Luonnon monimuotoisuus - Uusimaa

Uusimaa sijoittuu kahdelle metsäkasvillisuusvyöhykkeelle. Alueen lounaisosa on hemiboreaalista tammivyöhykettä ja koillisosa eteläboreaalista vuokkovyöhykettä. Eteläisen sijainnin vuoksi Uudenmaan laji- ja luontotyyppikirjo on monipuolista verrattuna pohjoisempaan Suomeen. Maapinta-alasta metsää on noin 60 prosenttia. Kovan maankäyttöpaineen vuoksi Uudenmaan metsät ovat pirstaleisia. Laajimpia yhtenäisiä metsämantereita Natura 2000 –verkostossa ovat Pohjan-Kiskon järvialue, Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot sekä Meiko-Lappträskin ja Kytäjä-Usmin alueet. Maakuntaan kuuluu myös merkittävä saaristo- ja merialue, jolla sijaitsee useita arvokkaita meriluontokohteita.
Uudenmaan lajisto
Uudenmaan lajisto on monipuolista ja rikasta koostuen niin rannikon kuin metsäalueiden lajistosta. Oman leimansa antaa myös kalkkia suosivien lajien runsaus kallioilla, kedoilla sekä lehdoissa.
Kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja. Suomen mittakaavassa Uudenmaan metsäluonnon lajisto on rikasta ja lukumääräisesti eniten uhanalaisia lajeja esiintyy Etelä-Suomessa, jossa lajikirjo on suurin. Uudenmaan metsäluontoon kuuluu erikoisuutena jalopuumetsiköt sekä pähkinäpuusto, joka keskittyy läntiselle Uudellemaalle Raaseporin suunnalle ja Lohjanjärven ympäristöön.
Eritoten Länsi-Uudellamaalla on reilusti perinteisen karjatalouden muovaamia perinnebiotooppeja, joilla esiintyy arvokasta perinnebiotooppien kasvilajistoa. Näihin nykyisin uhanalaisiin elinympäristöihin lukeutuu esimerkiksi niityt, kedot ja hakamaat. Uudellamaalla esiintyy myös ihmistoiminnan muokkaamia uuselinympäristöjä, joille on kehittynyt arvokas perinnebiotooppien tai paahdealueiden eliölajisto. Näitä alueita ovat esimerkiksi teiden ja ratojen pientareet, lentokentät sekä hiekanottoalueet.
Merenrantoja on 1950–60-luvulle asti tyypillisesti hyödynnetty karjan rehuksi joko laiduntamalla alueita tai niittämällä niitä. Laidunnuksen vähennettyä ja vesistön rehevöidyttyä on moni entinen laidunalue kasvanut umpeen ruovikosta. Tästä huolimatta ranta-alueilla sinnittelee rantaniittyjä, joiden lajisto koostuu esimerkiksi matalakasvuisista vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniityistä. Tyypillistä lajistoa Uudenmaan merenrantaniityillä ovat esimerkiksi merisara ja isosappi.
Uudenmaan erikoispiirteitä
Salpausselkien harjut ovat yksi Uudenmaan erikoisuuksista. Näistä jääkauden tuloksena syntyneistä reunamuodostumista kaksi sijaitsee Uudellamaalla. Ensimmäinen Salpausselkä kulkee Hangosta aina Laatokan pohjoispuolelle saakka. Toinen, matalampi ja rikkonaisempi selkä sijaitsee noin 20 km ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella. Harjujen jyrkät paisterinteet ovat monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittäviä, koska niillä elävien kasvi- ja hyönteislajien menestyminen riippuu runsaasta valosta ja lämmöstä sekä kivennäismaapaljastumista.
Hankoniemi sijaitsee ensimmäisen Salpausselän eteläisimmällä alueella. Hankoniemen omaleimaisuus näkyy pitkinä hiekkarantoina sekä eri kehitysvaiheessa olevina avoimina ja mäntyvaltaisina dyyneinä. Nämä ainutlaatuiset luontotyypit ovat elinympäristöjä monille harvinaisille ja uhanalaisille hyönteis- ja kasvilajille. Hiekkarantojen lajisto on sopeutunut vedenkorkeuden vaihteluihin, suolaisen meriveden pärskeisiin sekä vähäravinteiseen ja liikkuvaan hiekkaan. Rantadyynit ovat useiden harvinaisten ja uhanalaisten hyönteislajien elinympäristö. Näiden lajien menestyminen riippuu ravintokasvien (mm. hietikkonata, ketomaruna, kangasajuruoho ja rantavehnä) menestymisestä.
Uudenmaan merialueet ovat osa Suomenlahden länsiosan merialuetta. Saaret ovat kallioisia ja meren pohja jyrkkäpiirteistä ja vaihtelevaa. Alue sisältää pienistä saarista muodostuneita sisäsaaristoalueita sekä avointa luotojen ja pienten saarten täplittämää ulkosaaristoa. Uudenmaan itä- ja länsiosissa saaristoa jakavat ruhjevyöhykkeet. Näitä pitkiä ja kapeita, syvälle mantereeseen ulottuvia merenlahtia ovat Pernajanlahti ja Pohjanpitäjänlahti. Tuhannet saaret, luodot, salmet, poukamat, laguunit, kivikot, hiekkarannat, vedenalaiset kalliot ja harjumuodostumat muodostavat poikkeuksellisen monimuotoisen elinympäristön kasveille ja eläimille. Merialueen näkyvin lajiryhmä lienevät linnut. Uudenmaan erikoisuutena voidaan pitää alueella pesivää etelänkiislaa.
Uudenmaan putkilokasvien esiintymäalueena edukseen nousee Lohjanjärven ympärillä olevat lehdot sekä alueen maaperän kalkkipitoisuus, mikä osaltaan suosii vaateliaampaakin lajistoa. Kalkkikalliot ovat monen vaateliaan lajin elinympäristöjä ja melkein puolet arvioiduista kalkkikalliolajeista on uhanalaisia. Kalliokedoilla esiintyy runsaasti lajeja, kuten esimerkkinä kalliorikko, jänönapila, ahopellava sekä sisämaassa myös ruoholaukka. Eritoten kalkkia suosivaa vaateliasta lajistoa on esimerkiksi neidonvaipat, punavalkku ja tikankontti. Näistä punavalkun esiintymäalue keskittyy lähes yksinomaan Uudellemaalle.
Miten luonnon monimuotoisuutta edistetään Uudellamaalla?
ELY-keskuksen tehtävänä on mm. huolehtia luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä sekä edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Tehtävää hoidetaan ensisijaisesti kehittämällä suojelualueverkostoa, ohjaamalla maankäytön suunnittelua eri kaavaprosesseissa sekä vaikuttamalla ympäristöä muuttaviin hankkeisiin. Työn perustana on luonnonsuojelulaki sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit.
Uudenmaan luonnon monimuotoisuutta edistetään myös muun muassa HELMI-elinympäristöohjelman, METSO-ohjelman ja Lumovoimaa! -hankkeen avulla.
Helmi-ohjelmassa vahvistetaan Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvataan luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Toimenpiteet kohdistuvat viidelle eri teemalle:
- Soiden suojelu ja ennallistaminen
- Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen
- Perinnebiotooppien hoito
- Metsäisten elinympäristöjen hoito
- Pienvesien ja rantaluonnon kunnostus
Lisätietoa:
Valtakunnallisen Kunta- ja Järjestö-Helmi –avustuksen tavoitteena on Helmi-ohjelman toimijajoukon laajentaminen ja ohjelman vaikuttavuuden kasvattaminen. Avustushaku on suunnattu kunnille ja järjestöille ja avustukset myönnetään tavoitteiden mukaisiin konkreettisiin ennallistamis-, kunnostus- ja hoitohankkeisiin sekä niitä kiinteästi tukevaan inventointi- ja suunnittelutyöhön Helmi-elinympäristöjen tilan parantamiseksi. Avustushaku on keskitetty Uudenmaan ELY-keskukselle.
Lisätietoa:
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma - METSO on vapaaehtoisuuteen perustuva luonnon monimuotoisuutta edistävä ohjelma. Ohjelman kautta voi suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja ja näin turvata niiden säilyminen. Maanomistajan tarjottua kohdetta suojeluun, selvitetään suojeltavan alueen luontoarvot. Mikäli ohjelmassa määritetyt monimuotoisuuskriteerit täyttyvät, aloitetaan neuvottelut suojelualueen perustamiseksi. Kun suojelualueella sallituista ja kielletyistä toimista sekä korvauksesta on sovittu, voidaan alueelle perustaa luonnonsuojelualue.
Lisätietoa:
Lumovoimaa Uudenmaan maaseutuyrittäjille -hankkeessa edistetään luonnonsuojelualueiden perinnebiotooppien tilaa ja ideoidaan Länsi-Uudenmaan maaseutuyrittäjille kestäviä ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä keinoja kehittää yritystoimintaansa.
Lisätietoja:
Katso myös
Julkaisija