Janakkalan Suurisuo

Områdesbeskrivning

Suurisuo on perusolemukseltaan keidassuo, jolla on laajat laiteet. Alueella on monipuolinen valikoima suotyyppejä: laiteilla mm. lettonevaa, saranevaa, korpityyppejä, keskiosat ovat mm. lyhytkorsinevaa. Turpeen paksuus suon keskiosissa 6-7 m, paikoin jopa 10 m. Suon pohjalla on hyvin vähän liejukerrostumia, eli alue on soistunut hyvin varhain jääkauden jälken. II Salpausselkään kuuluva reunamuodostuma sivuaa ja osaksi läpäisee Suurisuon. Suon eteläosassa on lähes luonnontilainen puro, jonka reunalla on ruohokorpea.



Jylisjärven ja Suurisuon välillä oleva valtakunnallisesti arvokas Kannistonharjun reunamoreeniselänne kulkee Suurisuon kaakkoisosan läpi. Reunamoreeniselänne on syntynyt jäätikön reunassa syvimmillään noin 20 metriä ja matalimmillaan noin 5 metriä syvään veteen. Tämän vuoksi selänne jää suon paksuturpeisessa keskiosassa näkymättömiin turvekerrosten alle.

Kvalitet och betydelse

Valtakunnallisesti merkittävä; Etelä-Hämeen merkittävimpiä luonnontilaisia suoalueita. Kasvillisuudessa ja hyönteisissä useita alueellisesti uhanalaisia lajeja. Alue on tärkeä opetus-, tutkimus- ja retkeilykohde.

Suon reunan harjumetsät ovat talouskäytössä.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Övrigt om områdets skydsstatus

Alue kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Alue on osoitettu Hämeen maakuntakaavassa SL ja nat -merkinnöin.



Koko suon omistaa metsäteollisuusyhtiö, joka on päättänyt säilyttää ja turvata kaikki suon luontoarvot. Suojelualueen lopullista rajausta valmistellaan.



Suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.

Naturtyper som utgör grund för skydd av området

Arter som utgör grund för skydd av området