Paason niityt

Områdesbeskrivning

Paason niityt koostuvat pääasiassa tuoreesta, erittäin monilajisesta pienruohoniitystä. Alueen keskellä on pienialainen, mutta edustava kuiva ja karu pienruohoketokuvio, jossa kasvaa valtakunnallisesti uhanalaisia ketokatkeroita. Alueen reunat ovat laiduntamisen loputtua päässeet pusikoitumaan. Kenttäkerroksessa on säilynyt harvinaisen monipuolinen niittykasvillisuus. Pensoittuneelta alueelta löytyy mm. huomionarvoista kirkiruohoa. Niittyalueelta tavataan useita maakunnallisesti uhanalaisia lajeja, kuten keväthanhikki, ahopellava ja ahonoidanlukko. Osia niitystä on hoidettu vuosittain niittämällä ja niityn reunojen pusikoita raivaamalla.

Kvalitet och betydelse

Paason niitty on valtakunnallisesti merkittävä perinnebiotooppi. Kohteella esiintyvä tuore pienruohoniitty on Suomessa voimakkaasti harvinaistunut kasvillisuustyyppi. Alueella kasvaa valtakunnallisesti uhanalainen ketokatkero. Lisäksi alueelta tavataan useita maakunnallisesti uhanalaisia lajeja sekä muita huomionarvoisia niittykasveja. Paason niitty on erittäin lajirikas ja edustava niittykohde.



Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum), hirssisara (Carex panicea), virnasara (Carex pilulifera), keväthanhikki (Potentilla cranzii) ja ahopellava (Linum catharticum) ovat alueellisesti uhanalaisia. Soikkokaksikko (Listera ovata) on harvinainen. Muut kohdan 3.3 D lajit ovat hyviä perinnebiotooppi-indikaattoreita.



Suojelutavoitteen määrittely:



Tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainittu luontotyyppi on alueen suojeluperuste ja sen suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Luontotyypin laatua parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Övrigt om områdets skydsstatus

Alue on osoitettu Päijät-Hämeen maakuntakavassa nat -merkinnällä.



Paason niityt luokitellaan valtakunnallisesti merkittäväksi perinnemaisemaksi. Niittyjä hoidetaan vuosittain niittämällä ja niityn reunojen pensaikkoa raivaamalla.

Naturtyper som utgör grund för skydd av området