Maatalouspolitiikka tukemaan oikeudenmukaista ruokamurrosta

Maatalous on vaikean ja ristiriitaisen haasteen edessä: on välttämätöntä tehostaa ruoan tuotantoa ja huolehtia ilmasto- ja ympäristötavoitteista samalla kun ilmastonmuutos heikentää tuotanto-olosuhteita. Oikeudenmukainen ruokamurros vaatii tasapainoa ympäristönsuojelun, taloudellisen elinkelpoisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä. Maatalouspolitiikalla on keskeinen rooli tässä muutoksessa.

Päättäjiä kokouspöydässä. — © Adobe Stock ja Streamline

Reseptin kirjoittajat

Jyrki Niemi, Luonnonvarakeskus

Minna Kaljonen, Suomen ympäristökeskus

Ainekset

Tutkitut ainekset maatalouspolitiikan roolista oikeudenmukaisen ja ilmastoviisaan ruokajärjestelmän edistämisessä:

Maataloudella on merkittävä rooli ruoan raaka-ainetuotannon ohessa niin maisema- ja virkistysarvojen tarjoajana, luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä kuin ilmastonmuutoksen hillinnässä. Näille maatalouden tuottamille julkishyödykkeille on vaikea määrittää markkinahintaa, joten niiden arvo noteerataan lähinnä yhteiskunnan maataloudelle antamassa tuessa. Myönteisten vaikutustensa lisäksi maatalous aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka kohdistuvat maaperään, vesistöihin ja ilmakehään.
Yhteisellä maatalouspolitiikalla ja sen kansallisella toimeenpanolla on merkittävä rooli EU:n vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisessa eli kestävämmän ruoantuotannon edistämisessä, päästöjen vähentämisessä ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa. EU:n vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on luoda Euroopasta vuoteen 2050 mennessä maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa.
Nykyinen kauden 2023-2027 maatalouspolitiikka ei kuitenkaan sisällä kovinkaan vahvoja työkaluja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi tai maatalouden ilmastopäästöjen kääntämiseksi merkittävään laskuun EU:ssa Hyvin paljon on sen varassa, miten jäsenmaat asettavat riittävän kunniahimoiset tavoitteet kansallisissa strategiasuunnitelmissaan.
Yhteisen maatalouspolitiikan perusrakenteeseen ei ole tehty muutoksia yli 20 vuoteen. EU:n maatalousyrittäjät saavat viljelyalaan perustuvaa suoraa tulotukea, joka on samankaltainen kuin vuoden 2003 uudistuksen seurauksena käyttöön tullut tilatuki. Tuen tason määrittävät varsin epätasa-arvoiset historiaan perustuvat sopimukset. Hehtaarituen taso on korkein niissä vanhoissa jäsenmaissa, joissa saatiin kovimmat viljan hehtaarisadot ennen politiikkauudistusten aloittamista vuonna 1992. Osa maataloustuista on ympäristölle haitallisia.

Lisäksi tarvitaan:

Maataloustukia voitaisiin ohjata keinoihin, jotka vähentäisivät kielteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä kannustaisivat viljelijöitä tuottamaan nykyistä enemmän julkishyödykkeitä, kuten luonnon monimuotoisuutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa, tuotantoeläinten hyvinvointia, viihtyisää ympäristöä, kulttuurimaisemaa tai maaseudun elinvoimaa.
Maatalouspolitiikan suunnittelussa voidaan painottaa niitä julkishyödykkeitä, joita kansalaiset pitävät tärkeinä, mutta joiden tuotannossa koetaan olevan parantamisen varaa. Haaste niin tutkimukselle kuin maatalouspolitiikan suunnittelulle on löytää keinot, jotka oikealla tavalla kannustaisivat viljelijöitä julkishyödykkeiden tuottamiseen, eivätkä johtaisi uusiin markkinahäiriöihin ja lisäisi kohtuuttomasti viljelijöiden kohtaamaa hallinnollista taakkaa.

Valmistusohje

Näillä ohjeilla huolehdimme siitä, että maatalouspolitiikka tukee siirtymistä ilmastoviisaaseen ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään.

Luodaan selkeät tavoitteet ja mittarit maatalouden kestävälle tuottavuuden kasvulle ja uudistetaan politiikkaa sen mukaisesti.
Maksetaan viljelijöille tukea siitä, että he edistävät luonnon monimuotoisuutta, satsaavat eläinten hyvinvointiin, säilyttävät kulttuurimaisemaa ja torjuvat ilmastonmuutosta.
Maataloustuet ohjataan keinoihin, jotka vähentävät tuotannon kielteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Tuottaja voisi saada tulevaisuudessa korvauksen esimerkiksi siitä, miten paljon viljelykset sitovat hiiltä.
Maatalouspolitiikassa voidaan asettaa myös säännöksiä, jotka rajoittavat kasvihuonekaasupäästöjä tai kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä.
Investointituet suunnataan toimiin, jotka tukevat siirtymistä kestävämpään tuotantoon.
Viljelijöille tarjotaan kannustimia uusien viljelymenetelmien kehittämiseen ja omaksumiseen ja koulutusta ilmastoystävällisistä viljelykäytännöistä sekä kestävistä menetelmistä. Tämä parantaa viljelijöiden valmiuksia toteuttaa kestäviä ratkaisuja.
Tuetaan tilojen muutoskykyä, esimerkiksi hiilensidontaratkaisujen käyttöönotossa niin, että erikokoisilla ja erilaisilla tiloilla on yhtäläiset mahdollisuudet vastata ruokajärjestelmän muutoksen vaatimuksiin.
Suunnataan oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus- ja toimintamalleja maatalouteen, ja esimerkiksi turvemailla viljelystä luopumiseen.
Tuetaan yhteistyöfoorumeja ja yhteisiä hankkeita, joissa eri viljelijät, tutkijat, viranomaiset, elintarviketeollisuuden ja alan toimijat voivat jakaa tietoa ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja kestävän maatalouden tueksi.