Luonnon monimuotoisuus - Keski-Suomi
Keski-Suomen maakunta sijaitsee suurelta osin eteläboreaalisen järvi-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä. Luoteinen Keski-Suomi kuuluu kuitenkin pohjoisemman ja karumman ilmastotyypin luonnehtimaan keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Tälle Suomenselän alueelle on tyypillistä soiden runsaus, metsäluonnon karuus ja vesistöjen niukempi esiintyminen. Eteläinen Keski-Suomi ja suurten järvien ympäristöt ovat niukkasoisempia alueita ja niille ovat luonteen omaisia rehevämmät metsät ja etenkin Päijänteen ympäristössä jyhkeät kalliomäet. Keski-Suomessa on lukuisia suuria järvialtaita ja niitä yhdistäviä joki- ja koskireittejä. Vaihtelevista pinnanmuodoista johtuen pienvesien runsaus on luonteenomaista.
Keski-Suomen lajisto
Metsien ja soiden maakuntana Keski-Suomen lajiston rikkaus on suurin juuri näissä elinympäristöissä. Keski-Suomesta löytyy merkittävässä määrin luonnonmetsien uhanalaisia lajeja etenkin suurten suojeluydinten kuten Pyhä-Häkin kansallispuiston alueelta. Metsäluontoamme rikastuttaa myös runsas pienvesien määrä ja etenkin suurten järvien ympäristössä kallioalueet ja lehdot. Keski-Suomen soista on ojitettu peräti yli 80 %, mutta edelleen suoluontomme on hyvin monipuolista ja lajirikasta. Etenkin suuresti uhanalaistuneet korvet ovat Keski-Suomelle tyypillisiä, sillä niitä esiintyy vaihtelevien pinnanmuotojen ja lukuisten pienvesien takia varsin runsaasti. Metsien lisäksi Keski-Suomen uhanalaisten lajien tärkeitä elinympäristöjä ovat sisävesien vesiluontotyypit mukaan lukien pienvedet, joista lajistollisesti monimuotoisimpia ovat purot ja lähteiköt.
Pitkään ihmistoiminnan piirissä olleet perinteisen maatalouden muovaamat elinympäristöt kuten laidunniityt ja hakamaat ovat ylläpitäneet monimuotoista kasvi- ja eläinlajistoa. Maatalouden rakennemuutosten myötä perinneympäristöjen määrä on romahtanut, mikä on johtanut niille tyypillisen lajiston uhanalaistumiseen. Perinneympäristömme ovat pienialaisia, mutta sellaisinakin ylläpitävät monimuotoista hyönteis- ja kasvilajistoa. Edellytyksenä on kuitenkin se, että säilyneet perinneympäristöt saadaan säilymään hoidettuina. Lisäksi on tärkeää, että tienpientareiden niittykasvillisuutta ylläpidetään sopivalla hoidolla.
Uhanalaisten lajien suojelua edistetään tehokkaimmin suojelemalla ja tarvittaessa hoitamalla niiden elinympäristöjä. Viime vuosina suojelu onkin edennyt etenkin Metso-ohjelman rahoituksella. Lisäksi soita on suojeltu myös Helmi-ohjelman myötä. Kaikkein uhanalaisimpien lajien esiintymille voidaan tehdä luonnonsuojelulain rajauspäätöksiä, mutta muiden uhanalaisten lajien osalta esiintymiä pyritään säilyttämään muun maankäytön kuten kaavoituksen ja metsätaloustoimien yhteydessä. Perinneympäristöjen taantuneita lajeja autetaan parhaiten turvaamalla laidunnuksen tai muun tarvittavan hoidon järjestäminen.
Keski-Suomen erityispiirteitä
Keski-Suomella on iso vastuu uhanalaisten lajien säilyttämisen turvaamisessa. Uhanalaisia lajeja esiintyy yli 300 ja silmälläpidettäviä lähes yhtä paljon. Keski-Suomi on keskellä kaikkea; luonnossamme kohtaavat niin eteläiset kuin pohjoiset ja toisaalta läntiset ja itäiset lajit. Kannamme vastuuta monien levinneisyysalueidensa laidalla olevien lajien esiintymistä. Esimerkiksi Vaarunvuorten pähkinäpensasesiintymä on Suomen pohjoisimpia luonnonvaraisia esiintymiä ja pahtarikolla on Vaarulla Suomen eteläisin esiintymä. Keski-Suomen pohjoisosien maakotkareviirit kuuluvat nykyisen levinneisyysalueen eteläisimpiin reviireihin. Pohjois-Suomeen painottuvaa kuukkeliakin vielä tavataan, joskin lajin säilyttäminen voi olla jatkossa vaakalaudalla elinympäristöihin kohdistuvien hakkuiden takia.
Keski-Suomessa suoluonto on poikkeuksellisen rikas. Keski-Suomi on pohjoisen aapasuoalueen ja eteläisen keidassuoalueen vaihettumisvyöhykettä. Laajojen aapa- ja keidassuoalueiden lisäksi Keski-Suomen omaleimaisinta suoluontoa ovat pienvesien ympäristöihin keskittyvät piensuot kuten korvet ja luhdat sekä mäkimaiden alarinteille tyypilliset lähteet ja lähdesuot. Kannamme erityisvastuun etenkin korpien ja niiden monimuotoisen lajiston säilymisestä. Lähteikköjä ja ravinteisia lettosoita on korpia vähemmän, mutta niiden lajistossa esiintyy vieläkin enemmän uhanalaisia lajeja. Ojitusten ja hakkuiden ulkopuolelle jääneiden korpien lahopuut tarjoavat erinomaisen elinympäristön lahopuulla kasvaville sammalille ja kääville.
Keski-Suomea luonnehtii jokireittien ja purojen runsaus. Virtavesien perkauksien ja valuma-alueilla tehtyjen ojitusten ja hakkuiden takia valtaosa puroista on luonnontilaltaan huomattavasti heikentyneitä. Purovarret ovat luontodirektiivin tiukasti suojellun lajin kirjojokikorennon elinympäristöä. Toukat kehittyvät purojen ja jokien hitaasti virtaavissa osissa ja aikuiset korennot lentelevät aurinkoisina kesäpäivinä virtavesien ympäristössä. Keski-Suomessa kirjojokikorennolla on erityisen vahva kanta.
Keski-Suomi on uhanalaisen hirvenkellon ydinesiintymisaluetta. Hirvenkello on hyötynyt perinteisestä maataloudesta ja etenkin kaskikulttuurista. Nykyisin valtaosa esiintymistä on teiden ja junaratojen pientareilla. Hirvenkello on näyttävä ilmestys kukkiessaan heinäkuussa vaaleansinisin kukinnoin. Valitettavasti Hirvenkello ei ole turvassa tienvarsillakaan. Vuosittain toistuva liian aikainen niitto estää siementen muodostumisen ja haitallisen vieraslajin lupiinin levittäytyminen uhkaa jo useita hirvenkellon kasvupaikkoja.
Miten luonnon monimuotoisuutta edistetään Keski-Suomessa?
Luonnon monimuotoisuutta turvataan suojelemalla ja hoitamalla arvokkaita luontokohteita. Lisäksi Keski-Suomen ELY-keskus ohjaa maankäytön suunnittelua erilaisissa luontoa muuttavissa hankkeissa niin, että luonnon monimuotoisuus tulisi mahdollisimman hyvin turvattua. Natura 2000 -verkoston ja kansallisten suojeluohjelmien kohteet muodostavat suojelualueverkoston, joka täydentyy koko ajan METSO-ohjelman ja Helmi-ohjelman myötä.
Helmi-ohjelmassa hoidetaan, kunnostetaan ja ennallistetaan uhanalaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä. Toimet kohdistuvat Keski-Suomessa perinnebiotooppeihin, lintuvesiin, pienvesiin, metsiin ja soihin. METSO-ohjelman kautta turvataan metsien luontoarvoja ja Helmi-ohjelmalla soiden monimuotoisuutta vapaaehtoisuuteen perustuen korvausta vastaan.
Keski-Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulisi olla keskisuomalaisten yhteinen tavoite. Mahdollisimman monen tahon yhteistyöllä saadaan parhaiten luontomme helmet säilytettyä. Yhteistyö on myös Helmi-ohjelman kantava ajatus. Yksittäinen kansalainenkin voi tehdä luontotekoja esimerkiksi pihapiirissään tai vaikuttaa mielipiteillään.
Liito-oravan, viitasammakon ja kirjojokikorennon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja turvaa luontodirektiivi
Luontodirektiivin perusteella tiukasti suojelluista lajeista etenkin liito-orava, viitasammakko ja kirjojokikorento esiintyvät Keski-Suomessa verrattain yleisinä. Lajit nousevatkin esiin erilaisten ympäristöä muuttavien ja muokkaavien hankkeiden ja toimenpiteiden kuten metsätaloustoimenpiteiden ja ruoppausten yhteydessä.
Uhanalaiselle liito-oravalle soveltuvien metsien pinta-ala on valtakunnallisesti pienentynyt ja kannan arvioidaan yhä kutistuvan tulevaisuudessa. Myös viitasammakkoa ja kirjojokikorentoa uhkaa lajille sopivien elinympäristöjen häviäminen, vaikka ne onkin luokiteltu elinvoimaiseksi Suomessa. Lajeille soveltuvia elinympäristöä on Keski-Suomessa runsaasti ja lajien esiintyminen hanke- ja toimenpidealueilla tuleekin varmistaa riittävin selvityksin, sillä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää.
Lisätietoja:
Katso myös:
- Natura 2000 -alueet – Keski-Suomi
- Helmi-ohjelma – Keski-Suomi
- Metsonpolku (metsonpolku.fi)
- Laji.fi (laji.fi)
- Vieraslajit.fi (vieraslajit.fi)
Julkaisija