Geenivarojen käytön ennakkosuostumus ja maahantuonti-ilmoitus
Määräysten noudattaminen
EU:n asetus edellyttää geenivarojen käyttäjiä noudattamaan asianmukaista huolellisuutta. Käytettävät geenivarat on hankittu laillisesti niiden tarjoajamaan lainsäädäntöä noudattaen ja että niihin liittyvät asiakirjat säilytetään vähintään 20 vuotta.
Ennakkosuostumus tutkimus- ja kehityskäyttöön
Jos ulkomaisia geenivaroja tai niihin liittyvää perinteistä tietoa käytetään tutkimus- ja kehityskäyttöön,
- tulee niiden hyödyntämiseen hankkia ennakkosuostumus (prior informed consent; PIC) ja
- laatia vaadittaessa molemminpuolisesti hyväksyttävät ehdot (mutually agreed terms; MAT),
mikäli tarjoajamaa tällaisia edellyttää.
Ennakkosuostumus tulee hankkia aina, jos geenivarojen käyttöön sisältyy alkuperäiskansojen perinteistä tietoa.
Mistä suostumus haetaan
Hae suostumus geenivaran tarjoajaman kansallisen ABS-yhteystahon antamien ohjeiden mukaisesti. Yhteystahot löydät kansainvälisestä tietojenvälitysjärjestelmästä.
Suomen ympäristökeskus toimii Suomen kansallisena ABS-yhteystahona.
Maahantuonti-ilmoitus
Kun tuot geenivaroja ennakkosuostumusta vaativasta maasta Suomeen tutkimus- ja/tai kehityskäyttöön, niistä tulee tehdä ilmoitus Suomen toimivaltaisille viranomaisille kuukauden sisällä maahantuonnista. Toimivaltaisia viranomaisia ovat Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus Luke.
- Tee maahantuonti-ilmoitus sähköisesti geenivararekisteriin
- Ohjeet geenivarojen käyttäjille (luonnontila.fi)
Nagoyan pöytäkirja edistää maailman geenivarojen saatavuutta
Nagoyan pöytäkirjan (ABS, Access and Benefit Sharing) tehtävänä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta ja sitä, että niiden käytöstä saatavat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti geenivarojen tarjoaja- ja käyttäjämaiden välillä. Samalla edistetään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Pöytäkirja hyväksyttiin biodiversiteettisopimuksen (CBD) osapuolikokouksessa vuonna 2010 ja se astui kansainvälisesti voimaan vuonna 2014. Suomesta tuli Nagoyan pöytäkirjan osapuoli 1.9.2016.
Mitä geenivaroilla tarkoitetaan?
Geenivaroja ei Nagoyan pöytäkirjassa erikseen määritellä, mutta Biodiversiteettisopimuksen (CBD 1992) mukaan geneettinen materiaali ja geenivarat määritellään seuraavasti:
- Geneettinen materiaali tarkoittaa kasvi-, eläin-, mikrobi- tai muuta alkuperää olevaa ainesta, joka sisältää toiminnallisia perintötekijöitä.
- Geenivaroilla tarkoitetaan geneettistä ainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 511/2014 (EU 2014) käyttää samaa määritelmää.
Käytännössä tämä tarkoittaa mitä tahansa biologista materiaalia, jos tutkimus- ja/tai tuotekehittely kohdistuu sen sisältämiin geeneihin tai niistä johdettaviin aineenvaihduntatuotteisiin. Eri mailla voi olla oma tulkintansa siitä, mitä geenivaroihin kuuluu. Parhaillaan käydään kansainvälisiä neuvotteluita geenivaroihin liittyvän digitaalisen sekvenssitiedon (digital sequence information; DSI) kuulumisesta hyötyjenjakovelvoitteen piiriin. Päätös tästä on odotettavissa seuraavassa CBD-osapuolikokouksessa syksyllä 2022.
Pöytäkirjan osapuolet
Nagoyan pöytäkirjan ratifioineet maat (osapuolet) löytyvät kansainvälisestä tiedonvälitysjärjestelmästä (Access and Benefit Sharing Clearing-house; ABSCH). Osa pöytäkirjan noudattamiseen liittyvistä määräyksistä on pantu täytäntöön Euroopan unionin asetuksella (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 511/2014), joka on EU:n jäsenmaita sitova. Ohjeistus asetuksen soveltamisalasta on saatavilla suomeksi. Suomi on saattanut EU:n asetuksen voimaan geenivaralailla.
Mitä Nagoyan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluu?
Nagoyan pöytäkirjan alaisuuteen kuuluvat kaikkien eliöryhmien, paitsi ihmisen, geenivarat kaikilta sen osapuolien maantieteellisiltä alueilta. Pöytäkirja ei ole voimassa kansainvälisillä merialueilla eikä Etelämantereella. Kasvigeenivaroista pöytäkirjan alaisuuteen kuuluvat kaikki muut kasvit, paitsi ne, jotka sisältyvät kansainvälisen kasvigeenivarasopimuksen (ITPGRFA) liitteeseen 1. Ennakkosuostumusvaatimus koskee geenivaroja, jotka on hankittu lokakuun 2014 jälkeen (jolloin pöytäkirja astui voimaan) ja maista, jotka ovat pöytäkirjan osapuolia.
Kaikki pöytäkirjan osapuolet eivät aio säädellä geenivarojensa saatavuutta. Suomi ei rajoita omien geenivarojensa saatavuutta, vaan ne ovat vapaasti käytettävissä myös tutkimus- ja kehitystoimintaan. Sen sijaan saamelaisten geenivaroihin liittyvän perinteisen tiedon käyttäjien tulee hankkia ennakkosuostumus.
Nagoyan pöytäkirjaan liittyviä suomenkielisiä selvityksiä
Erkki J. Hollo: Nagoyan pöytäkirjan geenivarojen saatavuutta ja hyödyn jakamista koskevat sääntelytarpeet luonnonvaraisten sekä maa- ja metsätalouden geenivarojen hyödyntämisessä (pdf)
Tuula Honkonen: Nagoyan pöytäkirjan kansallisen voimaansaattamisen edellyttämät vähimmäisvaatimukset Suomen kannalta (pdf)
Fitzgerald, Heli; Ruohonen-Lehto, Marja; Lohtander-Buckbee, Katileena: Suomen arvokkaat geenivarat. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2015 (Helda)
Lisätietoja
Ylitarkastaja, dosentti Katileena Lohtander-Buckbee, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 390, Katileena.Lohtander-Buckbee@syke.fi
Katso myös
Julkaisija