Hyppää pääsisältöön
Tags:
Katsaus Suomen ympäristön tilaan

Haitalliset päästöt ilmaan vähenevät

Haitallisten aineiden päästöt ilmaan vähenevät Suomessa ja Euroopassa. Samalla vähenevät aineiden laskeumat ja pitoisuudet ympäristössä.
Kuva
Piipuista tulee savua ja vesihöyryä.
© Pexels

Terveydelle tai ympäristölle haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat vähentyneet Suomessa 1980-luvulta lähtien. Tämä johtuu osittain tekniikan kehittymisestä mutta pääosin siitä, että yhteiskunnan ja tuotantoelämän toimintamuodot ja rakenteet ovat muuttuneet. Päästökehitykseen vaikuttavat myös kansainväliset sopimukset sekä Euroopan unionin ja Suomen lainsäädäntö.

Päästökehitys vaihtelee haitta-aineittain

Eniten ovat vähentyneet teollisuuden ja energiantuotannon tuottamat rikin oksidien päästöt sekä teollisuuden raskasmetallipäästöt. Liikenteestä ovat vähentyneet erityisesti haihtumapäästöt eli ajoneuvojen polttoainejärjestelmistä haihtuvat hiilivedyt. Liikenteen lyijypäästöt loppuivat vuonna 1994, kun lyijyn käyttö polttoaineissa kiellettiin. Heikoimmin ovat kehittyneet ammoniakin ja eräiden hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden päästöt.

Päästöjen ympäristövaikutukset ovat lieventyneet

Päästöjen väheneminen on pienentänyt haitallisten aineiden laskeumaa ja pitoisuuksia luonnossa. Luonnon kriittinen kuormitus ylittyy vain harvoin. Ekosysteemien riski happamoitua tai rehevöityä ilmasta tulevan laskeuman takia on vähentynyt – samoin kuin riski ilmansaasteiden aiheuttamalle luontokadolle.

Päästörajat kiristyvät edelleen

EU:n päästökattodirektiivi määrittää tavoitteet tiettyjen aineiden päästövähennyksille vuoteen 2029 sekä lisävähennyksille tämän jälkeen. Tavoitteet on määritetty erikseen kullekin jäsenmaalle.

Epäpuhtaus Velvoitteet vuosille
2020–2029
Velvoitteet alkaen
vuodesta 2030
rikkidioksidi (SO2)  –30 % –34 %
typen oksidit (NOx)  –35 % –47 %
haihtuvat org. yhdisteet (NMVOC)  –35 % –48 %
ammoniakki (NH3)  –20 % –20 %
pienhiukkaset (PM2,5)  –30 % –34 %

Euroopan unionin asettamat velvoitteet Suomen päästövähennyksille. Lähtötasona käytetään vuoden 2005 päästöjä.

Päästövähennyksiä toteutetaan ja tehostetaan

Suomen kansallinen ilmansuojeluohjelma määrittää ne keinot, joilla päästövähennystavoitteet saavutetaan. Tavoitteiden saavuttaminen ei kuitenkaan riitä ehkäisemään ilmansaasteiden aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja. Tämän vuoksi ilmansuojeluohjelmassa esitetään lisätoimia, joilla vähennetään erityisesti liikenteestä ja puun pienpoltosta syntyviä päästöjä taajamissa.

Päästöt ilmaan Suomessa

Happamoittavat yhdisteet

Ympäristön happamoitumista aiheuttavaa laskeumaa syntyy rikin ja typen oksidien sekä ammoniakin päästöistä.

  • Rikin oksidien (SOX) päästöjä syntyy nykyisin muun muassa hiilen, öljyn ja muiden rikkiä sisältävien polttoaineiden poltosta sekä metallien tuotannosta. Rikkipäästöt ovat vähentyneet Suomessa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Kehitykseen ovat vaikuttaneet savukaasujen puhdistuksen paraneminen ja vähärikkisten polttoaineiden käyttöönotto. Päästöt ilmoitetaan rikkidioksidina (SO2).
  • Typen oksidien (NOX) päästöjä syntyy korkeassa lämpötilassa tapahtuvasta palamisesta. Päästöjä tuottavat esimerkiksi voimalaitokset ja liikenne. Typpipäästöt ovat vähentyneet Suomessa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Myönteinen kehitys johtuu pääasiassa polttotekniikan paranemisesta ja muusta teknisestä kehityksestä. Typpipäästöistä syntyvä laskeuma myötävaikuttaa myös rehevöitymiseen. Lisäksi typen oksidit ovat osallisena otsonin muodostumiseen. Päästöt ilmoitetaan typpidioksidina (NO2).
  • Ammoniakin (NH3) päästöistä valtaosa on peräisin kotieläintaloudesta.
       

Kuvaajan lyhenteet: typen oksidit (NOX), muut haihtuvat hiilivedyt (NMVOC), rikin oksidit (SOX), ammoniakki (NH3), häkä (CO).

Hiukkaset

Hiukkaspäästöjä syntyy Suomessa polttoaineiden poltosta ja liikenteestä, jonkin verran myös teollisuusprosesseista ja maataloudesta. Merkittävimmät lähteet ovat pienpoltto sekä tienpintojen, renkaiden ja jarrujen kuluminen. Tekniikan kehittyminen on vähentänyt energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä. Hiukkasista pienimmät, halkaisijaltaan alle 2,5 µm:n kokoiset, ovat haitallisimpia. Niitä tulee asutuskeskusten ilmaan erityisesti kotitalouksien puun poltosta ja katupölystä. Iso osa ilman pienhiukkasista kulkeutuu Suomeen muualta Euroopasta, joskus kauempaakin.

Kuvaajan lyhenteet: PM 2.5 ja PM10 ovat alle 2,5 ja alle 10 µm:n kokoisia hiukkasia. TSP sisältää kaiken kokoiset hiukkaset ja BC on musta hiili.

Otsonia muodostavat yhdisteet

Otsonia ei tule ilmaan suorina päästöinä, vaan tietyt yhdisteet, lähinnä typen oksidit ja hiilivedyt, muodostavat sitä auringonvalossa. Otsonia muodostavat yhdisteet voivat kulkea ilmassa pitkiä matkoja, joten otsonia voi syntyä kaukana päästölähteistä. Ilmakemiallisten syiden takia otsonia muodostuu enemmän kaupunkien liepeillä kuin keskikaupungilla. Otsoni on haitallinen terveydelle ja heikentää kasvien kasvua.

Raskasmetallit

Raskasmetallipäästöjä syntyy Suomessa nykyisin pääasiassa energiantuotannossa. Teollisuuden raskasmetallipäästöt ovat vähentyneet tekniikan kehittyessä. Lyijyn käyttö liikenteen polttoaineissa kiellettiin 1994. Kuparin päälähde on renkaiden ja jarrujen kuluminen. Raskasmetallit ovat haitallisia ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Ne ovat alkuaineita eivätkä siis hajoa luonnossa tai elimistössä. Niitä esiintyy luonnostaan kallioperässä, mutta ilmaan joutuneet raskasmetallit päätyvät elollisen luonnon kiertokulkuun. 

Kuvaajan lyhenteet: lyijy (Pb), kadmium (Cd), elohopea (Hg), arseeni (As), kromi (Cr), kupari (Cu), nikkeli (Ni), sinkki (Zn).

Hitaasti hajoavat orgaaniset yhdisteet

Hitaasti hajoavilla orgaanisilla yhdisteillä eli POP-yhdisteillä (Persistent Organic Pollutants) tarkoitetaan ilmassa kaukokulkeutuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat myrkyllisiä ja kertyvät eliöihin. Yhdisteiden myrkyllisyys vaihtelee, minkä vuoksi päästömääristä ei voi suoraan päätellä päästöjen haitallisuutta. Myrkyllisimpiin kuuluvat dioksiinit ja furaanit.

Monia POP-yhdisteitä on aiemmin käytetty teollisuudessa, palonestoaineina tai torjunta-aineina. Nykyisin niiden käyttö on valtaosin kielletty. Polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH) syntyy Suomessa puun pienpoltossa. Dioksiineja ja furaaneja (PCDD/F) syntyy eniten voimalaitoksissa ja koksin tuotannossa. Heksaklooribentseenin (HCB) ja polykloorattujen bifenyylien (PCB) pääasiallinen lähde on teollisuustuotanto. PCDD/F- ja PCB-päästöt ovat pysyneet rajoitusvelvoitteessa eli vuoden 1990 päästötasoa pienempinä. Myös HCB- ja PAH-4-päästöt saadaan tavoitetasoon lähivuosina.

Kuvaajan lyhenteet: dioksiinit ja furaanit (PCDD/F), polyaromaattiset hiilivedyt (PAH), heksaklooribentseenin (HCB), polyklooratut bifenyylit (PCB).

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)

Tutustu myös

Päästötietopalvelu
PRTR päästötietopalvelussa esitetään Suomea koskevia tietoja teollisuuslaitosten ja maatalousyritysten päästöistä ilmaan ja veteen, sekä tietoja jätteiden siirroista.
Siirry