Itämeren tila edelleen huolestuttava

Tiheän asutuksen ympäröimä Itämeri on herkkä muutoksille. Meren ongelmat ulottuvat koko merialueelle, myös Suomen vesille. Suomi on myös osaltaan vastuussa meren kuormituksesta ja varsinkin omien rannikkovesiensä heikosta tilasta. Merialueemme eivät kuitenkaan voi pelkästään huonosti; joiltakin osin meren tila on hyvä.

Itämeren tilaa seurataan jatkuvasti. Seurantaohjelmassa tarkkaillaan meren rehevöitymistä, veden laatua, meriluontoa ja muita meren hyvinvoinnin osa-alueita. Tulosten perusteella tehdään arvio kunkin osa-alueen tilasta. Tavoitteena on, että jokaisella osa-alueella saavutetaan hyvä tila. Tähän on vielä matkaa kaikkialla Itämerellä.

Rehevöityminen vaivaa Suomessa eniten etelä- ja lounaisrannikkoa

Itämeren rehevöityminen näkyy sinilevämassoina, veden samenemisena ja merenpohjan happikatona. Suomessa tilanne on heikoin Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkovesissä. Avomerialueista huonoimmassa kunnossa ovat Suomenlahti ja sen länsipuoliset merialueet. Suomenlahden rannikolla on näkynyt hienoisia merkkejä tilanteen kohenemisesta. Sen sijaan Selkämerellä sinilevää on esiintynyt viime vuosina aiempaa enemmän.

Rehevöitymisen yhtenä mittarina käytetään a-klorofyllin eli lehtivihreän pitoisuutta. Se kuvaa kasviplanktonin määrää vedessä.

Ravinnepitoisuudet vähentyneet, muttei vielä tarpeeksi

Rehevöityminen johtuu ravinteiden eli typen ja fosforin suuresta määrästä merivedessä. Itämeren ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan 1980–1990-luvuilla. Sen jälkeen ne ovat vakiintuneet tai vähentyneet, mutta eivät vielä tarpeeksi. Suomessa kannetaan erityistä huolta Saaristomerestä, jonka ravinnekuormitus on Itämeren suojelukomission (HELCOM) hot spot -listalla – eli kuuluu meren pahimpiin ongelmakohtiin.

Kuva

Haitallisia aineita on vielä pitkään

Ympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita kulkeutui Itämereen eniten 1960–1980-luvuilla. Vaarallisimpien aineiden käyttö on sittemmin kielletty, ja niiden pitoisuudet meressä ovat vähentyneet. Eniten huolta aiheuttavat nyt elohopea ja tietyt palonestoaineet. Meriveden öljypitoisuudet ovat pienentyneet, koska öljyvahingot ovat harvinaistuneet. Mahdollisten haitta-aineiden laaja kirjo ja aineiden pysyvyys varjostavat tulevaa kehitystä.

Meren roskaantumiseen on herätty

Meriroskan määrä on kasvanut sitä mukaa kuin muovin käyttö on lisääntynyt. Roskaongelman koko laajuus on vasta paljastumassa. Eniten roskia on kaupunkien rannoilla, mutta myös ulkosaaristosta on löydetty paljon roskaa: satoja kappaleita sadalla rantametrillä. Haitallista mikromuovia on Suomen merivesissä yhtä lailla kuin maailman muissa merissä.

Vedenalainen melu kiusaa merieläimiä

Vedenalainen melu on voimakkainta laivaväylillä, mutta kantautuu kauas niiden ulkopuolelle. Ruoppaus, vedenalaiset räjäytykset ja kaikuluotaus aiheuttavat paikallisia melupiikkejä. Vedenalainen melu ei kuulu ihmisen korviin, mutta merieliöitä se voi haitata suuresti, pahimmillaan tappaa. Vedenalaisen melutilanteen arviointi on vasta alkumetreillä, samoin kuin melun hillitseminen.

Meriluonto voi hyvin ja huonosti 

Suomen merialueet ovat luonnonoloiltaan vaihtelevia ja pitävät yllä monimuotoista eliöstöä. Merenpohja voi hyvin erityisesti Pohjanlahdella; muualla pohja-alueita vaivaavat usein rehevöityminen ja happikato. Ruoppaukset ja rantarakentaminen aiheuttavat paikallisia luontomenetyksiä. Merilinnustossa on tapahtunut isoja muutoksia: osa lajeista on runsastunut samalla, kun toisten kannat ovat romahtaneet. Vaelluskaloista monet ovat uhanalaisia.

• Suomen meriympäristön tila vuonna 2018
• Itämeren tila (itämeri.fi)
• Meriympäristön seuranta
• Itämeren tilan seuranta (itämeri.fi)

Vieraslajit aiheuttavat riskin

Itämereen on saapunut noin 220 vieraslajia – eläimiä ja kasveja, jotka ihminen on joko tahallaan tai vahingossa kuljettanut tänne maailman muilta vesiltä. Näistä arviolta 30 elää Suomen rannikkovesissä. Kaikista vieraslajeista ei ole haittaa, mutta jotkut syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja tai heikentävät niiden yhteisöjä. Vieraslajilaki ehkäisee vieraslajien aiheuttamia haittoja ja riskejä.

• Itämeren vieraslajit (itämeri.fi)

Itämeren toimintaohjelma parantaa meren tilaa

Euroopan unionin tavoite on kaikkien merialueiden hyvä tila. Itämerellä tähän pyritään yhdessä Itämeren suojelukomission (HELCOM) kanssa. Tärkeä väline on Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan, 2007). Se on tuottanut monia parannuksia, mutta ei ole vielä estänyt meren tilan heikkenemistä. Ohjelmaa tehostettiin vuonna 2021. EU ja HELCOM ovat lisäksi sopineet, että vähintään 30 % merialueesta suojellaan vuoteen 2030 mennessä.

• Baltic Sea Action Plan (helcom.fi)

Suomen merenhoitosuunnitelma sisältää konkreettisia toimia

Suomen merenhoitoa ohjaa kansallinen merenhoitosuunnitelma. Konkreettiset toimet on kirjattu suunnitelman toimenpideohjelmaan, joka ulottuu vuoteen 2027. Toimet tähtäävät siihen, että Suomen koko merialue saadaan hyvään tilaan. Tavoitetta tukee vesiensuojelun tehostamisohjelma, jonka avulla pyritään muun muassa vähentämään maatalouden ravinnepäästöjä ja keventämään Saaristomeren kuormitusta.

• Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma vuosille 2022–2027 (YMn julkaisu)

Lue lisää