Päästöjen kompensointi

Hankkeissa tehdään hillintätoimia eli kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä tai niiden poistoja lisääviä toimenpiteitä. Esimerkiksi lisätään uusiutuvan energian tuotantoa tai käyttöä fossiilisten polttoaineiden sijaan, lisätään hiilinieluja tai -varastoja esimerkiksi metsityksen kautta, tai vähennetään hiilidioksidia ilmakehästä sitomalla ja/tai varastoimalla sitä.

Hankkeet voivat todentaa hillintätoimien avulla tuotettuja hillintätuloksia sertifiointiohjelmien kautta. Näin hillintätuloksesta tulee vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla käytettävissä oleva ilmastoyksikkö, joka vastaa yhtä hiilidioksidiekvivalenttitonnia (1 t CO2e).  

Suurin osa hankkeista toteutetaan ulkomailla, mutta myös kotimaisia kompensaatiopalveluja on yhä enemmän tarjolla. 

Kuluttajat voivat kompensoida päästöjään esimerkiksi

• ostamalla ilmastoyksiköitä (päästövähennysyksiköitä) tai kompensaatiopalveluja,
• ostamalla päästöhyvitettyjä/hiilineutraaleja tuotteita,
• valitsemalla kompensaation lisäpalveluna tuotteen/palvelun oston yhteydessä (esimerkiksi hiilineutraali kuljetus, lentomatkan päästöjen kompensointi).

Voiko kompensaatioon luottaa?

Kompensaatiossa tehtävä päästöjen hyvittäminen tai ”kumoaminen” sisältää muun muassa kompensaatioiden mittaamiseen, todentamiseen ja pysyvyyteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Hyvä päästökompensaatio minimoi epävarmuuksia ja huomioi useita näkökulmia, joita ovat

• vankka laskentamenetelmä,
• vankka perusura,
• seuranta ja raportointi,
• lisäisyys,
• pysyvyys,
• läpinäkyvyys,
• kaksoislaskennan välttäminen ja
• hiilivuodon välttäminen.

Toimijat eivät välttämättä kuvaa kompensaatiohankkeitaan ja niiden epävarmuuksia kovinkaan tarkasti, jolloin luotettavuutta on usein vaikeaa arvioida. Lisäksi muun muassa kompensaation pysyvyys on erilainen esimerkiksi metsityshankkeissa verrattuna teknologiseen hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä.

Osa päästövähennyshankkeista kuuluu sertifiointiohjelmien tai muutoin ulkopuolisten suorittaman todentamisen ja/tai varmentamisen piiriin, jolloin kompensaatioiden toteutumiseen pitäisi voida luottaa. Epäselvyyksiä on kuitenkin havaittu näidenkin hankkeiden parissa.

Epävarmuuksien vaikutusta voidaan vähentää käyttämällä esimerkiksi ylikompensaatiota eli ostamalla aiheutettuja päästöjä enemmän ilmastoyksiköitä tai hyödyntämällä ilmastoyksiköiden varastoa/puskuria, jota hyödynnetään mikäli hillintätuloksia ei tapahdu suunnitelman mukaisesti (esimerkiksi metsien hiilensidonnassa, jossa päästövähennysyksiköitä usein myydään jo etukäteen).

Älä lankea harhaanjohtavaan markkinointiin

Päästöhyvitettyihin tuotteisiin ja niiden ilmastoväittämiin liittyen yritysten tulisi esittää läpinäkyvästi tuotteen päästöjen muodostuminen/laskenta, mitä päästövähennystoimia yritys on tehnyt ennen kompensaatiota sekä millä tavoin kompensaatio on toteutettu. Epäselvissä tilanteissa aktiivinen kuluttaja voi kysyä lisätietoja yritykseltä.

Tuotteiden markkinointiin ja ympäristöväittämiin liittyen voi olla myös yhteydessä Kuluttajaliittoon tai Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, jonka kuluttaja-asiamies on ympäristöväittämien valvova viranomainen.

Pelisääntöjä tarvitaan

Vapaaehtoinen päästökompensaatio on vasta kehittymässä oleva toimiala Suomessa. Toiminnan luotettavuuden takaamiseksi tarvitaan vielä tarkempia pelisääntöjä ja lisää tietoa kuluttajille ja muille kompensaatioiden ostajille.

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö rahoittavat erilaisia tutkimus- ja kehityshankkeita, joiden avulla tuotetaan lisää tietoa niin kompensaatioiden ostajille, tuottajille kuin päätöksentekijöillekin.

Lue lisää

• Vapaaehtoiset hiilimarkkinat (ym.fi)
• Opas vapaaehtoisen hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin: Vapaaehtoisten ilmastotekojen edistäminen ilmastoyksiköillä. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:3 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
• Hiilimarkkinat ja hiilikompensaatiojärjestelmät (mmm.fi)
• Anekauppaa vai ilmastotekoja 4/2021 (finnwatch.fi)