Maa-ainesten otto

Maa- ja kallioperän kiviainekset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, joita käytetään Suomessa 120–140 miljoonaa tonnia vuodessa. Tästä määrästä noin 60 prosenttia otetaan maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta ja loput 40 prosenttia saadaan rakennustyömailta esimerkiksi tien- ja talonrakentamisen yhteydessä. Taloudelliset suhdannevaihtelut vaikuttavat rakentamistoimintaan ja sitä kautta maa-ainesten käyttömääriin.

Sora- ja hiekkamuodostumat, kuten harjut ja reunamuodostumat, ovat keskeinen osa suomalaista luontoa ja maisemaa. Sora- ja hiekkamuodostumilla sijaitsevat myös maamme tärkeimmät pohjavesivarastot, joiden osuus Suomen pinta-alasta on noin neljä prosenttia. Luonnontilaisia sora- ja hiekkamuodostumia on yhä harvemmassa, sillä maa-ainesten ottaminen ja yhdyskuntarakentaminen ovat tuhonneet harjuluontoa etenkin suurten kaupunkien läheisyydessä.

Kiviainesvarantojen määrässä ja laadussa on merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti rannikkoalueilla luonnonsora on jo monin paikoin käytetty loppuun. Näillä alueilla luonnonsoraa on korvattu yhä enenevässä määrin kalliokiviaineksella, jonka käyttömäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. 

Kalliokiven lisäksi myös rakentamiseen heikommin soveltuvien maa-ainesten käyttö on lisääntynyt. Myös kaivosten ja luonnonkivilouhimoiden sivukivien sekä teollisuuden tuhkien ja kuonien hyödyntämistä on pyritty rakentamisessa lisäämään.

Maa-ainesten oton ympäristövaikutukset

Maa-ainesten ottamisella voi olla monia haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Ottaminen vaikuttaa ensi sijassa haitallisesti maisemakuvaan sekä alueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin. Ilman aktiivisia toimia ottamisalueen kasvillisuus palautuu hitaasti. 

Ottamisesta ja siihen liittyvistä oheistoiminnoista, kuten kiviainesten murskauksesta ja liikenteestä, voi aiheutua melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Laajamittaisen ja osin suunnittelemattoman soran ottamisen seurauksena hyvälaatuista luonnonsoraa ei ole enää kaikkialla riittävästi.

Työkoneiden ja polttoainesäiliöiden mahdolliset vuodot ja ylitäytöt lisäävät maaperän ja pohjaveden likaantumisriskiä.  Soranoton vaikutukset pohjaveden ominaisuuksiin ovat suurimpia varsinaisen ottotoiminnan aikana. Useilla soranottamisalueilla pohjaveden laatuvaihtelujen on havaittu vähenevän ottotoiminnan päätyttyä ja osan pohjaveden ominaisuuksista palautuvan 5-10 vuoden kuluttua ottotoiminnan päättymisestä.

Kallion ottamisalueilla melu- ja pölyhaitat merkittävimpiä

Kalliokiven ottamisalueilla toiminnan aikaiset ympäristöhaitat voivat ajoittain olla merkittävämpiä kuin soranottamisalueilla. Haittaa aiheuttavat erityisesti porauksista, räjäytyksistä ja rikotuksesta syntyvä melu, tärinä ja pöly. Ottamistoiminnassa käytettävistä räjähdeaineista sekä ottamisalueen sijaitessa esimerkiksi arseeni- ja rikkipitoisilla kallioalueilla voi aiheutua haitallisia vaikutuksia myös pinta- ja pohjavesiin.

Alueille mahdollisesti läjitetyistä pintamaista voi myös kulkeutua orgaanista ainesta pinta- ja pohjavesiin. Ympäristöön johdettavat louhosten kuivatusvedet voivat aiheuttaa muutoksia erityisesti pintavesiin mm. sameutena. 

Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoito

Maa-ainesten ottamisalueet tulee ottamisen päätyttyä jälkihoitaa lupamääräysten mukaisesti (maa-aineslaki, 11 §). Jälkihoidon tavoitteena on sopeuttaa alue ympäröivään luontoon ja maisemaan sekä vähentää ottamisen haitallisia vaikutuksia pohjaveteen. Lisäksi jälkihoidolla voidaan luoda korvaavia elinympäristöjä paahteisuutta vaativille kasveille ja hyönteisille. Jälkihoito edistää myös ottamisalueen jälkikäyttömahdollisuuksia ja turvallisuutta.

Pohjavesialueilla samoin kuin maisemallisesti arvokkaiden luonnon- ja kulttuuriympäristöjen sekä asutuksen läheisyydessä sijaitsevat ottamisalueet tulee jälkihoitaa erityisen huolellisesti. Myös ottamisen seurauksena muodostuneet tai ottamisen yhteydessä esiin tulleet, esimerkiksi maaperän synty- ja kehityshistoriaa kuvaavat luontokohteet vaativat usein erityisiä jälkihoitotoimia syntyneiden luontoarvojen säilyttämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi törmäpääskyjen pesätörmät tai paahdeympäristöt.

Jälkihoitotoimet esitetään ottamissuunnitelmassa ja se tehdään joko vaiheittain ottamisen aikana tai viimeistään ottamisen päätyttyä. Jälkihoidon kunnollinen toteuttaminen edellyttää, että alueen jälkikäyttö on tiedossa. Kyse on usein tapauskohtaisesta suunnittelusta, jossa otetaan huomioon alueen erityispiirteet ja luonnonolot. Jälkihoitotoimenpiteitä ovat alueen siistiminen, alueen muotoilu ja pintamateriaalin levitys, kasvillisuuden palauttaminen sekä alueelle soveltumattoman käytön estäminen.

Lue lisää:

• Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoitoa on käsitelty ympäristöministeriön oppaassa Maa-ainesten ottaminen - Opas ainesten kestävään käyttöön.
• Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoidon tilaa ja kunnostustarvetta on tarkasteltu Maa-aineslain toimivuuden arviointi -selvityksessä.

Kohti kestävämpää maa-ainesten ottoa

Kiviainesten riittävyys tulisi turvata pitkälle tulevaisuuteen vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tietyt geologiset luontotyypit, kuten arvokkaiksi luokitellut harjut ja reunamuodostumat, kallioalueet, moreenimuodostumat, tuuli- ja rantakerrostumat sekä vedenalaiset muodostumat tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Pohjaveden turvaamiseksi myös pohjavesialueet tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. '

Geologisten muodostumien luonto-, pohjavesi- ja maisema-arvoja suojellaan lähinnä maa-aineslain ja aluesuunnittelun keinoin. Kiviainesten ottamisesta ja käytöstä aiheutuvat eturistiriidat tulisi sovittaa yhteen alueidenkäytön suunnittelussa. Luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä edellytetään maa-aineslain ohella valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten kaavojen sisältövaatimuksissa.  Maakunta- ja yleiskaavoilla on keskeinen merkitys arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden suojelussa sekä toisaalta alueellisen kiviaineshuollon järjestämisessä.

Lue lisää:

• Ohjeita maa-ainesten kestävään käyttöön löytyy oppaasta Maa-ainesten ottaminen - Opas ainesten kestävään käyttöön.
• Maakunnallista kiviaineshuollon ja pohjavesien suojelun yhteen sovittavaa suunnittelua ja tutkimusta on tehty Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen -projekteissa (POSKI).