Natura 2000 -alueet turvaavat Euroopan luonnon monimuotoisuuden

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla on 144 Natura-kohdetta. Niiden kokonaispinta-ala on hieman noin 289 305 hehtaaria.  Siitä 185 200 ha (64 %) on vesialueita.  Näistä yhdeksän kohdetta sijoittuu osin muiden ELY-keskusten alueelle.

Natura-alueiden määrä ja pinta-ala

Suomen Natura 2000 -verkostoehdotukseen sisältyy Länsi-Suomesta 144 aluetta, joista 5 on jokivesistöjen osia. Suurin osa niistä sisältyy entuudestaan johonkin kansalliseen luonnonsuojeluohjelmaan ja kaavojen suojeluvarauksiin. Niin sanottuja vanhoja suojeluohjelma-alueita ovat harjujen-, soiden-, lintuvesien-, lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojelualueet.

Pääosa Etelä-Pohjanmaan Natura 2000-alueista on erityisten suojelutoimien alueita (SAC), yhteensä lähes 266 783 ha. Lintudirektiivin erityisalueita (SPA) on yhteensä 214 808 ha. Pinta-alasta suurin osa on päällekkäin SAC-alueiden kanssa, samoilla rajauksilla ja tunnuksilla. Kokkolan saariston ja Kauhanevan-Pohjankankaan alueilla SPA- ja SAC-alueet ovat suurimmaksi osaksi päällekkäisiä, mutta eri rajauksilla ja tunnuksilla. Pelkästään SPA-alueina on ilmoitettu 6 aluetta.

Natura 2000 -verkoston tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kyseisillä alueilla, mutta alueidenkäytön on sovitettava yhteen alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan muun muassa luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Useimmilla Natura-alueilla luontoarvojen säilyttäminen edellyttää ainakin osittain luonnonsuojelualueiden perustamista ja suojeluarvot turvaavien rauhoitusmääräysten laatimista. Osalla kohteista luontoarvot voidaan turvata muun muassa kaavoituksella tai muulla käyttöä ohjaavalla suunnittelulla.  Vesilain säännöksillä on suuri merkitys vesialueiden luontoarvojen turvaamisessa. Natura-alueille laaditaan tarvittaessa hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa mm. pyritään yhteensovittamaan alueelle kohdistuvia erilaisia käyttömuotoja ja -paineita.

Useamman ELY-keskuksen alueella sijaitsevat alueet

• Haapakeidas,  Lauhanvuori, Karvianjoen kosket, Kauhaneva-Pohjankangas (4 kohdetta osittain Varsinais-Suomen alueella)
• Pirjatanneva, (1 kohde osittain Pirkanmaan alueella)
• Haukisuo-Härkäsuo-Kukkoneva, Salamajärvi (2 kohdetta osittain Keski-Suomen alueella)
• Lestijoki, Maakannuskarinlahti-Viirretjoen suisto (2 kohdetta osittain Pohjois-Pohjanmaan alueella)

Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan Natura 2000 -alueiden erityispiirteitä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Natura-alueilla on merkitystä sekä luontotyyppien ja lajien suojelussa. Rannikkoalueen Natura-alueet ovat useimmiten suojeltu sekä lintudirektiivin että luontodirektiivin perusteella ja niiden suojeluperusteena ovat maankohoamisrannikon luontotyypit ja linnusto. Saaristossa tärkeitä alueita ovat myös hoidettavat perinnebiotoopit, kuten laidunnetut metsät ja hakamaat sekä poltetut nummet.

Sisämaan Natura-alueet ovat tyypillisesti lintujärviä tai soita, joista monet ovat luontotyyppien lisäksi tärkeitä linnuston kannalta. Vanhoilla metsillä on erityisesti merkitystä uhanalaisten kääväkkäiden, haavan epifyyttilajien sekä liito-oravan suojelussa. Jokivesistöjen yhtenä suojeluperusteena ovat uhanalaiset lajit, kuten jokihelmisimpukka ja meritaimen.

Varsinkin saaristoalueisiin kohdistuu suuria maankäyttö- ja virkistystarpeita, joita on tarpeen sovittaa yhteen suojeluarvojen turvaamisen kanssa. Myös monet järvi- ja suokohteet ovat monipuolisen matkailu- ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä. Osalle alueista kohdistuu ennallistamistarpeita, esimerkiksi metsä- ja suokohteiden vesitasapainon turvaamiseksi sekä rehevöityjen lintuvesien tilan parantamiseksi. Suurimmat alueet sijaitsevat saaristossa. Laajimpia ovat Merenkurkun saaristo, Närpiön saaristo, Luodon saaristo ja Kokkolan saariston SPA- ja SAC-alueet, joiden pinta-alasta suurin osa on vesialueita. Merenkurkun saaristo on ylivoimaisesti suurin alue (128 162 ha) ja se koostuu 13 osaalueesta. Merenkurkun saaristo on osa Ruotsin ja Suomen yhteistä maailmanperintökohdetta Korkea Rannikko/Merenkurkun saaristo-. Se on Suomen ainoa Unescon luonnonperintökohde.

Laajimmat sisämaan Natura-alueet ovat Salamajärvi ja Kauhaneva-Pohjankangas, jotka ovat kansallispuistoja. Myös monet Etelä- ja Keski-Pohjanmaan suoalueet ovat varsin laajoja. Osa Etelä-Pohjanmaan Natura 2000-alueista sisältää myös muita kuin luonnonsuojelualueita. Niiden pinta-alaosuus on melko suuri, mikä johtuu siitä, että suurimpien alueiden rajauksiin sisältyy runsaasti vesialueita. Pääosalla vesialueista tärkeimpänä suojelutavoitteena on vesien pilaantumisen ehkäiseminen ja vedenalaisen luonnon suojelu osana maankohoamisrannikon sukkessiosarjaa. Näitä arvoja voidaan turvata luonnonsuojelulain ohella vesilain, ympäristönsuojelulain ja vesipuitedirektiivin keinoin.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on Natura-verkostossa kolme joki-vesistöä, Lapväärtinjokilaakso, Ähtävänjoki ja Lestijoki, joiden suojeluarvot voidaan turvata pääasiassa 5 vesilain ja koskiensuojelulain nojalla.

Perinnebiotooppialue Tegelbruksbacken sekä muuttolinnuston levähdysalueena tärkeät Lålbyn peltoaukea ja Södra Stadsfjärden-SöderfjärdenÖjenin osa-alue Söderfjärden ovat maatalousalueita, joiden suojelutavoitteet edellyttävät hoitoa. Niiden suojeluarvot voidaan turvata maankäyttö- ja rakennuslain säädöksillä sekä hoitotoimin.

Katso myös:

• Natura 2000 -alueet karttapalvelussa (Syke)
• Luonnon monimuotoisuus - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa
• Helmi-ohjelman toimeenpano - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa

Hoito- ja käyttösuunnitelmat: