Rakennuksen käyttöturvallisuudella tarkoitetaan kohteen turvallista tavanomaista tai normaalisti ennakoitavaa käyttöä, johon ei kuulu käyttäjien tahallinen tai tietoinen riskinotto. Rakennuskohde on suunniteltava, rakennettava ja varustettava siten, ettei sen käyttöön, huoltoon tai ylläpitoon liity sellaista tapaturman, onnettomuuden tai vahingoittumisen vaaraa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Tämä koskee sekä rakennuksen sisä- että ulkotiloja ja kulkuväyliä rakennustyypistä tai hallintamuodosta riippumatta. Rakennuksen käyttöturvallisuusvaatimus on yksi maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyistä rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista (MRL 117 d §).
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017) koskee kaikkia rakennustyyppejä asuinrakennuksista työpaikkarakennuksiin.
Riku Lumiaro /YHA-kuvapankki
Käyttöturvallisuusvaatimus viittaa kolmeen suureen riskiryhmään:
- kaatumiset, liukastumiset ja putoamiset; liikkuvan käyttäjän törmäys tai puristumisriskit sekä liikkuvan kohteen tai siitä irtoavien osien aiheuttamat iskut, leikkaamiset ja likistämiset
- palo-, sähkö- tai räjähdystapaturmat
- ajoneuvon liikkumisesta aiheutuvat onnettomuudet rakennuksissa ja rakennuspaikoilla.
Harhaan astumisen estämisen pyritään varmistamaan kulkuväylien, portaiden ja tasanteiden sekä kaiteiden ja käsijohteiden turvallisilla ominaisuuksilla sisätiloissa, parvekkeilla ja pihamaalla. Riittävästä valaistuksesta sekä lasirakenteista ja lattiapinnoista annetut vaatimukset pyrkivät vähentämään muita turvallisuusriskejä. Myös ovien ja porttien on toimittava turvallisesti.
Rakennuksen turvalliset huoltomahdollisuudet on varmistettava niin katolla kuin muissakin rakennuksen osissa. Kokoontumistilojen ja katsomoiden turvallisuusmääräyksissä säädetään mm. enimmäishenkilömääristä sekä kulkureittien mitoituksesta.
Lisätietoja
Erityisasiantuntija Tomi Marjamäki, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ym.fi,