CITES-lajien luvat ja velvoitteet

Mihin CITES-sopimusta tarvitaan?

CITES-sopimuksen tarkoituksena on suojella luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä sääntelemällä ja valvomalla niillä käytävää kauppaa. Sopimukseen on liitetty lajeja, joiden on todettu uhanalaistuneen tai, jotka ovat vaarassa tulla uhanalaisiksi niillä käytävän kansainvälisen kaupan seurauksena. Sääntely koskee paitsi luonnossa eläviä myös vankeudessa syntyneitä, tarhattuja ja keinotekoisesti lisättyjä eläin- ja kasviyksilöitä. Sopimuksen piirissä on lähes 40 000 lajia. CITES-sopimus tuli voimaan vuonna 1975 ja sen on allekirjoittanut 183 maata. Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 1976.

• Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus 44/1976 (Finlex.fi)

Kauppaa säännellään pääasiassa eriasteisin tuonti- ja vientirajoituksin riippuen lajin uhanalaisuudesta ja siitä, kuinka paljon sen kannat kestävät käyttöä. Käytännössä kauppaa säännellään maiden ympäristöviranomaisten myöntämien, tullissa esitettävien lupien avulla.

Sääntely koskee niin yrityksiä, yhteisöjä kuin yksityishenkilöitäkin.

CITES-sopimukseen liittyvä lainsäädäntö

EU-maissa CITES-sopimus on toimeenpantu EU:n omalla CITES-lainsäädännöllä. EU:n neuvoston CITES-asetus (EY) N:o 338/97 astui voimaan 1.6.1997. Se on soveltamisalaltaan CITES-sopimusta laajempi, ja se sisältää myös sopimukseen kuulumattomia lajeja. Se koskee EU:n ulkopuolisten maiden ja EU:n jäsenmaiden välistä tuontia, vientiä ja jälleenvientiä sekä Suomen sisäistä ja EU:n jäsenmaiden välistä kaupallista toimintaa ja elävien eläinten siirtoja. tätä perusasetusta on täydennetty EU:n komission täytäntöönpanoasetuksilla.

EU:ssa kaupallisella toiminnalla tarkoitetaan ostamista, ostajaksi tarjoutumista, hankkimista kaupallisiin tarkoituksiin, kaupallisessa tarkoituksessa näytteille asettamista, käyttöä hyötymistarkoituksissa sekä myyntiä, hallussapitoa myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista tai myymistä varten kuljettamista. Kaupallisuus tulkitaan laajasti, esimerkiksi vaihtokauppa rinnastetaan myyntiin.

EU:n ulkopuolella kukin sopimuksen osapuolimaa on toimeenpannut sopimuksen omalla lainsäädännöllään. Eläinten ja kasvien tuonnissa, viennissä ja kaupallisessa toiminnassa on aina noudatettava sekä tuoja- että viejämaan CITES-sääntelyä muuta lainsäädäntöä unohtamatta.

Mihin tarvitsen CITES-luvan

CITES-asetuksen lajiliitteissä A ja B lueteltujen yksilöiden (eli elävien ja kuolleiden eläinten ja kasvien, sekä niiden osien tai niitä sisältävien tai niistä valmistettujen tuotteiden) tuontiin EU:n alueelle ja vientiin EU:n ulkopuolelle vaaditaan aina voimassa olevat luvat. C- ja D-liitteissä luetellut lajit vaativat tietyissä tapauksissa lupia ja/tai CITES-tuonti-ilmoituksen tekoa. 

A-liitteen lajien kaupalliseen toimintaan sekä elävien eläinten siirtoon vaaditaan EU:n sisällä EU-todistus. 

CITES-sääntelyn alaisessa kaupassa liikkuu muun muassa eksoottisia lemmikkieläimiä, koristekasveja, matkamuistoja, soittimia, huonekaluja, koriste-esineitä, nahka- ja turkistuotteita, kosmetiikkatuotteita, lääkevalmisteita ja elintarvikkeita. Sääntely koskee paitsi CITES-lainsäädännön alaisten lajien ja tuotteiden kanssa tekemisissä olevia yrityksiä ja yhteisöjä myös yksityishenkilöitä, kuten lemmikkieläinten omistajia, matkailijoita, Internet-kauppaa käyviä ja metsästäjiä.

CITES-viranomaiset Suomessa

Suomessa CITES-lupaviranomainen on Suomen ympäristökeskus (Syke). Syke hoitaa CITES-lupiin liittyvät viranomaistehtävät, kuten neuvonnan ja lupien myönnön.

CITES-jäsenmaiden viranomaiset 

CITES-sopimuksen jäsenmaiden kansallisten CITES-viranomaisten yhteystiedot CITES-sihteeristön sivuilla.