Monivaikutteiset kosteikot

Monivaikutteiset kosteikot pidättävät kiintoainetta ja ravinteita, tasaavat uomien virtaamia ja parantavat niiden  itsepuhdistuskykyä. Lisäksi kosteikot monipuolistavat maisemaa ja luontoa. Kosteikkoja  suositellaan toteutettavaksi perattavan uoman alaosaan estämään mahdollisen kiintoaineksen leviäminen alapuoliseen vesistöön.

Kosteikot_lahti2

Kosteikoilla vähennetään kiintoaineksen kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Kuvassa kosteikkoketju Lahden Vesijärven rannalla. © Pinja Kasvio

 

Mikä on monivaikutteinen kosteikko?

Kosteikko on ojan, puron tai muun vesistön osa tai alue, joka on suuren osa vuodesta veden peitossa ja muunkin ajan kostea, ja jossa on tyypillistä vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Kosteikkomainen ympäristö voi muodostua myös monenlaisista muista rakenteista tai toimenpiteistä. Kosteikon yhteyteen voidaan kaivaa laskeutusallas, palauttaa vanhoja uomia tai mutkia, rakentaa pohjapato ja allas, palauttaa tai säilyttää tulva-alue, suojata uomaa eroosiolta tai tehdä kalataloudellinen uomakunnostus. Tulva-alueiden säilyttämisellä ja palauttamisella tasataan vesistöalueen virtaamia ja  edistetään kiintoaineen laskeutumista.

Monivaikutteisia kosteikkoja perustamalla ja hoitamalla saadaan useita ympäristöhyötyjä. Kosteikkojen päätavoite on vesiensuojelu eli valumavesien puhdistus. Kosteikot pidättävät ravinteita ja kiintoainetta ja vähentävät vesistöjen rehevöitymistä. Lisäksi kosteikkokasvillisuus käyttää veteen liuenneita ravinteita, fosforia ja typpeä kasvukaudella ja veden elävät mikrobit muuttavat veden ja pohja-aineksen typpeä typpikaasuksi.

Kosteikkoympäristö lisää luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla sopivan elinympäristön erilaisille kasveille ja eläimille. Kosteiden ympäristöjen eliölajisto on monipuolinen ja runsas. Alueen hoidolla voidaan edistää monimuotoisuutta. Kosteikot tasaavat vähävetisissä uomastoissa virtaamia ja vähentävät eroosiota sekä tulvahaittoja, lisäävät purovesistöjen merkitystä eliöstön kulkureitteinä ja tarjoavat vesilinnuille uusia pesimispaikkoja. Kosteikkot voivat olla myös kasteluveden varastoja.

Kosteikkojen perustamisella ja ennallistamisella vaikutetaan virkistyskäyttöön monilla tavoilla. Hoidettu maaseudun vesimiljöö on viihtyisä, edistää lintuharrastusta, metsästystä, kalastusta ja ravustusta.

kosteikko1

Yleensä kasvillisuus kehittyy seuraavan kesän aikana luontaisesti, mutta reunoille sitä voi myös kylvää tai istuttaa © Pinja Kasvio

 

Kosteikkojen tekeminen

Kosteikot tehdään ensisijaisesti patoamalla luontaisiin notko- ja painannepaikkoihin, tulva-alueille, pengerretyille kuivatusalueille tai kunnostamalla uomia luonnonmukaisen vesistörakentamisen tai kalataloudellisten periaatteiden mukaisesti. Kosteikon rakentamisesta tehdään suunnitelma. Ravinteikas fosforipitoinen pintamaa tulee poistaa ainakin pysyvästi veden peittämäksi jäävältä alueelta ja ehdottomasti silloin, jos toimenpide tehdään viljeltynä olleelle pellolle. Kosteikot ja tulva-alueet on perustettava niin, että ne pidättävät mahdollisimman tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Kosteikkoon tehdään hoidon kannalta riittävät reuna- ja suoja-alueet ja kiintoainesta laskeuttava syvempi vesialue, joka on tyhjennettävissä. Lisäksi voidaan tehdä alue, johon vesi varastoituu tulvatilanteissa.

 

Kosteikkojen hoito

Kosteikot, laskeutusaltaat ja pohjapadot sekä -kynnykset vaativat säännöllistä hoitoa ja kunnossapitoa.

Esimerkkejä hoitotoimenpiteistä:

  • ympäristön kasvillisuuden niitto, raivaus ja niittojätteen poiskorjuu
  • altaaseen kertyvän lietteen määrän seuranta sekä lietteen poisto tarvittaessa
  • rakenteiden tarkistus ja kunnossapito, romahtaneiden reunojen korjaus
  • virtausta haittaavien oksien poisto
  • kasvillisuuden lisääminen, jos ympäristö on liian paljas
  • kosteikon ranta- ja vesikasvillisuuden poisto aukottamalla
  • liettyneen rannan kunnostus

Kosteikkoaltaan pohjalle kertyneen lietteen määrä on tarkistettava kerran vuodessa. Liete poistetaan kaivinkoneella tai lietepumpulla viimeistään silloin, kun allas alkaa täyttyä tai on vaara, että liete lähtee tulvan aikana liikkeelle. Liete on ravinteikasta ja sopii levitettäväksi pellolle.

Kosteikon kasvillisuus pidetään monipuolisena ja sopivan runsaana hoitotoimenpiteillä. Elinympäristössä on hyvä olla avoimia kohtia ja eläimille tarpeellisia suojapaikkoja sekä ravinteiden pidättymisprosesseille tarpeellinen määrä kasvillisuutta. Jos kosteikkoa niitetään, on niittojätteet vietävä pois kosteikkoalueelta. Poistetun kasvillisuuden voi käyttää rehuna tai esim. riistan ruokintaan. Kasvillisuuden hoitotoimet voidaan toteuttaa myös laiduntamalla, ellei siihen ole vesiensuojelullista estettä.

Julkaistu 18.12.2014 klo 13.39, päivitetty 31.12.2015 klo 16.22