkalaitteet

• Käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vienti - ohje viejille (pdf, 632 kt)
• SE-laitteiden testauslomake (docx, 65 kt)
• SE-laitteiden testauslomakkeen liite (suomi ja englanti) (docx, 28 kt)

• Käytettyjen sähkö-ja elektroniikkalaitteiden vienti - ohje viranomaisille (pdf, 302 kt)

Käytetyt ajoneuvot, autojen varaosat, käytetyt renkaat, romuajoneuvot ja katalysaattorit

• Käytettyjen ajoneuvojen vienti Suomesta (pdf, 246 kt)
• Käytettyjen auton varaosien vienti Suomesta (pdf, 124 kt)
• Korjauskelpoinen ajoneuvo -todistus (suomi ja englanti) (docx, 27 kt)
• Käytettyjen renkaiden vienti Suomesta (pdf, 296 kt)

• EU:n yhteyshenkilöiden ohje N:o 9 romuajoneuvojen siirroista (pdf, 181 kt)
• Käytettyjen auton katalysaattorien vienti (pdf, 52 kt)