Natura 2000 -alueet turvaavat Euroopan luonnon monimuotoisuuden

Natura 2000 -verkosto kattaa Kainuun ELY-keskuksen toimialueella kaikkiaan 161 Natura-aluetta ja yhteensä noin 156 387 hehtaaria, sisältäen sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin mukaisia alueita. ELY-keskuksen Natura-verkostosta noin 95 % sisältyy kansalliseen suojelualueverkostoon jo perustettuina luonnonsuojelualueina tai luonnonsuojelualueiksi varattuina kohteina. 

Natura 2000 -verkoston tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kyseisillä alueilla, mutta alueidenkäyttö on sovitettava yhteen alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan muun muassa luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Useimmilla Natura-alueilla luontoarvojen säilyttäminen edellyttää ainakin osittain luonnonsuojelualueiden perustamista ja suojeluarvot turvaavien rauhoitusmääräysten laatimista. Osalla kohteista luontoarvot voidaan turvata muun muassa kaavoituksella tai muulla käyttöä ohjaavalla suunnittelulla. Natura-alueille laaditaan tarvittaessa hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa mm. pyritään yhteensovittamaan alueelle kohdistuvia erilaisia käyttömuotoja ja -paineita.

Kainuun Natura 2000 -alueiden erityispiirteitä 

Kainuun Natura 2000 -verkoston ytimen muodostavat vanhoja luonnonmetsiä ja aapasuoluontoa edustavat laajat valtion luonnonsuojelualueet sekä soidensuojeluohjelman ja vanhojen metsien suojeluohjelman kohteet. 

Luontotyyppien kannalta tärkeitä painopistealueita on 60 ja niiden osuus Kainuun Natura-alueiden kokonaisalasta on 62 %.

Merkittäviä metsä- ja suoluonnon kokonaisuuksia ovat esimerkiksi Hiidenportti, Murhisalo, Riuskanselkonen, Juortanansalon alue sekä Tulisuon-Varpusuon alue. 

Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskittymällä sijaitsee Natura-verkostoon sisältyviä arvokkaita lehtojensuojelu- ja rinnelettokohteita, joista Siikavaaran–Korpijoen seudun Natura-alue on yksi edustavimmista. Vaarajaksolla sijaitsee myös useita kuusivaltaisia vanhan metsän alueita, kuten Paljakka, Peuravaara ja Kuirivaara, joiden metsät ovat paikoin kirveenkoskemattomia.

Kallioisten luontotyyppien erikoisuuksia ovat ultraemäksiset serpentiniittikalliot, joita on muun muassa Antinmäki–Kylmänpuro–Hevossuon alueella sekä Kellojärven ranta-alueet ja saaret -Natura-alueella. Myös merkittäviä harjumuodostelmia on eri puolilla Kainuuta. Yksi merkittävimmistä harjukohteista on Räätäkangas hietaneilikkaesiintymineen.

Iso-Palosen–Maariansärkkien ja Murhisalon Natura-alueet muodostavat merkittävän luonnontilaisten erämaavesien kokonaisuuden. Lentua ja Hossa puolestaan edustavat Kainuun merkittävimpiä järvi- ja rantaluonnon kohteita.

Lajisuojelun kannalta tärkeitä painopistealueita on 50 ja niiden osuus Natura-alueiden pinta-alasta on 41 %.

Luontodirektiivin lajeista Kainuun Natura 2000 -alueilla on erityistä merkitystä mm. korpikolvan, korukeräpallokkaan, hitupihtisammalen, tikankontin, neidonkengän, myyränportaan ja lettorikon esiintymien suojelussa.

Kainuun aarniometsät ovat merkittäviä vanhojen metsien harvinaisten ja uhanalaisten kääväkäs-, jäkälä-, lintu- ja hyönteislajien suojelun kannalta. Vanhojen metsien parhaimmistoa edustavat suuret rajanläheiset alueet kuten Martinselkonen ja Pahamaailma, joilla on yhteys Venäjän metsiin. Pahamaailma muodostaa yhdessä Hossan ja Etelä-Kuusamon vanhojen metsien kanssa arvokkaan vanhojen karujen mäntymetsien kokonaisuuden. Huomattavia vanhan metsän alueita ovat myös mm. Teerisuo–Lososuon alue, Jämäsvaara, Jonkerinsalo, Elimyssalo ja Ulvinsalo. 

Monimuotoisuuden kannalta ja lajistonsuojelullisesti Kainuun arvokkaimpiin kohteisiin kuuluvat myös Kainuun vaarajakson alueelle keskittyvät lehdot, letot, rehevät korvet ja lähteiköt. Kalkkivaikutteisia lettokohteita löytyy Kainuun vaarajakson lisäksi myös Kuhmon–Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeeltä. Näistä merkittävimpiä alueita ovat mm. Tormuan Pohjavaara–Riitasuo, Lohivaara–Matarasuo ja Kivesvaaran–Keräsenvaaran lehdot ja letot.