Turvepelloissa piilee suuri päästövähennyspotentiaali

Koska yli puolet maataloutemme kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin turvemailta, suurimmat ja nopeimmat päästövähennykset on mahdollista saada turvemaiden käytön muutoksilla. Tarvitaan riittävän laaja toimenpidevalikoima, josta erilaiset tilat voivat löytää itselleen sopivia vaihtoehtoja.

Perunasatoa. — © Adobe Stock ja Streamline

Reseptin kirjoittajat

Jyrki Niemi, Luonnonvarakeskus

Jani Salminen, Suomen ympäristökeskus

Ainekset

Tutkitut ainekset maatalouden turvemailta syntyvien kasvihuonepäästöjen merkittäväksi vähentämiseksi.

Eloperäiset turvepellot ovat Suomen erityiskysymys. Turvepeltoja on Suomessa suhteellisesti enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Niistä vapautuu turpeen mikrobiologisen hajoamisen takia kasvihuonekaasuja, hiilidioksidia ja dityppioksidia, moninkertaisesti verrattuna kivennäismaihin, joita ovat esimerkiksi moreeni-, savi-, hiesu- ja hietamaat.
Kokonaisviljelyalasta eloperäisten turvemaiden osuus on noin 11 %:a, eli noin 270 000 ha, mutta niistä aiheutuu yli puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä.
Viljelytoimet, kuten maan muokkaaminen, nopeuttavat turpeen hajoamista ja lisäävät muodostuvia kasvihuonekaasupäästöjä, mutta pelkkä pellon hylkääminen ei lopeta turvemailta muodostuvia päästöjä. Myös hylätyt turvemaapellot ovat edelleen merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä.
Merkittävien päästövähennysten aikaansaaminen edellyttää turvemaiden ennallistamista tai metsittämistä. Metsittämisellä saatavat ilmastohyödyt tapahtuvat tosin vuosien viiveellä.
Päästöjä tuottavat turvepellot eivät vapaudu maatalouskäytöstä helposti ilman kohdennettuja politiikkatoimia, koska nykyiset EU-maatalouspolitiikan mukaiset hehtaaripohjaiset maataloustuet pitävät turvepellot viljeltyinä.
Maaperän päästövähennysten perusteella maksettava päästövähennyspalkkio voisi kannustaa viljan viljelyn siirtämiseen turvemailta kivennäismaille ja osin myös turvemaiden viljelemättä jättämiseen alueilla, joilla pellolle on vähän kysyntää (maan itä- ja pohjoisosat).

Lisäksi tarvitaan

Nykyisten turvepeltojen poistamiseksi kokonaan viljelystä tarvitaan vahva kannustin, joka ei velvoittaisi maanomistajaa pitämään huolta EU-tukiehtojen mukaisesti maan kasvukunnosta tai kuivatuksesta. Kannustin viljelystä luopumiseen voisi olla esimerkiksi kertakorvaus tai määräaikainen aleneva tuki maataloustukien menetyksen vastapainoksi.
Turvepeltojen viljelystä luopumisen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen muodostumiseen riippuvat siitä, mitä entisille turvepelloille tehdään.
Noin 70 % maatiloista Suomessa on vain vähän (<10 % viljelyalasta) riippuvainen eloperäisistä pelloista. Arviolta noin 230 tilaa viljelee lähes yksinomaan (>90 % viljelyalasta) tällaisia peltoja.

Valmistusohje

Näillä ohjeilla vähennämme ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöjä ilmastoviisaassa ja reilussa ruokajärjestelmässä.

Uuden pellon raivauksesta eloperäisillä mailla luovutaan, eikä turvetuotannosta vapautuvia alueita oteta peltoviljelyyn. Tämä vaatii esimerkiksi metsänhävitysmaksun tai turvemaiden ojitus- ja raivausmaksun, joka tekee raivaamisen kannattamattomaksi.
Viljelyssä olevilla turvepelloilla luovutaan kokonaan yksivuotisten kasvien viljelystä.
Turvepeltojen poistamiseksi kokonaan viljelystä luodaan vahva kannustin, joka kannustaa maanomistajaa jättämään turvepellot viljelemättä, eikä maanomistajaa velvoiteta huolehtimaan tukiehtojen mukaisesti maan kasvukunnosta tai ojituksesta.
Hylätyt ja huonotuottoiset turvemaat ennallistetaan, muutetaan kosteikoiksi tai metsitetään mahdollisuuksien mukaan.
Turvepeltojen käytölle tarjotaan useita erilaisia toimenpiteitä ja vaihtoehtoja, jotta tilat voivat löytää itselleen sopivia, turvekerroksen säilyttämiseen kannustavia vaihtoehtoja.