Maatalouden ilmastopäästöjen vähentäminen vaatii muutoksia maankäytössä ja ruokavalioissa

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen vaatii turvemaiden päästöjen pienentämistä, kotieläintuotannon supistamista sekä muutoksia maatalouden tuotantomenetelmissä ja energian käytössä. Tehokkain päästövähennyskeino on eloperäisten turvemaiden käytön muuttaminen, koska yli puolet maataloutemme päästöistä on peräisin turvemailta. Ruokavalioiden muutos nykyistä kasvi- ja kalapainotteisemmiksi pienentää maankäytön tarvetta ja mahdollistaa osaltaan edellä kuvatun maankäytön muutoksen.

Kalasaalis. — © Adobe Stock ja Streamline

Reseptin kirjoittajat

Jyrki Niemi, Luonnonvarakeskus

Heikki Lehtonen, Luonnonvarakeskus

Jani Salminen, Suomen ympäristökeskus

Ainekset

Tutkitut ainekset maatalouden kasvihuonepäästöjen merkittäväksi vähentämiseksi.

Ruoan tuotanto ja kulutus ovat merkittävä kasvihuonekaasujen lähde Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Suomessa ruokajärjestelmän osuus tuotantoperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä on noin 29 prosenttia.
Ruokajärjestelmän suhteellinen osuus Suomen päästöistä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana, koska muiden järjestelmien päästöjä on onnistuttu vähentämään. Maataloustuotannosta ja maatalousmaan käytöstä syntyvät päästöt muodostavat selvästi suurimman osuuden (lähes 90 %) koko ruokajärjestelmän päästöistä.
Ilmastohyötyjen saavuttaminen edellyttää sekä peltojen hiilipäästöjen vähentämistä että kotieläintuotteiden tuotannon ja kulutuksen vähentämistä.
Suomessa maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä on vaikea vähentää merkittävästi pelkästään ruokavaliomuutoksilla, koska eloperäisten turvemaiden osuus päästöistä on Suomessa poikkeuksellisen suuri. koska turvemaiden päästöt jatkuvat merkittävinä, vaikka niiden viljely päättyisi.
Liha- ja maitotuotteiden kulutuksen voimakas vähentäminen ja siirtyminen kasvi- ja kalapainotteiseen ruokavalioon vähentäisi merkittävästi ruuantuotannon tarvitsemaa peltoalaa. Mutta ruokavaliomuutos itsessään ei vähennä turvepeltojen viljelyä eikä niiltä tulevia päästöjä. Siksi tarvitaan erillisiä toimia turvepeltojen viljelyn vähentämiseksi.
Mikäli maito- ja naudanlihatuotteiden kulutus sekä tuotanto vähenisivät merkittävästi, voisi turvepeltojen käyttö viljantuotantoon lisääntyä erityisesti alueilla, joilla turvepeltoja on paljon ja niiden osuus peltoalasta on suuri.
Nykyistä kasvipainotteisimpiin ruokavalioihin siirtyminen edellyttäisi maatalous- ja elintarvikealalta merkittäviä investointeja erityisesti palkokasvien tuotannon ja niiden sekä viljojen jalostuksen lisäämiseksi. Suomalaisen maatalouden vahvuudet ovat tehokkaassa kotieläin- ja kasvihuonetuotannossa, mutta kasvituotannossa kilpailukyky on heikompi. Suomen viljelyolosuhteet ovat selvästi heikommat kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää myös tuotantomenetelmiä muuttamalla. Näitä keinoja ovat muun muassa peltojen kasvipeitteisyyden lisääminen ja muokkauksen vähentäminen, kotieläinten ruokinnan tarkentaminen, kasvien ja eläinten jalostus, energiatehokkuuden parantaminen ja karjanlannan käytön tehostaminen (ml. biokaasutus).

Lisäksi tarvitaan

Olisi tärkeä selvittää, missä määrin on mahdollista tukea siirtymistä esimerkiksi liha- ja maitotuotteiden tuotannosta korvaaviin kasviperäisiin tuotteisiin, kun otetaan huomioon maataloustuotannon biologiset ja taloudelliset rajoitteet.
Erityisiä haasteita menestykselliselle siirtymiselle nykyistä kasvipohjaisempaan ruoantuotantoon ovat muun muassa välijalostukseen tai esikäsittelyyn soveltuvien laitosten puuttuminen, jotta sopivia kasvipohjaisia ainesosia saataisiin elintarviketeollisuuden käyttöön. Proteiinikasvituotannon edistäminen edellyttäisi siten elintarvike- ja maatalousalalla erittäin merkittäviä investointeja palkokasvijalostuksen lisäämiseksi.

Valmistusohje

Näillä ohjeilla vähennämme ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöjä ilmastoviisaassa ja reilussa ruokajärjestelmässä.

Ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöjen toteuttamiseksi laaditaan suunnitelma, joka sisältää sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteet.
Turvepeltojen käyttöön tarjotaan useita erilaisia turvekerroksen säilyttämiseen kannustavia toimenpiteitä, jotta erilaiset tilat voivat löytää itselleen sopivia, vaihtoehtoja.
Maatalouspolitiikan keskenään ristiriitaiset ohjausmekanismit sovitetaan yhteen. Ympäristölle ja ilmastolle haitallisista tuista luovutaan asteittain ja tukijärjestelmää kehitetään mahdollistamaan ilmastotoimet, erityisesti turvepelloilla.
Ilmasto- ja ympäristövaikutukset sisällytetään ruoan hintaan. Terveys- ja ympäristöperusteiset verot ovat yksi keino edistää kestävämpiä ruokavalintoja julkisella ohjauksella.
Ympäristökriteerien vahvempi integroiminen ravitsemussuosituksiin puolestaan auttaa esimerkiksi julkisia ruokapalveluja kehittämään toimintaansa kestävämmäksi
Ympäristöystävällisten tuotteiden kysyntää edistetään osana ohjauspolitiikkaa. Esimerkiksi ympäristömerkinnät ja sertifikaatit tukevat kestävämpien tuotteiden kaupankäyntiä ja lisäävät kuluttajien tietoisuutta.
Kasviperäisille tuotteille luodaan uusia arvoketjuja, mikä edellyttää merkittäviä investointeja alkutuotannossa ja teollisuudessa. Elintarvikealan omat toimet tarvitsevat tuekseen yhteisesti sovittuja julkisia tavoitteita ja säädöksiä.