Sekä uusiutumattomien että uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä on rajansa

Luonnonvaroja ovat kaikki luonnossa syntyneet materiaalit, joita ihmiset pystyvät hyödyntämään. Luonnonvaroja käytetään energiana, materiaalintuotantoon eri sektoreille, ravintona ja elinympäristönä. Jos luonnonvarat hyödynnetään energiana, ei niitä pysty enää hyödyntämään materiaalina rakentamisessa tai ravintona.

Uusiutuvia luonnonvaroja ovat muun muassa tuuli-, vesi- ja aurinkovoima sekä kestävästi hyödynnetty biomassa. Uusiutumattomia luonnonvaroja ovat esimerkiksi fossiiliset luonnonvarat, metallit, mineraalit ja uraani.

Luonnonvarat voivat olla myös aineettomia, kuten elinympäristöön liittyvät ekosysteemipalvelut. 

Otolliset kasvu- ja muodostumispaikat ja olosuhteet määrittävät luonnonvarojen esiintymistä maapallolla. Malmit ja mineraalit syntyvät tietyissä malminmuodostuksen kannalta otollisissa geologisissa olosuhteissa; metsät ja kasvit tarvitsevat tiettyjä ravinteita ja ilmasto-olosuhteita; tuulen määrä vaihtelee auringonpaisteen, ilmanpaine-erojen ja maanpinnan rosoisuuden mukaan ja esimerkiksi turve tarvitsee hyvin kosteat olosuhteet.

Taloudellisesti mitattuna Venäjä, USA, Saudi-Arabia, Kanada, Iran, Kiina ja Brasilia johtavat luonnonvaratilastoja.

Luonnonvarojen käyttö on vaikuttanut vahingollisesti ympäristöön ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön rajoituksena ovat olemassa olevat varannot, mutta myös se, miten paljon resursseja pitää käyttää, jotta ne saadaan louhittua esille: mitä hankalampi paikka ja köyhempi esiintymä, sitä enemmän haittoja suhteessa hyötyyn syntyy.

Louhinnassa tarvittavan energian, veden ja kemikaalien käytöllä on myös omat ympäristövaikutuksensa ilmastoon, vesistöjen puhtauteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Myös useiden uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä on rajansa, sillä niiden hyödyntäminen aiheuttaa päästöjä, hävittää hiilinieluja, köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta ja kuluttaa kriittisiä materiaaleja.