Pyssyharju

Områdesbeskrivning

Pyssyharju on kulttuurimaisemaan ja valtatien maisema-alueeseen liittyvä ympäristöstään selvästi erottuva harjualue. Pohjois-eteläsuuntaiseen harjujaksoon kuuluu n. 2 km pitkä paikoin jyrkkärinteinen selänne. Harjujakso on kerrostunut kallioperäkohouman sivulle ja on alueen eteläpäätä lukuun ottamatta epäsymmetrinen, osaksi terassimainen. Alueella esiintyy myös harjudeltamainen laajentuma, sekä sulamisvesiuomien ja harjuhaudan yhdistelmä. Alueella vallitsevat mäntyvaltaiset metsät, jotka ovat paikoin runsaasti heinittyneet. Länsirinteessä esiintyy harjuille ominaista, lähinnä puolukka-lillukkatyypin (VRT) puolilehtokasvillisuutta. Arvokkaan puolilehtokasvillisuuden lisäksi alueelta tavataan hyvää harjukasvilajistoa, mm. idänkeulankärki, kangasvuokko, mäkilehtoluste, häränsilmä ja harjusormisara. Osin länsirinteellä ja monin paikoin itärinteellä esiintyy kuusivaltaista mustikkatyypin ja lehtomaisen kankaan kasvillisuutta. Alueen keskiosan pitkänomaisella suppakuopalla esiintyy lähinnä korpimaista suokasvillisuutta.

Kvalitet och betydelse

Pyssyharju on harjukasvillisuuden ja harjumetsien suojelun kannalta merkittävä alue. Alueella on myös maisemallisia arvoja ja se on tärkeä virkistysalue.



Kohdan 3.3. lajeista kirkiruoho (Gymnadenia conopsea), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) ovat harvinaisia. Muut ovat edustavaa harjukasvillisuutta.



Uhkatekijöitä ovat hakkuut ja kulutus (harjun laella kulkee vilkaskäyttöinen retkeilypolku).



Kohde on suuren metsäteollisuusyhtiön omistuksessa.



Suojelutavoitteen määrittely:



Tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainittu luontotyyppi kuuluu alueen suojeluperusteisiin ja sen suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Luontotyypin laatua parannetaan tarvittaessa hoitotoimenpitein.

Övrigt om områdets skydsstatus

Alue on osoitettu maakuntakaavassa nat-merkinnällä.



Pääasialliset toteutuskeinot: rakennuslaki, maa-aineslaki, luonnonsuojelulaki

Naturtyper som utgör grund för skydd av området