Metsätalous osana bio- ja kiertotaloutta
Metsätalous on Suomessa merkittävä työllistäjä. Esimerkiksi sellunvalmistuksen tuotantoketju raaka-aineineen on merkittävässä määrin kotimainen. Suomen tavaraviennistä vajaa viidennes on metsäteollisuuden tuotteita. Metsäteollisuudella on myös aluetaloudellisesti merkittäviä vaikutuksia kasvukeskusten ulkopuolisena työllistäjänä.
Metsistä saatavien tuotteiden tuotantoa ajavat kansainväliset markkinat, joiden kysyntään metsäteollisuusyritykset vastaavat. Kysynnän trendit heijastuvat myös tuotteiden tarjontaan. Jo pidempään vallalla ollut painopaperien kysynnän lasku sekä pehmopaperien ja pakkauskartongin kysynnän nousu ovat johtaneet muun muassa paperikoneiden muuttamiseen kartonkikoneiksi. Tuotteiden kysyntä heijastuu puun kysyntään. Puun tarjontaan taas vaikuttaa se, minkälaista metsätaloutta metsänomistajat harjoittavat ja miten yhteiskunta sitä tukee.
Kohti ekologisesti kestävää biotaloutta
Metsätalous toimii erityisesti biotalouden mahdollistajana, mutta sen toiminta tulee sovittaa ekologisesti kestäviin reunaehtoihin. Ekologiset reunaehdot vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka intensiivistä metsätaloutta on mahdollista harjoittaa. Metsätalous aiheuttaa haittaa luonnon monimuotoisuudelle, vesistöille ja hiilinieluille. Näille asetettujen kansainvälisten, EU:n ja kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi hakkuita ja metsätalouden intensiteettiä tulisi rajoittaa ja metsätaloutta muuttaa luonnonmukaisemmaksi.
Nykyään suurin osa metsästä korjatusta puusta päätyy energiaksi ja puutuotteista merkittävä osa on lyhytikäisiä. Puun käyttötapoja onkin muutettava kestävämmiksi, nykyistä pitkäikäisempien ja kierrätettävämpien puutuotteiden suuntaan. Tällöin puu säilyisi pidempään käytössä, neitseellisen puun käyttöä voitaisiin rajoittaa ja puun sisältämä hiili säilyisi kauemmin poissa ilmakehästä. Kiertotalouden keinoin voidaan edistää puun käyttötapojen muutosta. Tässä on avuksi se, että nykyään metsätalouden sivuvirrat ovat jo varsin tehokkaasti käytössä.
Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeää olisi pitkäikäisten puutuotteiden osuuden kasvattaminen ja niiden pitäminen mahdollisimman pitkään käytössä. Lisäksi ilmaston kannalta olisi etu, että samalla puutuotemäärällä saataisiin syrjäytettyä markkinoilla yhä enemmän tuotteita, joiden fossiiliset päästöt ovat selvästi suurempia kuin puutuotteiden. Erilaiset oletukset vaikuttavat siihen, minkälainen puunkäyttö tuottaa optimaalisen tuloksen ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Toimia metsäluonnon monimuotoisuuden ja vesistöjen turvaamiseksi
Metsälajien ja -elinympäristöjen uhanalaistumista voidaan vähentää lieventämällä metsien uudistamis- ja hoitotoimia, suojelemalla vanhoja ja kookkaita metsiä, lisäämällä lahopuuta, kuloaukeita ja muita luontaisen sukkession alkuvaiheita. Toimien kirjo sisältää suojelualueiden perustamisen lisäksi talousmetsien luonnonhoitotoimenpiteitä.
Metsätalouden vaikutukset vesistöihin ovat nousseet viime vuosina yhä enemmän julkiseen tietoisuuteen. Metsien monimuotoisuuden ylläpitämistä edistävät toimet ovat hyödyllisiä myös vesistöjen kannalta. Erityisesti suometsien hoidon osalta ojitusten välttäminen on olennaista, ja tässä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut jatkuvapeitteisen metsänhoidon suosiminen.
Ohjauskeinoilla voidaan vaikuttaa
Pitkäikäisten puutuotteiden osuuden kasvattamiseksi niiden kysyntää ja tarjontaa voidaan lisätä valtiollisilla ohjauskeinoilla: informaatio-ohjauksella, taloudellisilla ohjauskeinoilla (tuet ja verot) sekä säätelyohjauksella (lait ja asetukset). Esimerkiksi puurakentamista voidaan tukea tai tiettyä osuutta julkisesta rakentamisesta vaatia toteutettavaksi puurakentamisena, jos Suomen metsien hakkuut ovat sopusoinnussa EU:n ja Suomen ilmastotavoitteiden kanssa.
Metsien hiilinielua voidaan kasvattaa lisäämällä metsiin sitoutuvan hiilen määrää ja vähentämällä metsistä poistuvan hiilen määrää. Tämä voidaan saada aikaiseksi lisäämällä puuston kasvua sekä vähentämällä hakkuita ja maaperän päästöjä. Nämä tekijät ovat myös kytköksissä toisiinsa. Hiilituki- ja hiilivuokrajärjestelmät ovat tutkitusti kustannustehokas tapa kannustaa metsänomistajia kasvattamaan metsiensä nettonielua, mutta niiden toimivuus aidosti metsien hiilinielujen lisääjinä vaatinee vielä yhteisiä pelisääntöjä etenkin EU-tasolla.
Lue lisää: