Suuri ravinnekuormitus ruokkii rehevöitymistä
Suomen sisävesiin ja rannikkovesiin kulkeutuu edelleen liikaa rehevöittäviä ravinteita: typpeä ja fosforia. Osa ravinnevalumista on luontaista perua, mutta suurempi osa – fosforista noin kolme neljäsosaa ja typestä vajaa kaksi kolmannesta – on ihmisen aiheuttamaa.
Kuormituksen jatkuminen näkyy vesien tilassa. Järvien ekologinen tila ei ole kohentunut viime vuosina lukuun ottamatta joitakin yksittäisiä järviä. Rannikkovedet ovat edelleen laajasti rehevöityneet, ja niiden tila on keskimäärin jopa hieman heikentynyt.
Kuormituksen lähteet
Noin 90 % ihmisen aiheuttamasta fosforikuormasta ja 80 % typpikuormasta tulee hajakuormituksena viljelymailta, talousmetsistä ja haja-asutuksesta sekä laskeumana ilmasta. Teollisuuden ja asutuskeskusten jätevesillä on valtakunnallisesti vähäisempi merkitys, mutta niiden paikallinen vaikutus voi olla suuri. Humuskuormitus on pääosin peräisin metsätaloudesta.
Pistekuormitus on vähentynyt
Teollisuuden ja asutuskeskusten ravinnepäästöt, varsinkin fosforipäästöt, vähenivät jyrkästi 1900-luvun lopulla, kun teollisuusprosessit ja jätevesien käsittely tehostuivat. Laskusuuntaus on jatkunut nykypäiviin, joskin loiventuen. Vesiensuojelutoimet ovat vähentäneet myös kalankasvatuksen aiheuttamaa ravinnekuormitusta, tosin ei enää viime vuosina.
Maa- ja metsätalouden ravinnekuormituksessa vähäisiä muutoksia
Hajakuormitusta – pelloilta, metsistä ja haja-asutuksesta tulevia ainemääriä – arvioidaan epäsuorin menetelmin. Mallilaskelmat osoittavat, että maa- ja metsätalouden fosforivalumat ovat hienoisessa laskussa. Tämä johtuu keventyneestä lannoituksesta sekä tehdyistä vesiensuojelutoimista. Typen osalta kehitys on heikompaa: maatalouden kuormitus ei ole sanottavasti vähentynyt ja metsätaloudessa se näyttäisi kasvavan. Syynä ovat luultavasti ilmastonmuutoksen vaikutukset ravinteiden huuhtoutumiseen.
Joet kuljettavat ravinteita Itämereen
Sisävesiin päätyneistä ravinteista huomattava osa kulkeutuu edelleen mereen. Joet vievät rannikkovesiin vuosittain tuhansia tonneja fosforia ja typpeä. Kehityskäyrät osoittavat ainemäärien vähenevän lievästi, mutta tilanne vaihtelee merialueittain. Suomen jokien tuomat ravinnemäärät edustavat noin kymmenesosaa Itämeren koko ravinnekuormituksesta.
Humuskuormituksen seuranta
Humuskuormituksella on vesistöissä ja Itämeressä monia epätoivottuja vaikutuksia: se mm. kuluttaa happea, muuttaa valoympäristön eliöille epäedulliseksi ja kuljettaa mukanaan raskasmetalleja ja ravinteita. Ihmistoiminnoista varsinkin turvetuotanto, turvemaiden ojitukset, turvepellot ja metsätalous lisäävät orgaanisen hiilen kokonaismäärää eli TOC-kuormitusta. Suomen jokien TOC-kuorma on kasvanut. Kasvaneeseen TOC-kuormitukseen vaikuttaa usea eri tekijä: mm. vähentynyt hapanlaskeuma, lämpötilan nousun aiheuttama maaperän mineralisaatioprosessien kiihtyminen, ojitetut turvemaat ja leudot talvet.
Merelle asetetut kuormituskatot ylittyvät
Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on asettanut enimmäismäärät Itämeren eri alueiden ravinnekuormitukselle. Koko Suomelle asetettu enimmäiskuorma on typen osalta lähes saavutettu, mutta fosforitavoitteeseen on vielä matkaa. Myös eräät täsmällisemmät, Suomen eri merialueille määritetyt kuormituskatot, ylittyvät edelleen.
Rehevöitymistä torjutaan aiempaa tehokkaammin
Sisävesien rehevöitymistä torjutaan ennen muuta valuma-alueilla tehtävin toimin, joilla vähennetään vesistön kuormitusta. Alueellisiin vesienhoitosuunnitelmiin kirjatut toimet tähtäävät kaikkien vesien hyvään tilaan. Pienissä järvissä myös valuma-alueiden vapaaehtoisella kunnostuksella voi olla iso merkitys. Ympäristöministeriön käynnistämä vesiensuojelun tehostamisohjelma pureutuu maatalouden ravinnevalumiin.
