Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikan muuttaminen
Erityisesti suojeltavat lajit
Erityisesti suojeltavat eliölajit ovat sellaisia uhanalaisia lajeja, joiden riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea. Erityisesti suojeltavaksi eliölajiksi voidaan säätää myös sellainen uhanalainen eliölaji, jolla on hyvin vähän esiintymispaikkoja ja niiden säilyminen on uhattuna. Lajit ilmenevät luonnonsuojeluasetuksessa.
Esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä
Luonnonsuojelulain 77 §:n nojalla erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kielto on voimassa sen jälkeen kun Lupa- ja valvontavirasto on tehnyt ja antanut tiedoksi päätöksen alueen rajoista alueen omistajilla ja haltijoille.
Kiellosta poikkeaminen
Lupa- ja valvontavirasto voi myöntää luvan kiellosta poikkeamiseen, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Mikäli kyseessä on luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitun lajin lisääntymis- tai levähdyspaikka, poikkeus voidaan kuitenkin myöntää vain 83 §:n mukaisesti. Niissä tapauksissa poikkeusperusteet ovat tiukat, ja ne on määritelty luontodirektiivin 16 (1) artiklassa. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa liitteessä 7. Rauhoitettujen lintulajien osalta poikkeus voidaan myöntää 83 §:n mukaisesti lintudirektiivin artiklan 9 tiukoin edellytyksin.
Mikäli kiellosta aiheutuu omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellistä haittaa, hänellä on oikeus saada siitä valtiolta täysi korvaus. Ensin on kuitenkin haettava lupaa poiketa kiellosta, paitsi jos on ilmeistä, ettei luvan myöntämiselle olisi edellytyksiä. Mikäli lupaa ei myönnetä, voi hakea korvausta luonnonsuojelulain 111 §:n perusteella.