Simojoki

Områdesbeskrivning

Simojoki



Alueen yleiskuvaus 4.1:



Simojoen vesistöalueen pinta-ala on 3160 km2 ja järvisyys 5,7 %.

Simojärvestä alkavan ja Perämereen laskevan Simojoen pituus on 193

km ja putousta joessa on 176 m. Noin 30-50 km Simojärven alapuo-

lella Simojoki virtaa useiden matalien järvien, kuten Toljanjär-

ven, Saarijärven, Saukkojärven ja Portimojärven, läpi. Simojoessa

on runsaasti koskia. Koskien pituus on lähes 40 km ja yhteenlas-

kettu pinta-ala noin 277 ha. Koskista suurin osa ja lohikannan

tärkeimmät elinalueet sijaitsevat joen keski- ja alajuoksulla.



Simojoen vesistöalueen historiaan kuuluvat jääkauden jälkeiset

merivaiheet ja edelleenkin jatkuva hidas maan kohoaminen. Alaosa

on rannikkoalankoa ja yläosa sisämaa-alankoa. Korkeus kasvaa hi-

taasti sisämaahan mentäessä. Korkeimmat kohdat löytyvät koil-

lisosasta, missä keskikorkeus on 180 -200 m. Simojoen vesistön

ala- ja keskiosissa maisemaa luonnehtivat laajat suoalueet ja ta-

saiset pinnanmuodot, yläosalla maasto on mäkisempää ja maisemal-

taan vaihtelevampia moreenimaita.



Simojoki kuuluu tyyppillisiin pohjoisiin jokivesistöihin, joissa

vuodenaikaiset ja vuosittaiset virtaamavaihtelut ovat huomattavan

suuret. Veden juoksua tasaavien järvialtaiden vähäisyys, pitkä

talvi ja routainen maa lumen sulamisen aikaan näkyvät vesistön

voimakkaassa vuosirytmissä; veden määrän ja laadun vaihtelussa.

Vesistön alaosan vähäjärvisyydestä johtuen Simojokisuun virtaaman

vaihtelut ovat suurempia ja rajumpia kuin joen yläosalla. Simojo-

kisuulla, Simossa, vuosijaksolla 1981-90 keskiylivirtaama (MHQ)

oli 460 m3/s ja keskialivirtaama (MNQ) 5,6 m3/s.



Simojoen koskia on perattu uittoa varten pääasiassa 1950-luvulla,

ja Simojoen virtaamaa on säädelty Simojärven luusuassa ja sen si-

vujoissa olleiden säästöpatojen avulla. Simojoen uittosäännön la-

kattua joki on kunnostettu pääosin vuosina 1976-1977. Kunnostusten

yhteydessä myös säästöpadot on purettu, mikä on pienentänyt Simo-

joen kesäaikaisia virtaamia. Myöhemmin Simojoen pääuomassa on tehty kalataloudellisia kunnostuksia, joiden tarkoituksena on ollut erityisesti lohi- ja taimenkannan poikastuotantoedellytysten parantaminen.



Simojärvestä Simojokeen virtaava vesi on vuodenajasta riippumatta

hyvin tasalaatuista. Yläosastaan Simojoen vesi on niukkaravinteis-

ta, ja luonnostaan humuspitoista eli lievästi ruskeavetistä. Veden

humus- ja fosforipitoisuus kasvavat huomattavasti jo Simojärven

luusuan ja Portimojärven välisellä jokiosuudella. Joen alaosalla

veden laatu vaihtelee vuodenajoittain melko voimakkaasti. Veden

humuspitoisuus ja kokonaisfosforin määrä kohoavat joen alajuoksul-

la noin kaksi-kolminkertaiseksi joen yläosaan verrattuna. Vesis-

töjen laadullisen yleisluokituksen mukaan Simojoki kuuluu koko-

naisuudessaan luokkaan hyvä. Merkittävimmät kuormittajat Simojoen

vesistöalueella ovat metsäojitukset, peltoviljely ja muu maata-

lous, jotka ovat painottuneet joen keski- ja alaosalle. Joen kes-

ki- ja alajuoksun sivuvesistöjen varsilla on myös melko runsaasti

turvetuotantoalueita.



Simojoen vesistössä tavataan alkuperäisinä ainakin seuraavat kala-

lajit: lohi, taimen, vaellussiika, muikku, harjus, kuore, hauki,

ruutana, mutu, seipi, säyne, särki, lahna, salakka, kivennuoliai-

nen, made, ahven, kiiski, kivisimppu, kolmipiikki ja ankerias.

Taloudellisesti tärkeä on myös jokisuun läheisyydestä pyydettävä

nahkiainen. Rapua pyydetään koko Simojoen alueella ja ravustuksel-

la on paikallisesti kohtalainen merkitys. Simojoen luontaista lo-

hikantaa on tuettu poikasistutuksilla.



Portimojärvi on matala ja rehevähkö järvi, jonka rehevöitymiskehitys on lisääntynyt järven laskun johsosta. Portimojärveä voidaan pitää linnuston perusteella maakunnallisesti arvokkaana lintuvetenä.

Kvalitet och betydelse

Simojoki on yksi harvoja rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Simojoki on Tornionjoen ja Kiiminkijoen ohella ainoita jokivesistöjä, joihin Itämeren lohi nousee vielä kudulle. Simojoen vesistö ja sen suualueen merialue sisältyvät erityissuojelun vaativiin vesistöihin.

Simojoen luonnontilaa ovat eniten muuttaneet uittoperkaukset sekä valuma-alueen laajat metsäojitukset. Simojoen vesistön veden laadun parantamista ja kalatalouden kehittämistä on toteutettu Simojoki-life -hankkeessa 2002-2007.



Natura-alueen läheisyydessä on turvetuotannossa oleva tai siihen tarkoitukseen hankittu ja myöhemmin tuotantoon tuleva suoalue. Natura-alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista ko. tuotantoalueella. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt kuivatusvedet voidaan johtaa turvetuotantoalueelta myös Natura 2000-verkostoon kuuluvalle alueelle.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

Övrigt om områdets skydsstatus

Simojoen vesistö on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulailla. Lisäksi vesistön suojelua tullaan toteuttamaan vesilain keinoin.

Naturtyper som utgör grund för skydd av området

Arter som utgör grund för skydd av området

Dessutom finns det 1 hotade art i området.