Haavoittuvien ihmisten osallisuus on taattava oikeudenmukaisessa ruokamurroksessa

Oikeudenmukaisen ruokamurroksen toteutuminen edellyttää, että myös heikoimmassa asemassa olevat ihmiset voivat osallistua muutokseen. Ruokamurrosta edistävillä toimilla ei saa pahentaa nykyistä tilannetta tai luoda uusia haavoittuvuuksia. Politiikalla tulee myös puuttua rakenteellisiin ongelmiin, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta nykyisessä ruokajärjestelmässä.

Vanhempi nainen laittaa ruokaa. — © Adobe Stock ja Streamline

Reseptin kirjoittajat

Annika Lonkila, Jyväskylän yliopisto

Suvi Huttunen, Suomen ympäristökeskus

Ainekset

Tutkitut ainekset ruokajärjestelmän haavoittuvuuksien tunnistamiseksi ja vähentämiseksi.

Osallisuus ymmärretään ruokajärjestelmän murroksessa helposti liian kapeasti. Osallisuus tarkoittaa sekä mahdollisuutta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon sekä kykyä toimia muutoksen tekijänä omassa arjessa.
Vähäosaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien toimijoiden (myös tuotantoeläinten ja luontoarvojen) edustajat kokevat jäävänsä syrjään ruokajärjestelmää ohjaavan politiikan suunnittelussa ja päätöksenteossa. Heillä on usein myös nykyjärjestelmän intressejä edustavia toimijoita heikommat resurssit osallistua politiikan valmisteluun ja päätöksentekoon.
Haavoittuvien ryhmien kuuleminen vaatii osallistamisen esteiden purkua. Esteet liittyvät esimerkiksi vähemmistöryhmien aiempiin huonoihin kokemuksiin näennäisosallistamisesta, osallistumisen resursseihin, tai saavutettavuuden haasteisiin.
Huono-osaiset kamppailevat jo nyt riittävän ja terveellisen ravitsemuksen saavuttamiseksi, ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset pahentavat tilannetta entisestään. Ravitsemuksen ei tule perustua ruoka-apuun eikä ruokaturvan hyväntekeväisyyteen. Sosiaaliturvaa on vahvistettava, ja samalla on varmistettava osallisuutta lisäävän, ja ruokaturvaa parantavan järjestötoiminnan edellytykset osana sosiaaliturvajärjestelmää.
Yhteiskunnan syrjivät rakenteet aiheuttavat sitkeitä ja vaikeasti ratkaistavia haavoittuvuuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi rasistinen ja vammaisiin kohdistuva syrjintä työmarkkinoilla. Ruokajärjestelmän suuret työllistäjät, kuten ravintola-ala, ruokapalvelut, teollisuus ja kauppa, ovat keskeisessä roolissa syrjinnän kitkemisessä ja osatyökykyisten työllistymisen mahdollistamisessa.
Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ruokajärjestelmän toimijat ovat usein järjestöjen ulottumattomissa (mm. maatalouden siirtotyöläiset, harmaan talouden työntekijät). Heidän asemansa turvaamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota politiikan suunnittelussa.
Yhteisölliset toimintatavat ruokajärjestelmän kestävyysmurroksen tekemiseksi omassa arjessa tukevat taitojen ja tietojen karttumista ja ne auttavat yhteiskunnan laajemman murroksen tekemisessä. Hyviä esimerkkejä ovat yhteisöviljely, ruokapiirit ja palstaviljely.
Kyvykkyyksien ja toimintamahdollisuuksien vahvistaminen parantaa ruokamurroksen reiluutta vähentämällä eri ihmisryhmien haavoittuvuuksia. Vahvistamalla esimerkiksi tiedollisia, taidollisia ja osallisuuden kautta saatavia sosiaalisia resursseja ihmiset voivat paremmin pysyä mukana muuttuvassa yhteiskunnassa ja rakentaa omanlaista toimijuutta muutoksessa.

Lisäksi tarvitaan

Tutkimustietoa tarvitaan lisää siitä, millaisia kyvykkyyksiin liittyviä tukitarpeita eri ryhmillä on ja millaiset panostukset tuottavat parhaiten osallisuutta ja toimijuutta murrokseen.
Ruokamurroksen ja haavoittuvuuksien yhteyksistä tarvitaan lisää tietoa sekä Suomessa että globaalisti.

Valmistusohje

Näillä ohjeilla pystymme huomioimaan haavoittuvuudet ruokamurroksessa ja parantamaan heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta.

Osallisuutta ruokajärjestelmän murroksessa on tarkasteltava nykyistä laajemmasta näkökulmasta huomioiden sekä poliittiseen vaikuttamiseen osallistuminen että arjen kestävämpien käytäntöjen omaksuminen.
Ruokapolitiikan valmistelun tueksi kannattaa kehittää monipuolisia erilaiset toimijaryhmät tunnistavia ja heidän osallistumismahdollisuuksiaan tukevia osallistumistapoja.
On tunnistettava Suomen ruokajärjestelmän globaalit kytkökset ja mietittävä miten oikeudenmukainen ruokamurros voisi auttaa vähentämään myös globaalia epäoikeudenmukaisuutta – tai ainakin olla lisäämättä sitä.
Poikkisektoraalinen yhteistyö, esimerkiksi sosiaalipolitiikan ja ravitsemuspolitiikan välillä, on välttämätöntä rakenteellisten haavoittuvuuksien ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi.
Tietoa kestävistä valinnoista ja ruokamurroksen tärkeydestä on jaettava saavutettavasti, ja samalla mietittävä, mitä kestävämpi ruokajärjestelmä käytännössä tarkoittaa erilaisten ihmisten näkökulmista.