Natura 2000 -alueet turvaavat Euroopan luonnon monimuotoisuuden

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on 219 Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa kohdetta, joiden kokonaispinta-ala noin 315 600 hehtaaria. Näistä 24 kohdetta sijoittuu osin muiden ELY-keskusten alueelle. Maa-alueita Natura-rajauksiin sisältyy noin 244 000 hehtaaria ja vesialueita noin 71 600 hehtaaria.

Pohjois-Pohjanmaan Natura 2000 -verkostosta noin 90 % sisältyy kansalliseen suojelualueverkostoon jo perustettuina luonnonsuojelualueina tai luonnonsuojelualueiksi varattuina kohteina. Niin sanottuja vanhoja suojeluohjelma-alueita ovat harjujen-, soiden-, lintuvesien-, lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojelualueet.

Kymmenen suurimman Natura-alueen osuus on lähes 50 % Pohjois-Pohjanmaan Natura-alueiden kokonaispinta-alasta. Laajimpia ovat Litokairan, Oulangan ja Olvassuon Natura 2000 -alueet. Valtion omistamien maiden ja vesien osuus Natura-alueiden kokonaisalasta on noin 90 %.

Natura 2000 -verkoston tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kyseisillä alueilla, mutta käyttö on sovitettava yhteen alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan muun muassa luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Useimmilla Natura-alueilla luontoarvojen säilyttäminen edellyttää ainakin osittain luonnonsuojelualueiden perustamista ja suojeluarvot turvaavien rauhoitusmääräysten laatimista. Runsaalla kymmenesosalla Pohjois-Pohjanmaan Natura-alueiden pinta-alasta luontoarvoja turvataan muilla kuin luonnonsuojelulain keinoilla, mm. vesilain, maa-aineslain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä ulkoilulain säännöksin. Natura-alueille laadittavilla hoito- ja käyttösuunnitelmilla pyritään yhteensovittamaan suojelua ja alueeseen kohdistuvia muita käyttömuotoja.

Pohjois-Pohjanmaan Natura 2000 -alueiden erityispiirteitä

Natura 2000 -verkostossa ovat edustettuina Pohjois-Pohjanmaan luonnon erityispiirteet: Perämeren maankohoamisrannikon ainutlaatuinen lajisto ja luontotyypit, maakunnan keski- ja pohjoisosien laajat aapasuo-metsäerämaat ja Koillismaan vanhojen metsien ja lettosoiden kokonaisuus. Koillismaan vaaroja kuten Iso-Syötettä, Rukatunturia ja Valtavaaraa on mainittu myös maamme eteläisimmiksi tuntureiksi.

Perämeren saarilla ja rannikoilla on kymmenien luonto- ja lintudirektiivin lajien ja luontotyyppien kannalta erittäin merkittävä suojelualueiden verkosto, joka ulottuu Rahjan saaristosta ja Kalajoen suistosta Iin Krunneille. Kasvilajistoon kuuluu mm. kotoperäisiä lajeja ja pohjoisen levinneisyyden omaavia ns. ruijanesikkoryhmän lajeja. Keskeiset kohteet kuten Liminganlahti ja Hailuodon Natura-alueet ovat kansainvälisesti tunnettuja lintukosteikkoja. Natura-alueilla on merkittäviä rannikon ja saarten luontotyyppien, esimerkiksi jokisuistojen, merenrantaniittyjen ja primäärisukkessiometsien esiintymiä.

Merkittävimpiä aapasuokokonaisuuksia ovat Veneneva-Pelso, Olvassuo ja Litokaira. Erityisesti kahteen jälkimmäiseen liittyy myös arvokkaita boreaalisia luonnonmetsiä, luonnontilaisia pienvesiä ja harjumetsiä. Litokairaa pidetään erämaaluonnon suojelun kannalta yhtenä Suomen merkittävimmistä alueista. Nämä ovat myös tärkeitä linnustonsuojelukeskittymiä. Kalkkialueella sijaitseva Kiimingin lettoalue on erittäin edustava lettokeskittymä, jolla esiintyy runsaasti uhanalaisia kasvi- ja sienilajeja. Rokua on geomorfologisesti ainutlaatuinen harju- ja dyynimuodostuma, jossa esiintyy Pohjois-Pohjanmaalla poikkeuksellisia paahdeympäristöjä ja näille ominaista lajistoa. Harjumetsistä edustavimmat ovat lähes luonnontilaisia. Alueella on runsaasti karuja ja kirkasvetisiä suppalampia.

Kuusamon ja osin Sallan puolelle sijoittuva Oulanka on lajistollisesti ja luontotyypeiltään yksi Suomen monipuolisimmista ja arvokkaimmista suojelualueista. Alueella on mm. aapasoita, boreaalisia luonnonmetsiä, jokivarsien rotkolaaksoja ja tulvaniittyjä sekä monipuolisesti kalkkivaikutteisia habitaatteja. Lisäksi Koillismaalla on vaarojen lakimetsien, rinnesoiden ja lettojen muodostamia suojelualuekokonaisuuksia ja maamme eteläisimmät tunturiluontotyyppien ja -lajiston esiintymät.

Kiiminkijoen Natura-alue edustaa luonnontilaisia ja rakentamattomia Fennoskandian jokireittejä. Koko vesistö latvajärviltä suistoon kuuluu Natura-verkostoon. Karuja ja kirkasvetisiä suurjärviä edustavat Natura-verkostossa Kitka ja Muojärvi.