Natura 2000 -alueet turvaavat Euroopan luonnon monimuotoisuuden
Suomen Natura 2000 -alueet
Ymparisto.fi-palvelusta löydät kuvaukset kaikista Suomen Natura-alueista. Karttapalvelusta näet kohteen tarkan sijainnin.
Suomen kaikki Natura 2000-alueet (linkki hakutulokseen)
Natura 2000 -alueet Syken karttapalvelussa
Sivun alareunasta löydät alueellista Natura-tietoa maakunnittain listattuna.
Suomessa Natura 2000-verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa. Kaikkiaan alueita on 1866, joista 87 Ahvenenmaalla.
EU:n jäsenmaat ehdottavat alueitaan Natura 2000 -verkostoon. Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Tällaisia luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.
Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet on suojeltava siten, että lain säätämät suojelutavoitteet toteutuvat. Alueesta riippuen tämä tapahtuu esimerkiksi luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain tai metsälain mukaan.
Julkaisija
Natura-alueet - Etelä-Savo
Etelä-Savon Natura 2000 -alueet
Ymparisto.fi-palvelusta löydät kuvaukset kaikista Suomen Natura-alueista. Karttapalvelusta näet kohteen tarkan sijainnin.
Etelä-Savon Natura 2000 -alueet (linkki hakutulokseen)
Natura 2000 -alueet Syken karttapalvelussa (syke.fi)
Etelä-Savossa on 105 Natura 2000 -kohdetta, joiden pinta-ala on reilut 188 000 hehtaaria. Vesialuetta on yli 143 000 hehtaaria, eli noin kolme neljäsosaa pinta-alasta. Kuusitoista Natura-kohdetta sijoittuu osin muiden ELY-keskusten alueelle. Natura-alueet kattavat noin 11 % maakunnan pinta-alasta.
Useamman ELY-keskuksen alueella sijaitsevat Natura-alueet
- Linnansaari, Joutenvesi – Pyyvesi, Paas- ja Puruveden suot ja metsät, Vuotsinsuo, Jäppilän ja Joroisten vanhat metsät sekä Sorsaveden saaristo (osittain Pohjois-Savon alueella)
- Puruvesi, Kakonsalon järvialue, Kolovesi – Vaaluvirta – Pyttyselkä sekä Oriveden-Pyhäselän saaristot (osittain Pohjois-Karjalan alueella)
- Repovesi, Lievesi sekä Kuolimo (osittain Kaakkois-Suomen alueella)
- Suonteen eteläosa (osittain Keski-Suomen alueella)
- Mäyrävuoren – Seppälänjoen metsät (2 aluetta) (osittain Hämeen alueella)
Suurin osa Naturaan kuuluvista maa- ja vesialueista sisältyy jo aiemmin perustettuihin kansallisiin suojeluohjelma-alueisiin tai kaavojen suojeluvarauksiin. Niin sanottuja vanhoja suojeluohjelma-alueita ovat harjujen-, soiden-, lintuvesien-, lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojelualueet
Natura 2000 -verkoston tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kyseisillä alueilla, mutta alueiden käyttö on sovitettava yhteen Natura 2000 -alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan muun muassa luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Useimmilla Natura 2000 -alueilla luontoarvojen säilyttäminen edellyttää ainakin osittain luonnonsuojelualueiden perustamista ja suojeluarvot turvaavien rauhoitusmääräysten laatimista. Osalla kohteista luontoarvot voidaan turvata muun muassa kaavoituksella tai muulla käyttöä ohjaavalla suunnittelulla. Natura-alueille laaditaan tarvittaessa hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa mm. pyritään yhteensovittamaan alueelle kohdistuvia erilaisia käyttömuotoja ja -paineita.
Etelä-Savon Natura 2000 -alueiden erityispiirteitä
Omaleimaista Etelä-Savon Natura-verkostolle on suuret järvet, erityisesti Saimaa lukuisine osa-altaineen. Valtaosa Suomen saimaannorpista elää Natura-alueilla. Järvet ovat valtaosin erinomaisessa tai hyvässä tilassa, ja erityisesti Puruvesi on tunnettu kirkkaista vesistään. Kyyvesi taas on iso tummavetinen humusjärvi. Kyyvedeltä alkunsa saava Mäntyharjun reitti on maakunnan ainoita suurempia jokireittejä. Mäntyharjun reitillä on useita koskia, joista valtakunnallisesti arvokas Puuskankoski on alkujaan suojeltu koskiensuojelulailla.
Vaikka Etelä-Savo on järvien maakunta, varsinaiset rehevät lintujärvet ovat pienehköjä. Tuomiojärvi on kuitenkin valtakunnallisesti arvokas lintuvesi, ja Rantasalmen Vaahersalonlampi, Kosulanlampi, Pieni-Raudanvesi ja Putkilahti – Ruskeaperä kuuluvat valtakunnalliseen kosteikkoja suojelevaan Ramsar-verkostoon. Muutamilla lintuvesillä harjoitetaan edelleen perinteistä laidunnusta, joka estää ranta-alueiden umpeutumista.
Järvien suuresta määrästä ja maanmuotojen rikkonaisuudesta johtuen Etelä-Savossa on vähän soita. Suurin osa soista on maakunnan pohjoisosissa. Maakunnasta löytyy kuitenkin hienoja suokokonaisuuksia, kuten Iso-Huppio sekä Isosuo ja Suurenaukeansuo. Eteläisiä aapasoita edustavat Pieksämäen Ringinsuo ja Paltasuo.
Maakunnan valtionmailla Pieksämäen seudulla, Sulkavan ja entisen Punkaharjun rajoilla sekä Kakonsalon ja Koloveden alueilla on säilynyt laajoja vanhan metsän kohteita. Muuten vanhoja metsiä löytyy maakunnasta vain vähän ja metsiköt ovat pienialaisia. Tällä hetkellä laajoja metsiensuojelualueita on myös useilla Saimaan Natura-alueilla. Metsissä yleisesti vanhat metsätaloustoimet näkyvät edelleen ja metsät ovat vasta kehittymässä luontaiseen suuntaan. Etelä-Savo ei ole lehtokeskusaluetta, mutta lehtoja ja kalkkivaikutteista kasvillisuutta esiintyy mm. Hevonniemen ja Pyörissalon alueilla.
Linnansaaren kansallispuistossa ylläpidetään edelleen vanhaa kaskikulttuuria ja perinnemaisemia. Perinnemaisemia Etelä-Savon Natura-verkostossa esiintyy Linnansaaren lisäksi yhdeksällä muulla alueella. Etelä-Savossa perinnemaisemat ovat useimmiten hakamaita ja metsälaitumia ja avoimet niityt ovat pääosin pienialaisia.
Harjuja Etelä-Savossa on vähän ja harjut ovat pääosin pieniä ja lajistollisesti vaatimattomia. Laajimmat harjukokonaisuudet löytyvät maakunnan kaakkoisosasta, missä toinen Salpausselkä ulottuu osittain Etelä-Savon alueelle. Punkaharju on Suomen vanhimpia suojelualueita. Se on valtakunnallisesti tunnettu ja matkailijoiden suosima. Vanhoja harjumänniköitä voi ihailla myös Sulkavan Vilkaharjulla.
Katso myös:
Julkaisija