Älänne

Områdesbeskrivning

Älänne on monipuolinen ja arvokas kokonaisuus pohjoissavolaista harju-, suo, ja vesiluontoa. Alue koostuu laajahkosta, karusta ja ruskeavetisestä järvialtaasta, sekä paristakymmenestä pienestä lammesta. Älänteen rannat ovat hyvin selväpiirteisiä ja maisemasta selkeästi erottuvia sora-, hiekka- ja suorantoja. Alueen vesimaisema on harvinaisen luonnontilainen, sitä hallitsee harju, joka jakaa järven kahteen lähes erilliseen osaan, Tiilikanselkään ja Älänteeseen. Vesimaisema on hyvin avoin, koska järvi on lähes saareton ja rantavyöhyke jatkuu monin paikoin avosuona. Harjumaiseman sisällä on runsaasti pienten lampien muodostamaa vesimaisemaa. Harjusto on maisemallisesti erittäin merkittävä. Rannoilla on pieniä dyynejä. Drumliinit hallitsevat maisemakuvaa. Älänteen seutu on vanhaan kallioperään kuuluvaa pohjagneissialuetta. Kallioperän muodot ovat kuluneet loiviksi. Alueeseen sisältyy myös Tiilikanjokea. Alueella on merkittäviä luonnontilaisia soita, joista luonnontilaisin on Suurisuon viettokeidas sekä Multasuon aapasuo. Alueen ojikoita on ennallistettu laaja-alaisesti.

Kvalitet och betydelse

Älänteen alue on karua vedenjakajaseutua, on se merkittävä erityisesti suo- ja vesilinnuston suojelun kannalta. Alueella pesii 14 lintudirektiivin lajia, lisäksi alueella on havaintoja viidestä lintulajista, jotka huomioidaan kuten lintudirektiivin liitteen I lajit. Älänne-järvellä ja Tiilikanselällä pesii mm. kalatiiroja, selkä- ja naurulokkeja sekä kuikkia. Alueella on yksi Pohjois-Savon arvokkaista, avoimista lintusoista, Multasuo, jossa pesii mm. sinisuohaukka, kurki, liro ja kapustarinta (Jokela 2003).



Boreaaliset luonnonmetsät ovat Älänteellä hyvin pieninä saarekkeina siellä täällä, joten vanhoja metsiä elinympäristönään vaativia lintulajeja on niukasti (palokärki ja käpytikka). Sen sijaan alueelta on löytynyt liito-oravan elinympäristö; voidaan siten olettaa, että alueella on potentiaalia kehittyä myös metsiensuojelualueena.



Rantavyöhykkeen metsät ovat harvapuustoisia ja niiden kulutuskestävyys on vähäinen. Järven tila on heikentynyt suo- ja metsäojitusten Tiilikanjokeen laskemien humusvesien vaikutuksesta.



Valtakunnallisesti arvokkaalta harjualueelta on nostettu soraa menneinä vuosikymmeninä. Natura-rajauksen sisällä olevat soranottopaikat ovat pinta-alaltaan pienialaisia, sen sijaan Natura-rajauksen ulkopuolella, esim. alueen lounaispuolella on laajempi ottoalue. Soranottoa ei Natura-alueella enää jatketa. 1950-luvulla Natura-alueen halki kulkeva harjujakso katkaistiin kaivamalla harjukannakseen kaivanto, joka yhdistää Älänne-järven ja Tiilikanselän. Kaivantoa tarvittiin lähinnä uiton tarpeisiin.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1. ja 3.2. mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

-luontotyyppien ja lajien elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Övrigt om områdets skydsstatus

Älänne on rantojensuojeluohjelman kohde, Suurisuo soidensuojelun perusohjelman kohde ja Multasuo seutukaavan suojelualuevaraus. Alueet ovat myös maakuntakaavan suojelualueita. Tiilikanjoki kuuluu koskiensuojelulakiin. Toteutetaan perustamalla maa-alueista luonnonsuojelualueet. Vesialueet toteutetaan vesilailla lukuunottamatta joitakin pieniä lampia, jotka jäävät suojelualueiden sisälle.

Naturtyper som utgör grund för skydd av området

Arter som utgör grund för skydd av området

Dessutom finns det 1 hotade art i området.