Joka yhdeksäs laji on uhanalainen

Suomessa on noin 48 000 kasvi-, sieni- ja eläinlajia. Niistä lähes puolet tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Laji luokitellaan uhanalaiseksi, kun se on ajan myötä vaarassa hävitä Suomesta. Tuoreimman "Punaisen kirjan" (2019) mukaan lähes 12 prosenttia tutkituista lajeistamme on uhanalaisia. Uhanalaisia lajeja on kaikkiaan 2667.
Uhanalaisten lajien suuri määrä kertoo siitä, että Suomen luonnolla ei mene kovin hyvin. Lajikirjo on supistunut ja uhkaa supistua edelleen. Kun luonto köyhtyy, sen kyky sopeutua esimerkiksi ilmastonmuutokseen heikkenee. Samalla ihminen menettää luonnon tarjoamia mahdollisuuksia ja antimia.
Uhanalaisuuden aste vaihtelee
Uhanalaisuuden arvioinnissa kaikki lajit sijoitetaan johonkin luokkaan. Suomessa noin 70 prosenttia lajeista on elinvoimaisia. Pieni osa on kirjattu hävinneiksi, eli ne ovat jo kadonneet Suomesta. Varsinaisia uhanalaisuusluokkia on kolme, joista vakavin on äärimmäisen uhanalaiset ja lievin vaarantuneet. Äärimmäisen uhanalaisia lajeja ovat Suomessa esimerkiksi ankerias ja naali.
Huolestuttavin tilanne linnuilla ja sammalilla
Kaikissa lajiryhmissä osa lajeista on uhanalaisia. Huolestuttavin tilanne on linnuilla ja sammalilla; niillä noin kolmannes lajeista on uhanalaisia. Syitä on monia, mutta useimmiten syynä ovat muutokset lajien elinympäristöissä, linnuilla erityisesti maatalousalueiden muutokset. Äärimmäisen uhanalaisia lintuja ovat muun muassa peltosirkku ja heinäkurppa. Myös haarapääskyn kanta on romahtanut, ja laji luokitellaan nyt vaarantuneeksi.
Lajien tilanne ei näytä paranevan
Suomen lajien uhanalaisuus on määritetty noin kymmenen vuoden välein. Arviointien tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia, mutta niistä voi päätellä, että tilanne ei ole parantunut. Uhanalaisten lajien osuus ei ole vähentynyt, ja yhä uusia lajeja todetaan uhanalaisiksi. Ennestään uhanalaisista lajeista useampi on siirtynyt lievemmästä vakavampaan luokkaan kuin päinvastoin.
Uhanalaistuminen jatkuu lähes kaikissa elinympäristöissä
Uhanalaisten lajien osuus elinympäristön kaikista lajeista on suurin tunturipaljakalla. Siellä lajeja uhkaa erityisesti ilmastonmuutos, ja tilanne luultavasti pahenee. Myös lähes kaikissa muissa elinympäristöissä kehitys kulkee huonompaan suuntaan.
Uhanalaisten joukossa eniten metsälajeja
Suomen koko lajistosta huomattava osa on metsien lajeja. Metsäluonnossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat siten suureen lajijoukkoon. Uhanalaisissa lajeissa onkin määrällisesti eniten metsälajeja. Ne kärsivät useimmiten metsätalouden aiheuttamista muutoksista.
Kulttuuriympäristöjen lajeilta katoavat elinympäristöt
Toiseksi suurin uhanalaisten lajien ryhmä on kulttuuriympäristöjen lajit. Kulttuuriympäristöjä ovat muun muassa rakennetut alueet ja maatalousalueet. Erityisen lajirikkaita ovat perinteisen karja- ja niittotalouden muovaamat alueet: niityt, kedot ja hakamaat. Kulttuuriympäristöjen lajeja uhkaavat tärkeiden elinympäristöjen häviäminen sekä viljelymaiden yleinen muuttuminen yksipuolisemmiksi.
Elinympäristö | Osuus kaikista uhanalaisista lajeista, % |
---|---|
Metsät | 31,2 |
Kulttuuriympäristöt | 24,4 |
Tunturipaljakat | 11,6 |
Kalliot ja kivikot | 11,2 |
Rannat | 10,6 |
Vedet | 5,8 |
Suot | 4,5 |
Erittelemätön | 0,6 |
Lähde: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019.
Kehityksen suunta voidaan kääntää
Uhanalaisuusarvioinnit osoittavat, mitkä kriittiset seikat uhkaavat lajien säilymistä. Tieto luo edellytykset suunnanmuutokselle. Suomessa on jo tehty monia asioita, joilla parannetaan lajien ja niiden elinympäristöjen suojelua ja hoitoa. Tehokkaat toimet pitää nyt ulottaa kaikkeen alueiden käyttöön. Suomi on sitoutunut Euroopan unionin yhteiseen tavoitteeseen pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä.
Lajien punainen kirja
- Lajien ja luontotyyppien suojelu (ym.fi)
- Lajien suojelu turvaa lajien monimuotoisuuden, elinvoiman ja luontopääoman
Julkaisija