Luontotyypeistä puolet on uhanalaisia

Suomessa on tunnistettu lähes 400 luontotyyppiä. Luontotyyppien uhanalaisuus on määritetty viimeksi vuonna 2018. Osalla luontotyypeistä menee hyvin: niiden tila on vakaa ja niillä on paljon pinta-alaa. Tällaisia ovat esimerkiksi runsashumuksiset järvet, rahkarämeet sekä useat karujen kallioiden luontotyypit.

Lähes puolet Suomen luontotyypeistä luokitellaan kuitenkin uhanalaiseksi. Se merkitsee, että niiden määrä on olennaisesti vähentynyt tai tila on merkittävästi heikentynyt. Jos jokin luontotyyppi häviää, siihen sidoksissa olevat kasvi- ja eläinlajit joutuvat vaikeuksiin. Elinympäristöjen häviäminen ja heikkeneminen on ylivoimaisesti suurin syy lajikatoon.

Mikä on luontotyyppi ja miten se häviää?

Luontotyypit ovat maa- tai vesialueita, joilla on tietyt ympäristöolot ja luonteenomainen eliöyhteisö. Ympäristöoloja ovat esimerkiksi ilmasto, maa- ja kallioperän laatu, maaston muodot ja vesiolot. Eliöyhteisön ominaisuuksia ovat lajikoostumus ja yhteisörakenne. Toisin kuin sukupuuttoon kuolevat lajit, luontotyypit eivät fyysisesti katoa vaan muuttuvat toisenlaiseksi ympäristöksi. Tämä tekee mahdolliseksi myös korjata tilannetta – joissakin tapauksissa palauttaa luontotyyppejä takaisin.

Perinnebiotooppien tilanne on heikoin

Suomen luontotyypit jaetaan kahdeksaan pääryhmään. Näistä ryhmistä eniten uhanalaisia luontotyyppejä on perinnebiotoopeissa. Perinnebiotooppeja ovat esimerkiksi niityt, kedot ja muut maaseudun perinteiset kulttuuriympäristöt. Nykyiset viljelymenetelmät eivät enää pidä yllä näitä perinneympäristöjä. Ne ovat valtaosin kasvaneet umpeen tai muutettu pelloiksi.

Metsää on paljon mutta metsien luontotyypit ovat silti uhanalaisia

Suomen maapinta-alasta noin kolme neljäsosaa on metsää. Metsien luontotyyppien tilanne on silti heikko: yhtäkään niistä ei luokitella säilyväksi koko Suomessa. Osa on silmälläpidettäviä, mutta valtaosa – 26 luontotyyppiä 34:stä – on uhanalaisia. Tämä johtuu pääosin siitä, että metsätalous on muuttanut metsien ominaispiirteitä. Erityisesti vanhat metsät ja lahopuu ovat vähentyneet.

Uhanalaisuus vaihtelee maan sisällä

Luontotyyppien tilanne on parempi Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Syynä on se, että pohjoisessa on enemmän luonnonsuojelualueita, pienempi asukastiheys ja vähemmän luontoa muuttavaa toimintaa. Erityisesti suoluonto voi pohjoisessa paremmin: soiden luontotyypeistä 24 prosenttia on Pohjois-Suomessa uhanalaisia, Etelä-Suomessa 86 prosenttia.

Uhanalaisuuteen on monta syytä

Luontotyyppien ahdinko johtuu siitä, että maa- ja vesialueita käytetään moniin tarkoituksiin, jotka muuttavat, hävittävät ja pirstovat luontoa. Luontoa jää asuinalueiden, teiden ja muun rakentamisen alle. Maa- ja metsätalous, kaivostoiminta, turpeenotto, porotalous ja muu luonnonvarojen käyttö muokkaa laajoja alueita.

Luontotyyppien tila-arvio pohjautuu perusteelliseen selvitykseen

Suomi on edelläkävijä luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa. Vuonna 2018 noudatettiin ensi kertaa luontotyyppien arviointiin tarkoitettua tuoretta kansainvälistä menetelmää. Menetelmä perustuu tarkkoihin kriteereihin, joiden avulla määritetään luontotyypin harvinaisuus sekä tarkastellaan sen määrän ja laadun muutoksia. Työhön osallistui 120 asiantuntijaa.

Luontotyyppien heikko tila on tiedostettu ja sitä parannetaan eri keinoin

Luontotyyppien tilanteen parantamiseksi tehdään työtä monella saralla. Keinot ulottuvat alueiden suojelusta luonnonvarojen käytön ohjaamiseen. Vapaaehtoisia suojelu- ja kunnostustoimia tukevat erityisesti Helmi- ja Metso-ohjelmat. Tavoitteena on pysäyttää luontokato ja edistää heikentyneiden luontotyyppien palautumista. Suomi on sitoutunut Euroopan unionin ja YK:n luontokokouksen 2022 tavoitteisiin suojella 30 prosenttia maa- ja vesialasta. Tavoitteena on myös ennallistaa 30 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä.

Lue lisää