Hyppää pääsisältöön

Ilmastonmuutoksen hillintä

Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tarvitaan yhteiskunnan jokaista sektoria. Tarvitaan kuitenkin nykyistä tiukempia ilmastotoimia, mikäli haluamme saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet.
Kuva
Lähikuva tuulimyllystä, jonka taustalla näkyy metsää.
© Adobe stock

Ilmastonmuutosta voidaan hidastaa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja lisäämällä hiilinieluja. Pariisin ilmastosopimuksessa maat sitoutuivat rajaamaan maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tavoitteena mailla on pysyä 1,5 asteen nousussa, sillä tämä vähentäisi ilmastonmuutoksen tuhoisia vaikutuksia merkittävästi. Tällä hetkellä maapallon keskilämpötila on noussut jo yli yhdellä asteella, joten vaikuttavia toimenpiteitä tarvitaan useilla sektoreilla ja päätöksenteon tasoilla.

Ilmastonmuutoksen hillintää tarvitaan kaikilla sektoreilla

Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä yli 70 prosenttia tulee energiasektorilta. Lisäksi päästöjä syntyy etenkin maataloudesta (15 %), teollisuusprosesseista ja tuotteiden käytöstä (11 %) sekä jätteiden käsittelystä (4 %).

Päästövähennystoimia tarvitaan kaikilla sektoreilla. Alla oleva "Ilmastonmuutoksen hillintä sektoreittain" -osio esittelee päästövähennystoimet sektoreittain.

Ilmastonmuutoksen hillintä sektoreittain

Energiantuotanto

Energiasektori aiheuttaa suurimman osan maailman kasvihuonekaasupäästöistä.  Noin kolme neljäsosaa hiilidioksidipäästöistä on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Päästöjä voidaan leikata vähentämällä energiankulutusta sekä siirtymällä uusiutuviin ja vähähiilisiin energiamuotoihin.

Uusiutuvan energian osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta oli 44 prosenttia vuonna 2020. Tästä suurin osa on peräisin puuperäisistä energialähteistä. Muita uusiutuvan energian lähteitä ovat tuuli-, vesi- ja aurinkovoima. Näistä tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto on kasvanut nopeasti viime vuosina. Ydinenergia on myös vähähiilinen energiamuoto ja sen kannatus onkin lisääntynyt viime vuosina. Ydinenergian osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta oli 18,2 % prosenttia vuonna 2021. 

Liikenne

Liikenne on yksi suurimmista päästösektoreista ja päästövähennysten potentiaali onkin liikenteessä suuri. Suomen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005 sekä saavuttaa kokonaan päästötön liikenne vuoteen 2045 mennessä. Liikenteen päästöjä pyritään vähentämään esimerkiksi lisäämällä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta liikenteestä, parantamalla ajoneuvojen energiatehokkuutta sekä siirtymällä vähäpäästöisempiin polttoaineisiin ja sähköisiin ajoneuvoihin.

Metsätalous

Metsätalous vaikuttaa metsien hiilinielujen ja -varastojen suuruuteen. Ilmastotavoitteiden kannalta on tärkeää, että metsätalouden harjoittaminen ei pienennä metsiin sitoutuneen hiilen määrää tai heikennä metsien kykyä sitoa hiiltä. 

Myös puun käyttötavalla on merkitystä, sillä lyhytikäiset tuotteet vapauttavat puun sisältämän hiilidioksidin nopeasti ilmakehään, kun taas pitkäikäiset tuotteet voivat toimia hiilivarastoina. 

Metsillä on lisäksi suuri rooli uusiutuvan energian raaka-aineiden tuottajana. Puuperäisen energian osuus uusiutuvasta energiasta Suomessa on 74 prosenttia. Suurin osa tästä on peräisin metsäteollisuuden jäte- ja sivutuotteista.

Maatalous ja ruoantuotanto

Maatalous tuottaa maailmanlaajuisesti merkittävän osan päästöistä. Pääosa maatalouden päästöistä koostuu kolmesta eri kasvihuonekaasusta: kotieläinten ruoansulatuksessa muodostuvasta metaanista, maan kalkituksesta syntyvistä hiilidioksidipäästöistä sekä viljelysmaan ja lannankäsittelyn dityppioksidipäästöistä. 

Ruoantuotannon ilmastovaikutuksia voidaan rajoittaa lisäämällä kasviperäisen ruoan osuutta ruokavaliossa sekä vähentämällä ruokahävikkiä. Viljelymenetelmien avulla voidaan myös lisätä peltojen kykyä sitoa ja varastoida hiiltä. 

Maankäyttö ja kaavoitus

Maankäyttö ja kaavoitus vaikuttavat ilmastoon esimerkiksi hiilinielujen muutosten sekä yhdyskuntarakenteen ja liikennesuunnittelun kautta. Kaupunkien ja maatalouden laajeneminen vie tilaa hiiltä sitovalta kasvillisuudelta. Lisäksi laajeneminen voi lisätä liikkumisen tarvetta kaupungin sisällä. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen onkin ilmaston kannalta parempi ratkaisu. Samalla tulee kuitenkin huomioida, miten tiivistäminen vaikuttaa kaupunkien ilmanlaatuun, biodiversiteettiin, ekosysteemipalveluihin ja viihtyvyyteen. Liikenteen määrää voidaan hillitä myös eri toimintoja kuten asumista, työpaikkoja ja palveluja sekoittavalla maankäytöllä. Suunnitteluratkaisuilla voidaan myös tukea joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä.

Rakentaminen

Rakentaminen kuluttaa paljon luonnonvaroja ja energiaa. Pohjoisilla leveysasteilla paljon energiaa kuluu myös rakennusten lämmittämiseen. Toisaalta yhä kuumempien kesien aikana energiaa vie paljon myös viilennys. Rakennusten ja rakentamisen energian kulutus aiheuttaa yli kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennusten energiatehokkuuden lisäämisessä onkin paljon potentiaalia päästöjen vähentämiselle. 

Rakennusten energiantarvetta voidaan vähentää hyödyntämällä auringon energiaa. Suunnittelun avulla voidaan esimerkiksi maksimoida auringon lämmittävä vaikutus ja luonnonvalo sekä samalla parantaa keinoja rakennuksen pysymiselle viileänä kesäisin. Aurinkokeräimillä voidaan hyödyntää auringon säteilyä käyttöveden lämmittämisessä. Aurinkopaneeleilla voidaan taas kattaa osa rakennuksen sähköntarpeesta. Lisäksi maa- ja ilmanlämpöpumput hyödyntävät auringon energiaa epäsuorasti. Rakennusmateriaalien valinnalla voi olla myös vaikutusta ilmaston kannalta. Puun suosiminen rakennusaineena luo pitkäikäisiä hiilivarastoja (ks. Hiilinielujen ja -varastojen merkitys). Myös tilankäyttöön on syytä kiinnittää huomiota, sillä pinta-ala vaikuttaa paljon energiantarpeeseen. Lisäksi olemassa olevan rakennuksen korjaaminen on pääsääntöisesti uudisrakentamista vähähiilisempi vaihtoehto, ja energiaremonteilla voidaan pienentää rakennusten energiankulutusta merkittävästi.

Tuotanto ja kulutus

Tuotanto ja kulutus aiheuttavat merkittäviä päästömääriä. Päästömäärät ovat vahvasti yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen, ja ne vähenevätkin usein selkeästi taloudellisen laman aikaan. Päästöjä voidaan pienentää vähentämällä kulutusta ja suosimalla pitkäikäisiä sekä korjattavia tuotteita. Kiertotalouden avulla pyritään pidentämään tuotteiden käyttöikää sekä lisäämään tuotteiden ja raaka-aineiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. 

Kulutusta voidaan ohjata kestävämmäksi erilaisin keinoin. Verotuksella ja tuilla voidaan vaikuttaa materiaalien ja tuotteiden hintaan, millä taas on vaikutusta kuluttajien ostospäätöksiin. Myös niin sanotuilla tuuppauskeinoilla, voidaan vaikuttaa kuluttajien ostoskäyttäytymiseen. Tuuppauksen ajatuksena on tehdä kestävämmän tuotteen valitseminen mahdollisimman helpoksi siten, että kuluttajan valinnanvapaus kuitenkin säilyy. Tuuppauskeinoja voidaan hyödyntää myös useilla muilla sektoreilla.

Jätteiden käsittely

Jätteiden käsittelystä koituvia kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty esimerkiksi ottamalla talteen kaatopaikoilta vapautuvia kaasuja. Lisäksi kierrättäminen ja kulutuksen vähentäminen vaikuttavat jätesektorin päästömääriin.

Hiilinielujen ja -varastojen merkitys

Suurin osa hiilidioksidipäästöistä jää ilmakehään, jossa ne aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Osa hiilidioksidista päätyy kasvillisuuteen, maaperään tai meriin, eli niin sanottuihin hiilinieluihin. Päästöjen vähentäminen on ensisijainen tavoite, mutta pitkällä aikavälillä ilmakehässä olevaa hiilidioksidia on pystyttävä sitomaan hiilinieluihin. Näin pyritään saavuttamaan niin kutsutut negatiiviset päästöt. 

Suomessa metsät ja suot toimivat luonnollisina hiilinieluina. Metsät vaikuttavat hiilen määrään ilmakehässä sitomalla sitä erityisesti puiden kasvuvaiheessa, sekä varastoimalla sitä kasvillisuuteen ja maaperään. Hiilinieluihin ja -varastoihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi hakkuiden määrää säätelemällä. Myös se, mihin puutuotteita käytetään, vaikuttaa hiilipäästöihin. Puun käyttäminen rakennusaineena varastoi hiiltä pidemmäksi aikaa kuin puun jalostaminen lyhytikäiseksi tuotteeksi kuten paperiksi. 

Hiilijalanjäljen laskeminen ja pienentäminen

Hiilijalanjälki tarkoittaa ilmastokuormaa, joka syntyy jostain tuotteesta, toiminnasta tai palvelusta. Voit seurata omia, yrityksesi tai kunnan ilmastovaikutuksia erilaisten laskureiden avulla. Laskurit tarjoavat myös vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt

Hiilijalanjälkeä voidaan tarkastella kulutusperusteisesti kunta- ja maakuntatasolla. Uuden päästölaskennan mukaan Suomen kuntien yhteenlasketut kulutusperäiset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 57,4 MtCO2e. Kuntien kulutusperäiset päästöt koostuvat kotitalouksien kulutuksesta (83 prosenttia), kuntien hankinnoista (11 prosenttia) ja investoinneista (6 prosenttia).  

Kotitalouksien kulutuksen päästöistä asumisen osuus on 25 prosenttia, ruoan kulutuksen 23 prosenttia, liikkumisen 22 prosenttia, muiden tavaroiden 16 prosenttia ja muiden palveluiden 14 prosenttia.

Kuntien hankintojen päästöt aiheutuvat valtaosin palveluiden ostoista, jotka vastaavat 60 prosenttia kaikista kuntien hankintojen päästöistä. Investoinneissa korostuvat rakentamisen päästöt. Osuudet vaihtelevat merkittävästi alueiden välillä.

Kuntien kulutuksen päästöt sisältävät myös tuontihyödykkeiden kulutuksen päästöt. Tulokset tekevät siis näkyväksi kulutuksemme ilmastopäästöt kuntarajojemme ulkopuolella, sillä luvuissa mukana ovat myös päästöt, jotka muodostuvat ulkomailla tapahtuvasta tuotannosta.

Jokainen voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään

Myös oma hiilijalanjälki on mahdollista laskea. Oma hiilijalanjälki kattaa asumisen, liikkumisen, ruoan ja muiden tavaroiden ja palveluiden kulutuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt.

Laske ilmastovaikutuksesi ja aloita Ilmastodieetti!
Ilmastodieetti auttaa pienentämään hiilijalanjälkeä (ilmastodieetti.fi)

Päästöjen kompensointi

Kasvihuonekaasupäästöjen kompensointia voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun päästöjen vähentäminen on vaikeaa tai kallista. Tyypillisiä tapoja kompensoida ovat esimerkiksi metsien suojelu ja istutus tai uusiutuvan energian käyttöä lisäävät projektit. Usein kompensaatioprojektit sijoittuvat kehittyviin maihin. Kompensointiin liittyy kuitenkin paljon epävarmuuksia. Kompensointiprojektin tulisi olla varma siitä, että suojelua ei tapahtuisi ilman projektin rahoitusta, jotta projektin ilmoittamat päästövähennykset pitäisivät paikkaansa. Varmuus tulee olla myös siitä, ettei päästövähennyksiä lasketa moneen otteeseen esimerkiksi Suomessa ja projektin kohdemaassa. Epävarmuutta liittyy myös siihen, kuinka kauan projektien ilmastohyödyt kestävät. Lisäksi kompensoinnissa tulisi kiinnittää huomiota myös oikeudenmukaisuuskysymyksiin kuten siihen, miten projektit vaikuttavat paikallisväestön oikeuksiin.

Ilmastonmuutoksen hillinnän roolit ja vastuut

Yhteiskunnan toimijoilla on erilaisia vastuita ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kuva
Päättäjiä Glasgow'n ilmastokokouksessa.
Kansainväliset sopimukset asettavat tavoitteita

Ilmastonmuutoksen hillintä on globaali haaste, joka vaatii kaikkien maiden panosta. Erityinen vastuu on etenkin vaurailla teollisuusmailla, joiden hiilidioksidipäästöt asukasta kohden ovat suurimmat. Kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteita määrittelevät erilaiset sopimukset, kuten YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja ja viimeisimpänä Pariisin ilmastosopimus. Vuonna 2015 hyväksytty Pariisin ilmastosopimus asetti maille tavoitteen rajoittaa maapallon lämpötilan nousu 1,5 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on kansainvälisesti tärkein toimija ilmastopolitiikassa. Suomen osallistumista YK:n ilmastokokouksiin koordinoi ympäristöministeriö.

Sopimukset ohjaavat kansainvälistä ilmastopolitiikkaa (ilmasto-opas.fi)

Euroopan unioni ohjaa Suomen ilmastotoimia

EU säätelee jäsenmaidensa ilmastotoimia asettamalla niille erilaisia tavoitteita ja velvoitteita. EU:n ilmastopolitiikka pohjautuu YK:n ilmastosopimukseen, Kioton pöytäkirjaan ja Pariisin ilmastosopimukseen. Vuonna 2019 julkaistussa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa on esitetty, millä tavoin EU aikoo saavuttaa keskeisimmät ympäristötavoitteensa. 

EU:n päästökauppa on yksi unionin keskeisimmistä hillintäkeinoista. Päästökauppa asettaa siihen kuuluville suurille teollisuus- ja energiantuotantolaitoksille päästökaton, jonka puitteissa laitokset voivat ostaa ja myydä päästölupia.

Euroopan unionin ilmastopolitiikka ohjaa jäsenmaita (ilmasto-opas.fi)

Valtionhallinto ja virastot ilmastotyössä

Kansainvälisten ja EU:n tavoitteiden pohjalta Suomi säätää itselleen kansallisia ilmastotavoitteita ja strategioita. Suomen ilmastopolitiikkaa ohjaa kansallinen ilmastolaki, joka tuli voimaan vuonna 2015 ja päivitettiin vuonna 2022. Lisäksi ilmastotoimia säädellään useilla sektorikohtaisilla laeilla. 

Eri ministeriöt vastaavat ilmastopolitiikan suunnittelusta ja toimeenpanosta omien vastuualueidensa mukaisesti. Eduskunta hyväksyy kansainväliset ilmastosopimukset ja säätää myös ilmastoa koskevat lait. Suomessa ilmastotoimia edistää myös ympäristöministeriön ohjaama ympäristöhallinto, johon kuuluvat Suomen ympäristökeskus (SYKE), Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ja Aluehallintovirastot (AVI). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla (ELY) on alueellinen asiantuntija- ja viranomaisrooli ilmastotyössä ja Metsähallitus vastaa esimerkiksi hiilinielujen lisäämisestä. 

Suomen kansallinen ilmastopolitiikka (ym.fi)

Maakunnat ja kunnat mukana ilmastonmuutoksen hidastamisessa

Kunnilla on merkittävä rooli ilmastopolitiikassa. Niiden tehtävänä on muuttaa kansainvälisesti ja kansallisesti sovittuja ilmastotavoitteita käytännön teoiksi, jotka sopivat paikallisiin olosuhteisiin. Kunnissa voidaan edistää esimerkiksi vähähiilisiä liikennemuotoja, energiatehokasta rakentamista ja ilmastoystävällistä kouluruokailua. 
Useilla suomalaisilla kunnilla on kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, kuten hiilineutraaliuden saavuttaminen. Kuntien ja maakuntien ilmastotoimien tukemiseksi on luotu useita ohjelmia ja verkostoja, kuten kuntien Hinku- ja FISU-verkostot sekä EU:n CANEMURE-hanke. 

Hinku-verkosto (hiilineutraalisuomi.fi)
Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia - Canemure (hiilineutraalisuomi.fi)

Yritykset mukana ilmastonmuutoksen hillinnässä

Suurimmat yritykset kuuluvat EU:n päästökauppaan, mutta muillakin yrityksillä on tärkeä rooli päästöjen rajoittamisessa. Yritykset voivat edistää ilmastonmuutoksen hillintää esimerkiksi innovoimalla kestävämpiä tuotteita tai liiketoimintamalleja.

Yritykset (hiilineutraalisuomi.fi)

Kansalaiset ilmastotoimijoina

Meillä kaikilla on mahdollisuus osallistua ja tehdä ilmastotekoja. Ilmastonmuutoksen hillintää voi edistää esimerkiksi kestävällä elämäntavalla, toimimalla kansalaisjärjestöissä ja vaikuttamalla päätöksentekoon.

Kestävä arki

Lue lisää

Kestävä arki
Siirry
Ilmastonmuutokseen on sopeuduttava
Siirry

Aiheesta muualla

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)