Luonnon monimuotoisuus turvaa elämän edellytykset maapallolla

Kainuu tunnetaan korkeista vaaroistaan ja laajoista erämaisista metsäalueistaan, joiden välissä maisemaan vaihtelua tuovat pienipiirteiset vesistöt ja suot. Kainuun vaarajaksolla sijaitsee yksi maamme lehto- ja lettokeskuksista, joka on luonnon monimuotoisuudeltaan maakunnan arvokkain ja monipuolisin alue. Puolangalta Sotkamoon jatkuva vaarajakso saa rehevyytensä kallioperän emäksisyydestä. Korkeat vaarat sekä niiden notkoissa virtaavat lähdepurot tarjoavat monipuolisesti elinympäristöjä uhanalaisille ja vaateliaille lajeille. Suotuisten olosuhteiden ansiosta moni laji elää Kainuussa eteläisimmällä, pohjoisimmalla tai läntisimmällä esiintymisalueellaan.

Kainuun maapinta-alasta 95 % on metsätalousmaata.

Kainuusta löytyy kuitenkin myös suuria suoalueita ja luonnontilaisten erämaavesien kokonaisuuksia sekä merkittäviä järvi- ja rantaluonnon kohteita sekä harjumaisemaa.

Kainuun lajisto ja luontotyypit

Kainuu on metsäinen maakunta ja Kainuun aarniometsät ovat merkittäviä vanhojen metsien harvinaisten ja uhanalaisten kääväkäs-, jäkälä-, lintu- ja hyönteislajien suojelun kannalta. Vanhojen metsien parhaimmistoa edustavat suuret rajanläheiset alueet kuten muiden muassa Martinselkonen ja Pahamaailma, joilla on yhteys Venäjän metsiin. Merkittävä lajikohde on myös Riuskanselkonen, jonka alueelta on löydetty mittava määrä harvinaisia ja uhanalaisia aarniometsien ja vanhojen metsien kääpä- ja sienilajeja, Kainuussa harvinaisia suokasveja sekä useita lintudirektiivin liitteen I uhanalaisia lajeja. Merkittäviä metsä- ja suoluonnon kokonaisuuksia löytyy myös Juortanansalosta, Murhisalosta ja Tulisuon-Varpusuon alueelta.

Useat vanhoista luonnontilaisista metsistä ja lahopuustosta riippuvaiset lajit ovat uhanalaistuneet metsätalouden seurauksena. Myös levinneisyysalueensa pohjoisreunalla asusteleva metsien salaperäinen asukki liito-orava on kärsinyt metsätaloustoimenpiteiden aiheuttamasta elinympäristöjen pirstoutumisesta.

Monimuotoisuuden kannalta ja lajistonsuojelullisesti Kainuun arvokkaimpiin kohteisiin kuuluvat myös erityisesti Kainuun vaarajakson alueelle keskittyvät lehdot, letot, rehevät korvet ja lähteiköt. Suotuisa kallioperä luo otolliset olosuhteet lehtojen esiintymiseen vaarojen rinteillä. Lehtometsien merkitys uhanalaiselle lajistolle on merkittävä, sillä lähes puolet uhanalaisista metsälajeista elää lehdoissa.

Perinneympäristöjen lajisto on yksi suurista uhanalaisryhmistä Kainuussa. Perinnebiotooppien eli perinteisten maaseutuympäristöjen kuten niittyjen, ketojen ja hakamaiden umpeen kasvaminen laidunnuksen ja niiton loppumisen myötä on aiheuttanut usean niillä elävän lajin uhanalaistumisen. Perinnebiotooppien lajit, kuten esimerkiksi uhanalaiset noidanlukot, ovat avoimien elinympäristöjen lajeja ja riippuvaisia alueen hoidosta. Perinnebiotooppeja ja niiden lajistoa hoidetaan paitsi laiduntamalla myös mm. talkoovoimin niittämällä, luonnonsuojelutuen tai ympäristötuen turvin.

Kalkinsuosijoiden Melalahti

Paltamon Melalahti on yksi edustavimmista Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskuksen kohteista. Kallioperän dolomiittikalkin ansiosta alueen kasvillisuus on todella rehevää, ja Oulujärven äärellä pienilmasto on kehittynyt suotuisaksi. Kumpuilevien niittyjen ja kallioisten ketojen Melalahti on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Siellä kasvaa muun muassa uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia horkkakatkeroa (Gentianella amarella) sekä kalkkikinnassammalta (Agathidium pulchellum). Melalahdessa elää myös erittäin uhanalainen nunnamittari (Baptria tibiale), jonka toukat käyttävät ravinnokseen konnanmarjan lehtiä. Lajia tunnetaan vain muutamista paikoista Suomessa.

Toinen vastaavantyyppinen maaperältään ja pienilmastoltaan otollinen kasvuympäristö sijaitsee Sotkamon Naapurinvaaralla. Molemmissa kohteissa arvokasta perinnemaisemaa pyritään pitämään yllä muun muassa laidunnuksella ja niittämällä.

Koukerokoisa viihtyy Paltaniemen lentokentän uusympäristössä

Äärimmäisen uhanalainen koukerokoisa (Diasemia reticularis) ja erittäin uhanalainen karjalanharmokääriäinen (Cnephasia alticolana) ovat ottaneet omakseen Paltaniemen lentokentän ketomaisen ympäristön. Ennen Paltaniemen havaintoja molempien lajien uskottiin hävinneen Suomesta.

Kajaanin Paltaniemen lentokenttä on rakennettu Oulujärven rantahiekkamuodostumille. Kiitoratojen niitetyille reunustoille on vuosien mittaan kehittynyt perinnebiotoopin kaltaisia kuivia ketoja ja paahdealueita.  Alue kuuluu huomionarvoisimpiin uhanalaisten perhosten elinympäristöihin Suomessa. Perinnemaisemalajistoltaan se on maakunnan parhaimmistoa muun muassa neljän noidanlukkolajin ansiosta.

Paltaniemen lentokentän tapaisia kohteita kutsutaan uusympäristöiksi. Vaikka uusympäristöillä ei ole perinnemaisemalle ominaista vanhaa karjatalouteen liittyvää maankäyttöhistoriaa, on niillä huomattava merkitys perinnelajiston säilymiselle. Siksi ne on otettu mukaan perinnemaisemainventointeihin uutena arvoluokkana.

Sinipyrstö levittäytyy yhä lännemmäksi

Siperian taigalajistoon kuuluva sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) viihtyy Kainuun vaarojen kuusikoissa. Suomen sinipyrstömäärät riippuvat muuttoajan lämpötiloista ja kannan vahvuudesta Venäjän päälevinneisyysalueilla. Kainuu ja Koillismaa ovat perinteisesti olleet sinipyrstön suosikkipesimäkohteita Suomen puolella. Lintubongareita Kainuuseen vetänyt itäinen laji on kuitenkin vuosi vuodelta levittäytynyt yhä edemmäs länteen ja etelään.

Kaunis sinipyrstö piilottelee usein korkeiden puiden latvustoissa. Sieltä kantautuva laulu paljastaa lajin läsnäolon. Harvinaisen pesimävieraan laulua kuulee Kainuussa varmimmin Hyrynsalmen ja Puolangan korkeilla vaaroilla. Sinipyrstön tyypillinen reviiri on kostean vaaranrinteen vanhoissa kuusikoissa, joissa on runsaasti lahopuuta.

Hyönteisiä piilosilla

Kainuussa elää useita uhanalaisia hyönteislajeja, joiden elintavoistaankaan ei tiedetä paljoakaan vähäisten havaintojen vuoksi. Näyttävän ja puutteellisesti tunnetun idänsiilikkään (Borearctia menetriesii) tiedetään piileskelevän Kuhmon salomailla. 2000-luvulla havaintoja on tehty yhdestä kuolleesta ja yhdestä elävästä perhosyksilöstä. Koko Suomessa lajista on ainoastaan 7 varmaa havaintoa.

Erittäin uhanalaista korpikolvaa (Pytho kolwensis) tavataan Kainuussa etenkin itärajan vanhojen metsien suojelualueilla. Kiiltävän musta kovakuoriainen elää ainoastaan tietyn lahoasteen puissa ja siten vaatii kookkaan kuusimaapuun jatkumoa.

Merkittäviä harjumuodostelmia on eri puolilla Kainuuta. Yksi merkittävimmistä harjukohteista on Räätäkangas. Harjuympäristössä elävän uhanalaisen hietaneilikkavyökoin (Caryocolum arenariellum) toukka kelpuuttaa ravinnokseen ainoastaan erittäin uhanalaisen hietaneilikan (Dianthus arenarius) kukintoja. Sotkamon Räätäkankaalla harjujen ja suppien rinteillä elää molempia sekä muita paahdeympäristöjen vaateliaita lajeja.

Vaarantunut pohjanharmoyökkönen (Xestia borealis) pitää ilmeisesti Paljakan vaarametsiä Lapin metsien veroisina. Keskikokoisen yökkösen ajateltiin esiintyvän vain Keski-Lapin paksusammalkuusikoissa, kunnes lajista tehtiin havainto yli 450 kilometrin päässä Puolangan Paljakassa.

Kainuun erikoisuudet

Kainuusta löytyy myös muutama laji, joita ei löydy mistään muualta Suomesta. Äärimmäisen uhanalaisen kellokanervan (Erica tetralix) kasvupaikka on saanut kasvitieteilijät erityisen mietteliäiksi. Kellokanervan ainoa esiintymä Suomessa on Kuhmossa luhtaisella rantasuolla ja nevarämeellä. Kasvin pääesiintymäalue puolestaan sijaitsee kaukana Länsi-Euroopan kosteilla puuttomilla nummilla ja vähäravinteisilla soilla. Kellokanervan arvellaan säilyneen Kainuussa jäänteenä vuosituhansia sitten vallinneesta merellisestä ilmastosta. Kuhmon esiintymää on hoidettu muun muassa varjostavaa puustoa poistamalla ja ojia tukkimalla ympäristön luontaisen vesitalouden palauttamiseksi.

Toinen valtakunnallisesti ainutlaatuinen kasvierikoisuus on kainuunnurmihärkki (Cerastium fontanum ssp. vulgare var. kajanense). Erittäin uhanalainen laji suosii kasvualustanaan ultraemäksiä serpentiinikallioita. Sitä tavataan Kajaanissa ja Paltamossa noin kymmenellä paikalla, joista osa on suojeltu. Kainuunnurmihärkki ja muut harvinaiset ultraemäksisyyttä sietävät kasvit ovat taantuneet kallioiden louhinnan ja avoimien kallioympäristöjen umpeenkasvun myötä.

Raakkujokia kunnostetaan laajassa kansainvälisessä EU- hankkeessa

Erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on Suomen luonnon pitkäikäisin eläinlaji. Jopa yli satavuotiaaksi elävä raakku voi hyvin enää vain muutamassa joessa Suomessa. Valtaosa, yli 90% raakun esiintymistä sijaitsee Pohjois-Suomessa. Kainuussa raakkua esiintyy sekä Oulujoen vesistöalueella että Iijoen vesistöalueella, joka on eräs Suomen tärkeimmistä raakkuvesistöistä. Korkeasta suojelustatuksesta huolimatta raakkua uhkaavat monet tekijät. Myös Kainuun raakkupopulaatioista useat ovat huonossa tilassa ja edellyttävät tehostettuja toimenpiteitä esiintymien tilan parantamiseksi ja lajin säilyttämiseksi. Esiintymien suurimpana uhkana ovat valuma-alueelta kulkeutuva maa- ja metsätalouden aiheuttama kuormitus, mutta osittain myös alueella toimijoiden tietämättömyys lajin esiintymistä.

Raakun suojelutilanteen parantamiseen on panostettu Kainuussa. Kainuu on ollut mukana pilottialueena raakkuesiintymien huomioimisen edistämiseksi metsätaloudessa, lisäksi raakkuinventointeja on täydennetty useilla raakkupuroilla ympäristöministeriön lajien suojeluun tarkoitetulla rahalla. Tutkimukset tukevat vuoden 2021 alussa valmistuneessa kansallisessa raakun suojelustrategiassa esitettyjä toimia ja tuovat arvokasta tietoa raakkuesiintymien tilasta, jotta tarvittavia suojelu- ja hoitotoimenpiteitä voidaan kohdistaa niitä tarvitseville kohteille mm. HELMI-ohjelmassa ja LIFE Revives-hankkeessa.

LIFE Revives -hankkeessa kunnostetaan ja elvytetään Kainuun raakkujokia. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto. Kainuussa kunnostustoimenpiteistä vastaa Metsähallitus. Kainuun ELY-keskus osallistuu LIFE Revives -hankkeeseen rahoittamalla kunnostuksia yksityismaiden puolella, osana HELMI-elinympäristöohjelmaa. Hanke toteuttaa kansallista raakun suojelustrategiaa ja toimenpidesuunnitelmaa vuosille 2020–2030. Kuusivuotisen kansainvälisen hankkeen kohteena on yhteensä 14 suurempaa jokialuetta, joilla on 69 pienempää jokea. Niistä 32 sijaitsee Pohjois- ja Länsi-Suomessa, 36 Pohjois-Ruotsissa ja yksi Virossa.

Miten luonnon monimuotoisuutta edistetään Kainuussa?

Kainuussa luonnon monimuotoisuutta edistetään mm. HELMI-elinympäristöohjelman, METSO-ohjelman sekä vuoden 2022 loppuun asti käytettävissä olevan LS2020 -määrärahan avulla.

Helmi-ohjelmassa hoidetaan, kunnostetaan ja ennallistetaan uhanalaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä. Toimet kohdistuvat Kainuussa metsäisiin elinympäristöihin, soihin ja perinnebiotooppeihin. Hoitotoimenpiteet koostuvat mm. vesitalouden palauttamisesta kohti luonnontilaa ojia tukkimalla, niitosta, raivauksesta, avovesialueen lisäämisestä sekä paahdeympäristöjen, lehtojen ja perinnebiotooppien hoidosta.

METSO-ohjelman kautta sekä Pohjois-Suomen metsien vapaaehtoiseen suojeluun myönnetyn lisämäärärahan (LS2020) avulla turvataan metsien monimuotoisuutta suojelemalla monimuotoisten metsien luontoarvoja vapaaehtoisuuteen perustuen korvausta vastaan.