Maankuivatuksen ja ojituksen sivut ovat siirtymässä vesi.fi -sivustolle. Löydät aihealueen päivittyvät sivut seuraavista linkeistä:
Maankuivatuksessa vahinkoa tai haittaa aiheuttava vesi johdetaan pois halutulta maa-alueelta. Peruskuivatuskeinoja ovat ojitukset, purojen ja valtaojien perkaukset tai putkitukset ja peltoalueiden pienehköt pengerrykset. Paikalliskuivatus hoidetaan pienemmillä avo-ojilla tai salaojilla. Peruskuivatushankkeissa tulisi noudattaa luonnonmukaisia menetelmiä, joista löytyy tietoa esimerkiksi oppaasta "Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus (2006)"
Toimiva valtaoja on perusedellytys onnistuneelle kasvinviljelylle. © Outi Leppiniemi
Ojituksen lupavelvollisuus
Ojitus eli uuden ojan tekeminen vaatii vesilain mukaisen luvan, jos siitä voi aiheutua vesialueen pilaantumista tai muu haitallinen vaikutus vesistössä. Lupaa haetaan aluehallintovirastolta. Ojitus voi pilata vesialuetta esimerkiksi lisäämällä ravinnekuormitusta tai aiheuttamalla happamoitumista kuivatusvesiä vastaanottavalla vesialueella. Samentumista tai kiintoaineen kulkeutumista kuivatusvesien mukana ei katsota pilaantumiseksi.
Myös ojan kunnossapito voi vaatia aluehallintoviraston luvan. Jos esimerkiksi ojitusta varten perattu puro on ajan myötä palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi, sen kunnossapito vaatii luvan samoin perustein kuin uusi ojitus. Vesilain ojitussäännöksiä sovelletaan ojan kunnossapitoon riippumatta siitä, milloin ja minkä lain mukaan ojitus on aikoinaan toteutettu.
Vesistöä pienempiä uomia eli noroja koskee lisäksi oma sääntelynsä. Jos ojana käytettävän noron luonnontila vaarantuu esimerkiksi kaivutöiden takia, ojitus vaatii erityisen poikkeusluvan aluehallintovirastolta.
Happamat sulfaattimaat
Happamissa sulfaattimaissa muodostuu happamia aineita, kun happaman sulfaattimaan sisältämät rikkiyhdisteet altistuvat ilman hapelle. Ojituksilla ja ojien perkauksilla lasketaan pohjavedenpintaa, minkä seurauksena maa kuivuu ja happi tunkeutuu maahan. Hapettuneen maan pH-arvo laskee ja samalla vapautuu useita metalleja. Happamalta sulfaattimaalta peräisin olevat päästöt voivat aiheuttaa vahinkoa vesistöissä.
Päästöjä voidaan vähentää esim. vähentämällä kaivuun syvyyttä ja käsittelemällä happamia sulfaattimaita sisältäviä kaivuumassoja oikealla tavalla esim. kalkitsemalla. VIMLA-hankkeessa tuotettiin infoaineistoa happamilla sulfaattimailla toimimiseen. Hankkeen tuotoksena ovat mm. ohjeet kaivuumassojen kalkitukseen ja HS-maiden (happamien sulfaattimaiden) huomioimiseen peruskuivatuksessa. Nämä ovat saatavilla VIMLA-hankkeen verkkosivuilta:
Happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikkoseuduilla.
Ojituksen ilmoitusvelvollisuus
Vähäisestä ojituksesta ei tarvitse ilmoittaa.
Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) vähintään 60 vuorokautta etukäteen. Ilmoituksessa on esitettävä muun muassa tiedot perattavista ja kaivettavista uomista ja niiden sijainnista sekä ojituksen vaikutuksista ympäristöön. Tarkemmat ohjeet ilmoitusvelvollisuudesta ja vähäisestä ojituksesta löytyvät alla näkyvästä Ilmoitus ojituksesta -lomakkeen ohjeesta. Lue ohje, täytä ilmoituslomake ja palauta se ensisijaisesti sähköisesti ELY-keskusten yleisellä sähköisellä asiointilomakkeella
Myös ojan kunnossapidosta on ilmoitettava silloin, kun ojana käytettävä uoma on ehtinyt muuttua luonnontilaisen kaltaiseksi.
Ilmoituksen perusteella ELY-keskus voi vaatia, että ojitukselle haetaan vesilain mukainen lupa.
Ilmoituslomakkeet
Ojitusta koskevat erimielisyydet ratkaisee kunta
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee ojitusta koskevan erimielisyyden silloin, kun kiinteistönomistaja haluaa tehdä ojan toisen alueelle tai johtaa vettä toisten ojiin eivätkä muut kiinteistönomistajat tähän suostu.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee myös sellaiset riitatilanteet, joissa omistaja laiminlyö kiinteistönsä kuivatusta palvelevan ojan kunnossapidon ja tästä aiheutuu toisen kiinteistölle vahinkoa. Asemakaava-alueella ojituskysymykset ratkaistaan pääsääntöisesti maankäyttö- ja rakennuslain nojalla.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi vaatia, että ojitukselle haetaan vesilain mukainen lupa. Tutustu myös sivun oikealta palstalta löytyviin oppaisiin.
Sillat, rummut ja putkiojat
Kun ojiin tarvitaan uusia siltoja tai rumpuja tai peltojen viljeltävyyttä halutaan parantaa putkittamalla ojia, asiasta on syytä sopia etukäteen ojitusyhteisön tai ojien yläpuolisten maanomistajien kanssa.
Sillat ja rummut on tarpeen mukaan uusittava tai muutettava siten, että vesiaukon koko ja perustamissyvyys ovat suunnitellun kuivatuksen saavuttamiseksi riittävät. Vesiaukko tulee mitoittaa siten, ettei se tulvankaan aikana supista liikaa uomaa ja aiheuta haitallista padotusta.