Lupa luontotyypin muuttamiskiellosta poikkeamiseen
Luonnonsuojelulaissa (64 §) lueteltuihin luontotyyppeihin kuuluvien luonnontilaisten tai niihin verrattavien alueiden muuttaminen tavalla, joka vaarantaa niiden ominaispiirteiden säilymistä, on kiellettyä. Jos luontotyypin ominaispiirteet eivät vaarannu, lupaa ei tarvita.
Muuttamiskielto on voimassa sen jälkeen kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on tehnyt päätöksen alueen rajoista ja antanut sen tiedoksi.
ELY-keskus voi myöntää poikkeuksen muuttamiskiellosta, jos luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai jos luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen.
Luonnonsuojelulaissa on lueteltu myös kaksi tiukasti suojeltua, harvinaista ja uhanalaista luontotyyppiä (65 §). Tiukasti suojeltujen luontotyyppien hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Suojelluista luontotyypeistä poiketen, tiukasti suojeltujen luontotyyppien hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä kaikkialla ilman ELY-keskuksen erillistä päätöstä.
Tiukasti suojellut luontotyypit
1) serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa; sekä
2) rannikon avoimet dyynit, jotka ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa olevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa.
Jos kiellosta aiheutuu omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellistä haittaa, hänellä on oikeus saada siitä valtiolta täysi korvaus. Ensin on kuitenkin haettava lupaa poiketa kiellosta, paitsi jos on ilmeistä, ettei luvan myöntämiselle olisi edellytyksiä. Jos lupaa ei myönnetä, voi hakea korvausta luonnonsuojelulain 111 §:n perusteella.