Alimpien rakentamiskorkeuksien määrittäminen ranta-alueilla

 

Vuonna 2014 julkaistu opas Tulviin varautuminen rakentamisessa sisältää suositukset alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi sisävesien rannoilla sekä merenrannikolla. Suositusten tavoitteena on, ettei rakennuksille aiheutuisi tulvavahinkoja kuin keskimäärin kerran noin 100–200 vuodessa tai harvemmin esiintyvillä tulvilla. Sisävesien osalta suositus perustuu keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvavedenkorkeuteen, johon lisätään tarvittaessa rakennustyypistä, vesistön ominaispiirteistä, ilmastonmuutoksesta tai aaltoiluvarasta johtuva lisäkorkeus.

Itämeren rannalla suositusten perustana on vedenkorkeus, jonka ylittymisen todennäköisyys vuonna 2100 on 1/250 (0,4 %). Suosituksessa on otettu huomioon meren lyhytaikaiset vedenkorkeusvaihtelut, maan kohoaminen, valtamerien pinnan nousu ja Itämeren vesimäärän muutokset. Myös meren rannikolla tulee tulvakorkeuden lisäksi ottaa huomioon harkinnanvarainen lisäkorkeus.

Alin suositeltava rakentamiskorkeus tarkoittaa korkeustasoa, jonka alapuolelle ei tulisi sijoittaa kastuessa vaurioituvia rakenteita. Tulvakorkeuden lisäksi alin suositeltava rakentamiskorkeus riippuu rakennuksen rakennustavasta sekä vesistön ominaispiirteistä johtuvasta lisäkorkeudesta ja mahdollisesta aaltojen vaikutuksesta. Myös rakennuksen haavoittuvuus ja esimerkiksi evakuointimahdollisuudet vaikuttavat siihen, millainen tulvasuojelutaso ja alin rakentamiskorkeus rakennukselle voidaan sallia. Huomattava on, että alin lattiakorkeus on yleensä selvästi alimman rakentamiskorkeustason yläpuolella rakennusteknisistä syistä johtuen. Sortuma- ja vyörymäriski tulee myös ottaa huomioon rakennuspaikkaa valittaessa.

 

 

hyväksyttävät_tulvariskien_hallinnan_tavoitetasot
Erilaisille rakennustyypeille suositeltavia tulvalta suojautumisen tasoja.

 

 

 

Alin_rakentamiskorkeus_kuva
Alin rakentamiskorkeus
 

 

Alimman rakentamiskorkeuden määrittäminen järvien ja jokien rannoilla

Alin suositeltava rakentamiskorkeus voidaan sisävesillä määrittää seuraavien tekijöiden summana:

  • Keskimäärin kerran 100 vuodessa esiintyvä ylin tulvakorkeus (HW 1/100) (tai HW 1/50 + 0,3 m)
    +
  • Harkinnanvarainen lisäkorkeus, joka pitää sisällään:
    • rakennustyypistä aiheutuva lisäkorkeus
    • ilmastonmuutoksesta aiheutuva lisäkorkeus
    • vesistön ominaisuuksista johtuva lisäkorkeus
    • avointen ulapoiden rannoilla harkinnanvarainen aaltoiluvara

Mikäli tällä tavoin saatu korkeus on havaintojen mukaan joskus ylitetty, tulee tämä ylin havaittu tulvakorkeus ottaa määrääväksi rakennuspaikkaa ja perustamiskorkeutta hyväksyttäessä.


Harkinnanvaraisen lisäkorkeuden vesistön ominaisuuksista johtuvan osan arvioimisessa on syytä ottaa huomioon mm. seuraavat seikat:
● Säännöstellyissä järvissä tulisi alin rakentamiskorkeus määritellä yleensä vähintään 0,5 m ylärajaa ylemmäksi.
● Suurten vedenkorkeusvaihteluiden vesistöissä, kuten vähäjärvisissä jokivesistöissä, tulisi lisäkorkeuden olla vähintään 0,7 m.
● Mikäli vesistössä on suuri jääpato- tai suppotulvien esiintymisen riski, tulisi lisäkorkeuden olla vähintään 0,7 – 1 m, ellei tarkempaa selvitystä jääpato- ja suppotulvien vedenkorkeuksista ole tehty. Paikoitellen jokivesistöissä lisäkorkeuden olisi hyvä olla selvästi suurempikin.
● Mallien epätarkkuuksista johtuen lisäkorkeuksia tarvitaan myös silloin, kun toistuvuuksia arvioidaan mallien avulla havaintoasemien ulkopuolella.
● Vedenpinta voi tuulen ja ilmanpaineen vaikutuksesta kallistua järvessä 5...10 cm
● Mahdolliset tulvia lisäävät muutokset, kuten liettyminen ja eroosio sekä kuivatus ja rakentamistoimenpiteet.
● Maankohoamisella on vähäinen tulvia lisäävä vaikutus eräissä suurissa järvissä sekä Pohjanmaan jokien pitkissä suvannoissa ja suistoalueilla.
● Suistoalueilla on otettava huomioon vesistötulvan ja meritulvan mahdollinen yhteisvaikutus.


Aallokko tulee ottaa huomioon rakentamiskorkeudessa lähinnä vain suurten selkien rannoilla ja merenrannikolla jos kyseessä on jyrkkä ranta. Koska samankin järven eri ranta-alueilla vapaan ulapan pituus (ns. pyyhkäisymatka) ja rannan kaltevuus ovat erilaisia, ei aaltoiluvaraa voi antaa järvikohtaisesti, vaan se tulee arvioida ranta-aluekohtaisesti.

 

 

Aaltoiluvara_rakentamiskorkeus
Jyrkän ja loivan rannan vaikutus aallon korkeuteen ja pärskeisiin. Pystymittakaavaa on liioiteltu.
 

 

Alimman rakentamiskorkeuden määrittäminen meren rannikolla

Alimpien suositeltavien rakentamiskorkeuksien määrittämisestä meren rannikolla vastaa Ilmatieteen laitos. Itämeren rannalla rakennusten tulvariskiin vaikuttavat sekä sääilmiöistä riippuvat lyhytaikaiset vedenkorkeusvaihtelut että vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa tapahtuvat muutokset: maankohoaminen, valtameren pinnannousu Itämeren alueella sekä Itämeren vesimäärän keskiarvon pitkäaikaiset muutokset.

Yhdistämällä vedenkorkeuden lyhytaikaisvaihteluiden jakaumat ja keskimääräisen vedenkorkeuden skenaarioiden jakaumat saadaan eri havaintoasemille määriteltyä vedenkorkeudet, joiden ylittymisen todennäköisyys vuonna 2100 on 1/250 (0,4 %). Niihin on lisättävä paikkakohtainen aaltoiluvara ja matalissa lahtien pohjukoissa tuulen aiheuttama paikallinen kallistus.
 

Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet ilman aaltoiluvaraa N2000-järjestelmässä.

rakentamiskorkeudet_mareografeittain

Mareografien välisille alueille suosituksia voidaan soveltaa pääsääntöisesti lineaarisesti interpoloimalla. Pitkien, matalien lahtien pohjukoissa on kuitenkin lisättävä veden kallistumasta aiheutuva lisä. Jos tarkempia laskelmia kallistumasta ei tehdä, lisäyksenä voidaan käyttää arvoa 30 cm. Tarkempia tietoja Ilmatieteen laitoksen sivuilta
ilmatieteenlaitos.fi/alimmat-suositeltavat-rakentamiskorkeudet.

 

Kysymyksiä ja vastauksia


Kysymys

Miksi oppaan kuvassa 11 (sivu 37) alin rakentamiskorkeus on merkitty maanpinnan tasolle eikä tuulettuvan alapohjan alapinnan tasolle? Miksi ryömintätila ei saisi kastua?

Vastaus

Kuvassa on haluttu havainnollistaa sitä miten alin rakentamiskorkeus määritellään tekstissä: Alin suositeltava rakentamiskorkeus tarkoittaa korkeustasoa, jonka alapuolelle ei tulisi sijoittaa kastuessa vaurioituvia rakenteita".  On mahdollista, että ryömintätilaan sijoitetaan rakenteita, jotka vaurioituvat kastuessaan. Kuvassa on haluttu esittää rakentamiskorkeustaso varman päälle, jotta kuvaa ei tulkittaisi vahingossa siten, että ryömintätilaan mahdollisesti sijoitetut vaurioituvat rakenteiden sallittaisiin kastuvan. Kuva on ainoastaan esimerkki ja alin rakentamiskorkeustaso voidaan määrittää lähemmäs alapohjaa mikäli ryömintätilassa ei ole vaurioituvia rakenteita. Lisäksi kuvatekstin mukaisesti maanpinta ja etäisyys vesirajasta on määräävämpi tekijä kuin kapillaarikatkon sijainti rakenteessa. Esimerkiksi kuvan mukaisessa tilanteessa aallot ja pärskeet voisivat kastella rakenteita tulvatilanteessa.

 

 

 

 

 

 

 

Julkaistu 15.8.2014 klo 13.45, päivitetty 17.4.2019 klo 12.03