Isomatala-Maasyvänlahti

Områdesbeskrivning

Isomatalan-Maasyvänlahden monimuotoinen alue sijaitsee Hailuodon kaakkoisosassa. Hanhinen ja siihen liittyvä Syökari ovat olleet erillisiä saaria, jotka maankohoamisen jatkuessa ovat kasvaneet yhteen. Syökariin ja suurelta osin myös Hanhiseen on hienoja aineksia kulkeutunut Oulu- ja Siikajokien suistoista. Syökarin maaperä koostuu osin Muhosmuodostuman savihiekkakivimoreenista, osin hienoista aineksista. Isomatalan-Maasyvänlahden alueen maalajit ovat savi ja hiesu.



Isomatalan-Maasyvänlahden alueelle leimaa antavat laajat lietteiköt, jotka paljastuvat merestä matalan veden aikaan. Pääosa Isomatalan-Maasyvänlahden maanpuoleisesta ranta-alueesta on avomaita, kuten niittyjä, ruovikoita ja luhtia. Isomatalan saaren ympäristössä on laajalti puuttomia pikkusaaria ja kareja. Maisema on osin perinteisen niitto- ja laidunkulttuurin muovaamaa. Aivan Isomatalan vieressä on (rajauksen ulkopuolella) kulttuurihistoriallisesti arvokas Rautaleton kalastajakylä.



Isomatalan-Maasyvänlahden merenrantaniityistä ja pajukoista sisämaahan päin on rantametsiä, jotka ovat tyypiltään reheviä harmaaleppä-, pihlaja- ja tuomilehtoja. Puna-ailakkia ja tesmaa on näissä lehdoissa runsaasti. Lehdot vaihettuvat sisämaahan päin lehtomaisiksi hieskoivikoiksi ja edelleen kangasmaisiksi metsiksi.



Isomatalan-Maasyvänlahden alueella niittyjä, luhtia ja ruovikoita niitettiin 1950-1960 -luvuille saakka. Vuosittain niiton jälkeen karja ja hevoset laidunsivat alueella. Rantojen niiton lakattua ruovikot ja pensaikot ovat vallanneet alaa matalilta niityiltä. Osalla aluetta niitto ja laidunnus on aloitettu uudestaan.



Tömpän niitty



Isomatalan-Maasyvänlahden laajin merenrantaniitty on Tömpän niitty, joka on Perämeren rannikon laajimpia rantaniittyjä. Tömpän niitty on rantaviivan suunnassa noin kilometrin pituinen ja enimmillään 800 metriä leveä. Merenrantaniityt jatkuvat kapeana vyönä koilliseen. Tömpän niittymaiseman avaruutta laajentavat rantamatalikot, joiden laajat, satojen hehtaarien laajuiset lietteiköt paljastuvat meriveden ollessa alhaalla. Alueella on luhtakastikka- ja suolavihviläniittyjä, pensoittuneemmissa osissa on punanata- ja jokapaikansarakasvustoja. Tömpän niityn eteläosassa, johon niitot ovat keskittyneet, on mosaiikkimaisesti luhtakastikka-suolavihvilä- ja merisara- sekä punanataniittyjä. Lietteiköillä on luikka-, rönsyrölli- ja järviruokokasvustoja. Alueella on myös suolamaakasvillisuutta edustavia luoto- ja rönsysorsimoyhdyskuntia. Lajistoon kuuluvat myös ruijanesikko ja nelilehtivesikuusi

Tömpän niitty on Suomen toiseksi tärkein etelänsuosirrin pesimäalue. Vielä 1990-luvun puoliväliin asti alue oli maamme tärkein kiljuhanhen levähdysalue. Ranta-alueella pesii kokonaisuudessaan monipuolinen ja arvokas kosteikkolintulajisto, mutta alueen muutonaikainen merkitys levähdys- ja ruokailualueena on vieläkin suurempi. Tuhannet kahlaajat ja vesilinnut levähtävät ja ruokailevat rantalietteellä sekä keväällä että syksyllä.



Itätörmän matalikko



Itätörmän hiekkainen matalikko on alueen suurin, jopa 400 hehtaaria. Matalikon itäreuna on hiekkainen ja itäisellä reunalla on säikkäketju. Matalikon keskiosissa vaihtelevat säikät ja lietteiset kuljut. Rantavoimat muokkaavat säikkiä jatkuvasti. Länsiosassa matalikko on hienoaineksisempaa. Alue on hanhien ja muiden vesilintujen tärkein parveutumismatalikko, joka elättää suurelta osin myös viereisen Isomatalan alueen runsaan lokkikannan ja vesilinnuston.



Matalikkoalue on useiden muuttavien vesilintulajien kannalta koko alueen tärkein osa, sillä matalikon länsireunalla oleskelee syksyisin suuri osa lepäilevistä vesilinnuista, enimmillään useita tuhansia sorsia, jopa 1200 joutsenta ja muutamia tuhansia kahlaajia. Matalikko on luontotyyppinsä merkittävimpiä esimerkkejä koko maassa.



Isomatala ja luodot



Alueen eteläisin osa koostuu Isomatalan laajasta ja matalasta, pääosin rantaniittyjen ja alavien lieterantojen muodostamasta saaresta sekä lukuisista merestä kohonneista luodoista. Alue on erittäin tärkeä vesi- ja rantalintujen pesimäalue. Pohjois-Pohjanmaan suurin kalalokkiyhdyskunta pesii pääsaarella. Kesällä 3000-4000 merihanhea kerääntyy sulkasadon ajaksi alueelle. Luotojen suojassa levähtää syysmuuton aikana enimmillään useita satoja joutsenia ja tuhansia sorsia. Keväällä kiljuhanhet ruokailevat melko säännöllisesti myös Isomatalan niityillä, vaikka alueen merkitys levähdysalueena näyttää vähentyneen viime vuosina.



Isomatalalla sijaitsevat maamme tärkeimmät rönsysorsimon kasvualueet: aluetta ympäröivät matalikot ovat hienoaineksisia ja niistä syntyy lajille tärkeitä primäärisiä suolamaita. Isomatala on myös Suomen merkittävin nelilehtivesikuusen esiintymisalue.

Kvalitet och betydelse

Isomatalan-Maasyvänlahden alue on määritelty kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. Alueella levähtää säännöllisesti useita tuhansia vesilintuja sekä kevät- että syysmuuttokauden aikana. Alue on Liminganlahden jälkeen Suomen arvokkain lintuvesi. Linnustollinen arvo perustuu biotooppien monipuolisuuteen ja laajuuteen. Alueella on hyvin huomattava merkitys vesi- ja rantalinnustolle sekä muutonaikaisena levähdysalueena että pesimäpaikkana. Suojelun kannalta tärkeimmät lajit ovat etelänsuosirri, kiljuhanhi ja laulujoutsen, joiden osalta alue on yksi maamme tärkeimmistä ellei tärkein. Erityisiä suojelutoimia vaativien lajien osalta alue on Suomen tärkeimpiä. Rantalehdot monipuolistavat alueen linnustoa.



Isomatalan-Maasyvänlahden alueella esiintyvät Perämeren maankohoamisrannikon erityispiirteet edustavimmillaan. Alueella on hyvin nähtävissä maankohoamisrannikon sukkessiosarja matalikoista rantaniittyjen kautta luhtiin, pensaikkoihin ja merenrantalehtoihin ja edelleen kangasmetsiksi. Isomatalan-Maasyvänlahden alue on kasvistollisesti erittäin arvokas: alueella on runsaasti endeemejä (kotoperäisiä) ja nk. ruijannesikkoryhmän lajeja. Pohjanlahdenlauha ja uhanalainen upossarpio ovat Pohjanlahden ja perä-merensilmäruoho Perämeren endeemejä lajeja. Ruijanesikkoryhmää edustavat nimilajin lisäksi mm. somersara, vihnesara, merihanhikki, tuppivita, merisara ja nelilehtivesikuusi. Oman ryhmänsä muodostavat päälevinneisyydeltään eteläiset, mutta alueella suotuisten olojen vuoksi keskimääräistä runsaampina esiintyvät lajit, kuten käärmeenkieli, merisätkin, suolasolmukki, poimuhierakka, merirannikki, tyrni, suolasänkiö ja meriasteri. Harvinaistuneet suolamaat antavat myös oman leimansa kasvistoon.



Alueella esiintyy neljä merenrannikon luontodirektiivin liitteen II kasvilajia: alueella kasvaa yli 95 prosenttia Suomen rönsysorsimokannasta ja nelilehtivesikuusen esiintymä on Suomen suurin, joten alueella on keskeinen merkitys näiden lajien suojelussa. Lisäksi alueella esiintyy ruijanesikkoryhmän nimilajia ruijanesikkoa sekä upossarpiota. Edellisten lisäksi alueella esiintyy uhanalaista ja harvinaista lajistoa, mm. paunikko, hentosätkin, lettotähtimö ja merinätkelmä.



Tömpän niitty on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.



Niitty- ja laiduntalouden päättyminen on aiheuttanut pitkällä aikavälillä ruovikoitumista ja pensoittumista. Viime vuosina uudelleen alkanut laajaperäinen rantalaidunnus on palauttanut niittyjen maisemaa ja ominaispiirteitä. Liettyminen estää suolamaiden syntymistä veto-ojien laskualueille. Lasku-uoman kaivu on aiheuttanut vaurioita Maasyvänlahdelle. Rantametsien hakkuut ja sorsastus aiheuttavat häiriötä alueelle.



Rönsysorsimon elinoloja alueella heikentää rantojen umpeenkasvu, ruovikoituminen, rehevöityminen ja rantojen liettyminen. Alueella aloitettu nautakarjan laidunnus on hillinnyt umpeenkasvua ja parantunut osaltaan rönsysorsimon elinmahdollisuuksia. Lajin pääesiintymät Isomatalan saarella ja kareilla ovat luontaista primäärisuolamaata ja siten säilyneet elinvoimaisina. Sen sijaan alueen mantereenpuoleiset esiintymät ovat syntyneet voimakkaan laidunnuksen aikana ja niiden tulevaisuus ilman hoitotoimia on epävarma. Aluetta laidunnetaan nykyisin ja esiintymä on palannut Tömpän niitylle.



Umpeenkasvu on uhkatekijä muillekin avointa niittyä suosiville lajeille.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpitein,

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Övrigt om områdets skydsstatus

Isomatala-Maasyvänlahti on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hailuodon jakokunnan omistamasta alueesta on perustettu luonnonsuojelualue vuonna 1996.



Koko Hailuoto on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.



Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Valtaosa alueesta on rauhoitettu yksityismaan suojelualueeksi. Osa kiinteistöistä on hankittu valtion omistukseen luonnonsuojelutarkoituksiin .

Naturtyper som utgör grund för skydd av området

Arter som utgör grund för skydd av området

Dessutom finns det 2 hotade arter i området.