Turvetuotanto
Turve on suokasvien jäännöksistä epätäydellisen hajoamisen tuloksena muodostunutta eloperäistä maa-ainesta, jota kerrostuu hitaasti soille ja turvemaille. Tuotantoalue ojitetaan ja turve nostetaan kuivumaan joko jyrsin- tai palaturpeena. Turvetta nostetaan ja käytetään koko Suomessa, etenkin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa.
Pääosa turpeesta (90 %) on aiemmin poltettu lämmöksi ja sähköksi yhdyskuntien ja teollisuuden tarpeisiin. Suomen kokonaisenergiasta turpeen osuus on pieni, alle viisi prosenttia. Turvetta käytetään myös maataloudessa kuivikkeena ja muun muassa kasvualustana.
Turvetuotannosta haittaa suoluonnolle, vesistöille ja ilmastolle
Turvetuotanto hävittää suoluonnon alueelta, jolta turvetta nostetaan. Toiminnan aikana lähialueelle voi aiheutua melu- ja pölyhaittaa. Turvetuotanto kuormittaa vesistöjä, sillä se aiheuttaa vesistöihin kiintoaine- ja ravinnevalumia, ja se saattaa myös happamoittaa vesistöjä.
Turpeen poltto vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia. Myös itse tuotantoalue aiheuttaa ilmastopäästöjä turpeen hajoamisen seurauksena. Jätteitä ei synny merkittävästi varastoaumojen peittomuovia lukuun ottamatta. Käytetty aumamuovi toimitetaan pääsääntöisesti energiakäyttöön.
Ilmastotavoitteet vähentävät turvetuotantoa
Suomi pyrkii olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tämä tehdään nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja. Turpeen poltto vähenee hiilineutraaliustavoitteen ja päästökaupan myötä nopeasti, mutta toistaiseksi turpeella on vielä rooli etenkin kotimaisena huoltovarmuuspolttoaineena.
Tällä hetkellä turvetuotannon sijoittamista ja luvantarvetta ohjataan ympäristönsuojelulailla (527/2014). Jos uusi turvetuotantoalue perustetaan, ei lain 13 §:n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Eräänä merkittävyyden kriteerinä käytetään suon luonnontilaisuutta. Ympäristöluvalla säädellään turvetuotannossa muita paitsi ilmastovaikutuksia.
Takaisin hiilinieluksi
Turvetuotannosta poistuneita alueita pyritään muuttamaan hiilinieluiksi muun muassa metsittämällä tai vesittämällä kosteikoiksi. Samalla luonnon monimuotoisuus paranee ja vesistövaikutukset vähenevät. Meneillään on useita tutkimuksia turvetuotantoalueiden ilmasto- ja hiiliviisaista jatkokäyttömuodoista.
Julkaisija