Helmi-elinympäristöohjelma

ELY-keskuksille Helmi-rahoitus on tarjonnut mahdollisuuden herättää uudelleen eloon luonnonhoitotoimet, jotka ovat resurssien puuttuessa hiipuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tällä tulee olemaan suuri vaikutus luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Ideana on, että hoitotoimien toteuttajiksi mm. metsänhoitotoimiin ja laajempaa suunnittelua vaativiin kohteisiin (esim. lintuvesien kunnostus) haetaan yrityksiä ja näin edistetään samalla työllisyyttä. ELY-keskus laatii suunnitelmia, hankkii toteuttajat ja antaa työnohjausta toimijoille. Hoitotoimien toteuttaminen perustuu maanomistajien suostumukseen.

Painopisteet

Pohjois-Savossa elinympäristöjen hoito- ja kunnostustoimet ovat painottuneet paahdeympäristöihin, perinnebiotooppeihin, lähteisiin, hiekkarannoille ja lintuvesille. Tulevina vuosina kunnostustoimia tehdään enenevässä määrin myös soilla ja puroilla. Seuraavassa on esitetty taustaa näistä elinympäristöistä ja niiden kunnostamistarpeista.

Paahdeympäristöillä tarkoitetaan harjumetsien sisällä olevia jyrkkiä ja puolipaljaita hiekkaisia elinympäristölaikkuja. Näitä aiemmin yleisiä kohteita uhkaa umpeenkasvu rehevöitymisen seurauksena sekä metsäpalojen ja metsälaidunnuksen puuttuessa. Uhanalaisia lajeja on tässä elinympäristössä kymmenittäin erityisesti selkärangattomissa, mutta myös kasveissa. Kasvilajistossa on ollut nähtävissä muu muassa kangasajuruohon taantuminen Rautavaaralla jopa vain kymmenen vuoden aikaikkunassa. Nyt on todellakin kiire tehdä hoitotoimia.

Pohjaveden purkautuessa maanpinnalle syntyy erilaisia lähteitä. Erikokoisia, pulppuavia allasmaisia avolähteitä, suoraan rinteestä purkautuvia lähdepuroja ja vaikeammin havaittavia tihkupintoja esiintyy usein lomittain. Lähteet ja niiden omalaatuinen lajisto ovat ahdingossa: vain 1 % eteläisen Suomen lähteistä on enää luonnontilassa. Etenkin metsäojitukset ovat alentaneet pohjaveden pintaa ja kuivattaneet lähteitä. Lähteitä on myös kaivettu ja otettu vedenottokäyttöön.

Hiekkarannat on arvioitu luontotyyppien uhanalaisuuden selvityksessä 2018 Etelä-Suomen osalta erittäin uhanalaiseksi. Luontotyypin esiintyminen painottuu Itä-Suomeen ja muun muassa Pohjois-Savoon. Vuoden 2020 aikana, ilman varsinaista rahoitusta, on tehty esiselvitystä järvien hiekkarantojen tilasta. Tärkeimmät kohteet on löydetty paikkatietoaineistosta ja niistä on tuotettu ilmakuvat kohdekohtaisesti nykytilanteesta sekä yli 50 vuoden takaisesta tilanteesta. Lisäksi kohteet on pääosin kuvattu dronella vuoden 2020 aikana.  Kaukokartoitusaineistojen perusteella biologinen lajistokartoitus on kohdennettu potentiaalisimmille kunnostuskohteille.  Hiekkarantojen kunnostustoimilla pyritään säilyttämään avoimia luonnontilaisia hiekkarantoja, joista moni hiekkarannoille erikoistunut laji on riippuvainen. Tämä lajisto koostuu sisävesien hiekkarantojen osalta pääasiassa hiekan seassa ja pinnalla elävistä kovakuoriaisista ns. kaivautujalajistosta, joiden joukossa on myös uhanalaista lajistoa.

Suojeltujen lintuvesien kunnostusvelka on tällä hetkellä huomattavan suuri. Umpeenkasvu on heikentänyt myös suojeltujen lintuvesien lajistollista tilannetta. Samoin ravintokilpailu särkikalojen kanssa on heikentänyt monien vesilintulajien elinvoimaisuutta. Vaikka tutuimmilla vesilinnuilla kuten sinisorsalla ja tavilla kannat ovat pysyneet vakaina, on aiemmin yleisinä esiintyneillä tukkasotkalla ja nokikanalla kantojen kehitys ollut huolestuttavaa viime vuosina. Heinätavia ja punasotkaa on enää vaikea löytää pesivänä mistään päin Pohjois-Savoa.  

Tästä on toteutunut maaliskuuhun 2023 mennessä 2208 hehtaaria, pääasiassa soidensuojelun täydennysehdotukseen ja maakuntakaavan suojeluvarauksiin sisältyneillä kohteilla. Toteutus on edennyt kolmen vuoden aikana siten, että vuosittain on suojeltu 649 ha, 630 ha ja 847 ha sekä vuoden 2023 alkupuolella 82 ha. Suurimpia kohteita ovat olleet Sonkajärven Puksunsuo-Huuhkajansuo (359 ha), Kortesuo (noin 301 ha),  Kangaslammensuo (214 ha), Kiuruveden Saarisuo (158 ha) sekä Kaavin Riihivaaran ympäristön suot (110 ha).

Noin puolet soiden luontotyypeistä on uhanalaisia koko maassa. Merkittävin syy suoluonnon uhanalaistumiseen on soiden ojitus. Muita suoluonnon tilaa heikentäviä tekijöitä ovat muun muassa metsätaloustoimenpiteet, maankäytön aiheuttamat vesitaloushäiriöt, pellonraivaus, turpeenotto ja ilmastonmuutos. Suotyypeistä uhanalaisimpia ovat letot, korvet sekä neva- ja lettokorvet. Ne ovat reheviä ja viljavia soita, joita on jo varhain raivattu pelloksi tai ojitettu metsänkasvatusta varten. Esimerkiksi kaikki lettotyypit ovat Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaisia. LETOT-hankkeessa inventoitiin vuosina 2021–2022 62 lettoa. Löytyneet letot ovat pääosin pienialaisia ja heikentyneitä, ja suurella osalla löytyneistä letoista on ilmeistä ennallistamistarvetta. 

Perinnebiotooppien uhkana on umpeenkasvu. Koska laidunnus on vähentynyt maatalouden muuttuessa, ovat myös perinnebiotoopit uhanalaistuneet. Niillä tavataan eniten uhanalaisia lajeja kaikista Suomen luontotyypeistä eli neljännes kaikista uhanalaisista lajeista elää perinnebiotoopeilla. Lajisto vaatii avointa tai puoliavointa esiintymispaikkaa, koska muutoin ne eivät pärjää kilpailussa yleisille kasvilajeille. Pohjois-Savossa kartoitettiin arvokkaat perinnebiotoopit vuosina 1992–2003. Arvokkaita perinnebiotooppeja, jotka ovat yleensä syntyneet karjanlaidunnuksen myötä, löydettiin silloin kolmisen sataa. Nyt kohteiden tila on tarkistettu uudelleen sekä inventoitu uusia kohteita. Tavoitteena on saada lisää perinnebiotooppeja maatalouden ympäristötuen kautta laidunnuksen piiriin. Perinnebiotooppien ainoa pitkäjänteinen hoitokeino on viljelijöiden järjestämä laidunnus.

Pienvesistä purokokoluokan virtavesityypit Suomen havumetsävyöhykkeellä ovat viimeisimmän luontotyppien uhanalaisuuden arvion (2018) mukaan Etelä-Suomessa eri tasoisesti uhanalaisia, vaarantuneesta äärimmäisen uhanalaiseen. Pohjois-Savon maakunta sijaitsee pääosin Vuoksen ja Kymijoen valuma-alueiden latvaosissa (vedenjakajat noudattelevat likimain maakunnan pohjoisrajaa), joten maakunnassa on runsaasti pienehköjä virtavesivaluma-alueita suurten järvialtaiden lisäksi. Iisalmen reitin latvavesistö on luontaisesti rehevien vesistöjen aluetta, jossa savimaiden osuus on paikoin suuri ja savimaiden jokiakin (äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi) esiintyy alueella. Maakunnassa on myös paljon turvemaita, joiden ojitus ja luontaisten purojen perkaukset ovat olleet yleisiä. Purouoman rajautuvalla alueella tehdään lisäksi tarkempia kasvisto- ja kasvillisuuskartoituksia. Kartoituksessa saadaan arvokasta tietoa purouomaa ympäröivän alueen luonnonarvoista. Uoman kunnostuksen suunnittelussa voidaan myös varmistaa, että arvokkaat purouomaan rajautuvat luontokohteet säilyvät. Purouoma ja uoman lähiympäristö muodostavat ekologisen kokonaisuuden, jonka ennallistaminen ja hoito kannattaa suunnitella yhdessä. Tarve purojen luonnontilan ennallistamiseen on maakunnassa suuri.   

Kunnostuskohteet

Helmi-resursseja

Pohjois-Savon ELY-keskus sai ympäristöministeriöstä rahoitusta kevättalvella 2020 noin kaksi miljoona euroa, jolla voitiin palkata kuusi määräaikaista suunnittelijaa. Suurin osa rahasta meni hoitotöiden toteutuskuluihin ja suojelusoiden hankkimiseen. Vuonna 2021 kolme lisähenkilöä täydensi Helmi-resursseja. Määrärahaa vuoden 2021 hoitotöihin saatiin 750 000 euroa ja miljoona euroa soiden hankkimiseen maanomistajilta. Vuonna 2022 luonnonsuojelualueiden hankintaa varten saatiin 500 000 euroa ja soidensuojelun hankintamenoihin 1 000 000 euroa. Helmi-työntekijöiden rekrytointeja varten saatiin 6,5 henkilötyövuoden resurssit käytettäväksi vuosina 2022–2024. Tällä mahdollistettiin aikaisempien rekrytointien osittainen jatko sekä kahden uuden henkilön palkkaaminen. Vuonna 2025 Helmi-ohjelman toteutusta jatketaan hiekkarantojen hoitoa lukuun ottamatta kaikissa teemoissa. Purojen, soiden ja lähteiden kunnostaminen linkittyy jatkossa vahvasti valtakunnallisen ja maakunnallisen Priodiversity-LIFE -hankkeen kanssa.

Yhteistyö

HELMI-elinympäristöohjelman toimeenpanossa yhteistyö muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa on tärkeää. Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella yhteistyötä varten on elokuussa 2022 perustettu Helmi-Metso -yhteistyöryhmä, joka kokoontuu muutamia kertoja vuodessa. Ryhmään kuuluu useita organisaatioita, kuten esimerkiksi Suomen Metsäkeskus, MTK, Riistakeskus ja Pro Agria. Myös perinnebiotooppiasioita varten on perustettu alueellinen yhteistyöryhmä. Lisäksi Metsähallitus ja ELY-keskus tapaavat vuosittain pari kertaa varmistaen työnjaon ja hankkeiden toteutuksen.

Aiemmat tiedotteet

• Pohjois-Savossa inventoidaan uhanalaisia lettosoita (tiedote 9.9.2021, sttinfo.fi)
• Paahdeympäristökin tarvitsee hoitoa ja suojelua (uutinen 25.8.2021, ely-keskus.fi)

Katso myös

• Luonnon monimuotoisuus - Pohjois-Savo
• Helmi-elinympäristöohjelma