Taajamat ja taajamien rajaus

Taajamarajauksella tunnistetaan yhtenäiset ympäristöä tiiviimmin rakennetut kokonaisuudet omiksi yhdyskuntarakenteen yksiköiksi. Niiden avulla alueellista kehitystä voidaan tarkastella kuntarajoista riippumatta. Suurilla kaupunkiseuduilla yhtenäinen taajama ylittää kuntarajat. Pinta-alaltaan suurissa kunnissa taajama puolestaan jakaa kunnan taajamaan ja haja-asutukseen. Taajamien väestömuutokset kuvaavat aluekehitystä eri näkökulmasta kuin kuntatilastot.

Taajamarajaus perustuu 250 x 250 metrin ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Rajausmenetelmä on muodostettu 1990-luvun lopulla ja sen mukaisista taajamarajauksista on tuotettu aikasarjaa 1990-luvun alusta ensin 5-vuotisjaksoittain ja 2000-luvulla vuosittain. Tuorein taajamarajaus on vuodelta 2021.

Vaikka taajamien rajausmenetelmä on pysynyt 1990-luvulta lähtien samana, lähtötietoihin liittyvät muutokset vaikuttavat jossain määrin aineistosta tehtyihin aikasarjoihin. Ajan kuluessa rakennustiedon tarkkuus ja kattavuus ovat kehittyneet, mutta tiedoissa on yhä puutteita. Myös rakennusten tilastoinnissa käytetyt luokitukset ovat muuttuneet. Nämä aiheuttavat sen, että osa taajamien muutoksesta johtuu lähtöaineistojen laadusta, eivät todellisesta muutoksesta.

Taajamarajausta voi kuitenkin pitää hyvänä estimaattina taajaan rakennetuista yhdyskunnista Suomessa. Vuoden 2021 rajauksen mukaan taajamia on 712. Niiden lukumäärä vähenee, kun pienet kylät taantuvat alle taajaman vähimmäisrajan ja kun taajamat laajetessaan yhdistyvät. Vuonna 2000 taajamia oli vieä 747 ja vuonna 1960 peräti 1 137.

Luokitus harvaan ja tiheään taajamaan tarkentaa tulkintaa

Perinteinen taajamarajaus antaa suhteellisen väljän tulkinnan taajama-alueesta. Tämä liittyy siihen, että Suomessa monilla alueilla asemakaavoitettujen alueiden ympärillä on väljää asutusrakennetta. Taajamat laajenevat melko helposti, sillä muutamienkin lisärakennusten sijoittuminen sopiviin kohtiin saattaa nostaa alueen taajamaksi.

Suomen ympäristökeskuksen tarkempi rajaus jakautuu tiheään taajama-alueeseen ja harvaan taajama-alueeseen. Tiheä taajama-alue vastaa aluetehokkuudeltaan yleisesti jo rakennettua asemakaavoitettua taajama-aluetta ja harva taajama-alue pääosin asemakaavoittamatonta alhaisen tehokkuuden taajama-aluetta. Harva taajama-alue voi olla keskeneräistä asemakaava-aluetta, asemakaavan lähialuetta, tiheämpää tienvarsiasutusta tai tiheään taajamaan kytkeytyvää, luonteeltaan kylämäistä asutusta.

Tiheään taajama-alueeseen kuuluvat ne ruudut, joiden aluetehokkuus naapuriruutumenetelmällä laskettuna on yli 0,02. Muut taajamaruudut kuuluvat harvaan taajama-alueeseen.