Hyppää pääsisältöön

Luonnonvarojen ja raaka-aineiden käyttö

Luonnonvarojen kasvavan käytön arvioidaan aiheuttaneen noin puolet kasvihuonekaasupäästöistä ja 90 prosenttia luontokadosta ja vesiniukkuudesta. Taloudelliset hyödyt luonnonvarojen hyödyntämisestä jakautuvat yhä harvemmille. Taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristön tilaan liittyvät vaikutukset vaihtelevat suuresti maittain.
Kuva
Kivilouhos.
© Adobe Stock
Sekä uusiutumattomien että uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä on rajansa
Luonnonvarojen esiintyvyys maapallolla vaihtelee

Maailman talous on kaksinkertaistunut vuoden 1970 jälkeen valtavien teknologisten harppausten siivittämänä ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus on pienentynyt. Samaan aikaan uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen on kolminkertaistunut maailmassa.

Tilanteen ymmärtäminen ja vaadittujen toimien suunnittelu ja toimeenpano vaatii poliittisilta päättäjiltä, yrityksiltä, kunnilta, järjestöiltä ja kansalaisiltakin neuvokkuutta ja halua muutokseen. Luonto on elävää pääomaa; jotta ihmiset, eläimet ja kasvit voivat hyvin, yrityksillä säilyy toimintaedellykset ja poliittinen järjestelmämme pysyy vakaana, on luonnonvarojen käytöstä tehtävä suunnitelmallista ja kestävää.

Luonnonvarojen kestävämpään käyttöön on useita ratkaisuja

Luonnonvarojen käyttöä voidaan tehostaa niin teknisillä kuin sosiaalisillakin innovaatioilla ja luoda samalla uutta, kestävää liiketoimintaa, joka ei keskity kulutuksen kasvattamiseen vaan laadukkaampaan elämään.

Poliittiset päättäjät ja virkamiehistö luovat pelisäännöt luonnonvarojen kestävälle käytölle. Lainsäädännöllä voidaan luoda minimitaso, johon yritysten on ympäristövaikutuksiltaan päästävä, mutta muilla keinoilla voidaan myös tukea yritysten pyrkimyksiä päästä vielä paremmalle tasolle.

Kansalaisilla ja kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa kysynnän määrään ja laatuun sekä siihen, mitä tietoja ja ominaisuuksia he vaativat tuotteilta.

Resurssitehokkuuden parantaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävän kulutuksen tukeminen ovat esimerkkejä ratkaisuista, joiden avulla luonnonvarojen käyttöä pystytään viemään kestävämmälle uralle. Lisäksi tiettyjen materiaalien kierrättäminen on tehokas tapa vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä.

Muutos ei tapahdu kaikilta osin kovin nopeasti, mutta ympäristöongelmien kriittisyyden takia on pystyttävä arvioimaan vaikuttavimmat toimet, joihin voidaan käydä välittömästi käsiksi. Tämä tarkoittaa, että sekä käytettyjen ohjauskeinojen että valittujen liiketoiminnallisten ratkaisujen tulisi olla tarkasti punnittuja:

  • Mitkä ovat luonnonvarojen tietyn käyttötarkoituksen hyödyt ja haitat suhteessa muihin käyttötarkoituksiin – esimerkiksi käytetäänkö kriittisiä raaka-aineita liikenteeseen, energian tuotantoon vai elektroniikkaan?
  • Mitä kerrannaisvaikutuksia niiden käytöstä syntyy toisissa järjestelmissä: esimerkiksi miten korvaamme muovien tehostuneesta kierrätyksestä aiheutuneen materiaalivajeen energiantuotannossa tai jos käytämme ruuaksi kelpaavia raaka-aineita polttoaineisiin, miten katamme ruuan tarpeen?
  • Miten arvioidaan mitä raaka-aineita tulisi ensisijaisesti käyttää tekstiileihin, pakkauksiin, elektroniikkaan? Entä miten näitä materiaaleja pystytään kierrättämään, jotta neitseellisten luonnonvarojen käyttöä voidaan pienentää?

Uusien ratkaisujen valinnan tulisi pohjautua koko elinkaaren kattavaan arvioon siitä, mitkä vaikutukset verrattuna nykyhetkeen olisivat, siirtyykö taakka vain yhdeltä toimijalta tai sektorilta toiselle vai voidaanko parhaimmillaan löytää ratkaisu, joka hyödyttää useita toimijoita.

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)