Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue

Site description

Natura-alueeseen kuuluu rajauksen sisällä oleva vesialue kokonaisuudessaan sekä lisäksi muita vesi- ja maa-alueita seitsemällä osa-alueella, joiden rajaukset ilmenevät erilliseltä toteuttamistapakartalta. Alue on noin 52 000 ha:n laajuinen merialue, joka käsittää Pohjanpitäjänlahden vesialueet, Tammisaaren saariston merialueet alkaen idässä Nothamnin-Strömsön-Hättön suojelualueesta ja ulottuen etelässä sisäisten aluevesien ulkorajaan sekä Hangon etelälahtien merialueet. Kohde on osa HELCOMin suosittamaa BSPA-verkostoa ja todettu ympäristöministeriön asettaman vesistöjen erityissuojelutyöryhmän raportissa erityisiä suojelutoimia vaativaksi merialueeksi. Sisimpänä oleva Pohjanpitäjänlahti on murtumalaakso, jota rajoittaa Tammisaaren kaupungin kohdalla Salpausselän muodostama kynnys. Lahti muistuttaa matalaa vuonoa. Saaristo muodostuu mereen päin loivasti viettävästä peneplaanista, jota sekä rannikon suuntaiset että näitä vastaan poikittain sijaitsevat murtumalinjat rikkovat. Hankoniemen eteläreunan matalat, hietikoiden reunustamat poukamat ovat linnustollisesti arvokkaita. Alue sisältää täydellisen sarjan meri-, ulko- ja sisäsaariston vyöhykkeitä ja edustaa siten pienoiskoossa kaikkia rannikkoalueita. Suolapitoisuus vähenee merivyöhykkeen yli 0,6%:sta Pohjanpitäjänlahden lähes nollaan prosenttiin, mistä seuraa lajiston täydellinen muuttuminen siirryttäessä merialueen avoimelta ulapalta vähäsuolaiseen Pohjanpitäjänlahteen. Laajan merialuerajauksen sisällä on lisäksi useita suojelullisesti arvokkaita erityiskohteita, suojelu- tai suojeluohjelma-alueita, jotka jäljempänä eritellään osa-alueittain.

Aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita.

Quality and importance

Laajalla merialueella tavoitteena on merenpohjan, vedenalaisen luonnon ja veden laadun suojelu. Alueen laaja vyöhykkeisyys ulkomereltä lähes makean veden eliöyhteisöihin mahdollistaa poikkeuksellisen monipuolisen lajiston kehittymisen alueella, minkä vuoksi sen merkitys myös tutkimuksen kannalta on erittäin suuri. Alueen lukuisat fladat ja matalat merenlahdet ovat linnustolle tärkeitä pesimä- ja levähdysalueita. Merialueen lisäksi alueeseen kuuluu eräitä jo ennestään suojeltuja tai suojeluohjelmiin kuuluvia saari- ja manneralueita. Nämä on ryhmitelty seuraaviksi seitsemäksi osa-alueeksi:

1) Pohjanpitäjänlahti
Varsinainen Pohjanpitäjänlahti on noin 15 km pitkä, kapea lahti, joka ulottuu Karjaanjoen ja Fiskarsinjoen suulta Tammisaareen. Lahti on tärkein kapeiden murtovesilahtien edustaja Uudenmaan Natura 2000-kohteissa. Makeaa vettä lahteen tuovista jokivesistöistä ovat Karjaanjoki ja Fiskarsinjoki valuma-alueineen. Pintaveden suolapitoisuus muuttuu Pohjanpitäjänlahden perukasta Suomenlahteen ulottuvalla n. 50 km:n matkalla lähes suolattomasta yli 0,6%:iin. Lahti on syvimmillään 40 metriä syvä, mereen se yhdistyy vain 7 metrin syvyiseksi ruopatun väylän kautta yli Salpausselän muodostaman kannaksen Tammisaaren kaupungin kohdalla. Suolapitoisuus vaihtelee myös syvyyden ja vuodenaikojen mukaan. Pääosassa lahtea kasvisto on lähes kokonaan makeanveden kasveja. Ravinteisuuden ansiosta kasvilajisto on poikkeuksellisen runsas ja lahdessa esiintyy kasveja, jotka muualla tunnetaan pelkästään makeanveden kasveina. Pohjanpitäjänlahden perukka on myös linnustollisesti merkittävä kohde, vaikka ei kuulukaan lintuvesikohteiden parhaimmistoon.

2) Ramsholmen-Stadsfjärden (maa-alue n. 120 ha, vesialue n. 450 ha)
Osa-alueen merkittävin alue on Ramsholmenin, Kohagenin ja Högholmenin lehtoalue Tammisaaren kaupungin etelälaidalla. Kasvillisuus vaihtelee kuivista pähkinälehdoista kosteisiin tervaleppäkorpiin. Alueella kasvaa luontaisina ja osin istutettuina kaikkia kotimaisia jaloja lehtipuita. Monet niistä ovat lajinsa kookkaimpia Suomessa tavattuja yksilöitä. Aluskasvillisuudessa on vaateliaita lajeja kuten esim. hentokiurunkannus. Ramsholmenilta on lisäksi löydetty valtakunnallisesti erittäin uhanalainen sieni, talvihiippo. Lehtoaluetta täydentävät rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat lähisaaret Stadsjärdenin eteläosassa. Stadsfjärdenin länsiosa on paitsi linnustollisesti myös kasvistoltaan edustava. Muutonaikana levähtäviä vesilintuja voi parhaimmillaan olla useita tuhansia. Ruoikkovyöhyke on leveä, minkä lisäksi uposkasvillisuus on runsas ja lajistoltaan edustava, joukossa on mm. uhanalainen tähtimukulaparta. Gullön pohjoisrannalla sijaitsevat, peltojen ja merenrannan rajaamat vanhat tammimetsiköt lisäävät osaltaan kokonaisuuden arvoa

3) Gullön-Skåldön flada- ja järvialueet (maa-alue n. 200 ha, vesialue n. 440 ha)
Osa-alue sisältää rannikkoalueen edustavimpiin kuuluvan Skåldön flada-alueen, joka koostuu Stensfladanin-Nabbfladanin-Juvikfladanin-Kopparöfladanin muodostamasta kokonaisuudesta, jossa maatumisen eri vaiheet ovat hyvin edustettuina. Alue on myös merkittävä vesilintujen levähdys- ja ruokailualue, parhaimmillaan alueella levähtää sadoittain sorsia, sotkia ja merihanhia. Matalanveden aikaan alueen lietteiköt ovat myös satojen lirojen ja suokukkojen ruokailualuetta. Muuttoaikoina alueella tavataan myös vesipääskyä. Pesimälajistoon kuuluvat mm. heinätavi, pikkutikka ja harmaapäätikka. Alue sisältää myös valtakunnallisesti arvokkaat, noin 88 ha:n laajuiset perinnebiotooppikohteet, Nabbenin laitumet ja Lillön saaren. Gullön järvialueet, Byträsket ja Långträsket, käsittävät erämaisen lähes rakentamattoman järvialueen metsäisen Gullön saaren keskellä. Alueen erämaisuutta kuvastavat pesimälajistoon kuuluvat kuikka, varpuspöllö ja metso. Lisäksi osa-alueeseen kuuluu Näsebyfladanin lintuvesialue, jonka linnusto on luonteenomainen sisäsaariston ruovikkoisille merenlahdille, metsä- ja suoluontoa edustava Edesbackan luonnonsuojelualue sekä vesilinnuston ja vedenalaisen luonnon kannalta tärkeä Kopparön tilan luonnonsuojelualue, joka käsittää Äskörenin saaren lähiluotoineen ja -vesineen. Harjuluontoa edustaa lisäksi Stora Sandön alue, joka on kallioperäkohoumien väliin ja sivulle kerrostunut laakea kenttämäinen selänne vailla terävää harjun muotoa. Alueeseen liittyy myös vedenalaisia hiekkasärkkiä.

4) Hankoniemen etelälahdet (maa-alue n. 126 ha , vesialue n. 713 ha)
Alue käsittää niemien väliin jääviä matalia, laajalti hiekkarantaisia ja -pohjaisia lahtia, joista osa on kuroutumassa merestä erilleen fladoina kuten Västerfjärden tai glojärvinä kuten Österfjärden. Rannan edustalla on kallioluotoja ja hiekkaisia saaria, jotka ovat tärkeitä lintujen pesimäalueita. Alavien rantaniittyjen kasvillisuus on hyvin monipuolista ja edustavaa. Rannoilla esiintyy useita valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lintu-, hyönteis- ja kasvilajeja. Lahdet ovat erityisesti muuttavien vesi- ja kahlaajalintujen, mm. joutsenten ja suokukkojen tärkeitä levähdysalueita.

5) Tvärminne (maa-alue n. 364 ha, vesialue n. 535 ha)
Pääosa alueesta koostuu Hankoniemen kaakkoispuolisesta saaristosta ja sen vesialueista. Alueen uloimmat saaret ovat avointa ulappaa vastassa olevia luotoja, joiden kasvillisuus rajoittuu kalliopainanteiden vähäisiin niittylaikkuihin. Pääosa saaristosta on luonteenomaista ulkosaaristoa, missä kituliaat männiköt verhoavat kallioisia saaria. Alueen mantereella sijaitsevat osat puolestaan edustavat toisaalta vehmasta sisäsaaristoa lehtoineen ja toisaalta hietikkodyynejä ja hiekkarantoja. Tvärminnen biologisen aseman läheisyydessä olevissa lehdoissa esiintyy mm. metsäomenapuuta sekä alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja kuten esim. keltalehdokkia. Alueella on myös Uudenmaan ainut tunnettu kapeasiemenkotilon esiintymispaikka. Lappohjan ja Koverharin välisellä Lappohjanrannan alueella tavataan mm. rantakauraa ja pulskasantiaista Dyyni- ja ketoalueita edustaa Tvärminnen kylän tuntumassa oleva noin 15 ha:n alue, josta on tavattu useita uhanalaisa hyönteislajeja ja harvinaisia kasvilajeja. Dyynialueella samoin kuin Lappohjanrannan metsäalueilla tavataan lisäksi kehrääjää ja kangaskiurua.

6) Tammisaaren kansallispuisto - Ahlglo - Getskär (n. 12 500 ha)
Tämä on alueen keskeisin ja laajin suojelualuekokonaisuus, jonka ytimen muodostaa Tammisaaren kansallispuisto, joka käsittää noin 600 ha maa-alueita ja noin 4 000 ha vesialueita. Alueen vedenalainen luonto on erittäin monipuolista. Kaikki tyypillisimmät levävyöhykkeet esiintyvät edustavina kasvustoina. Suojaisissa lahdelmissa on lisäksi monipuolisia vedenalaisten putkilokasvien habitaatteja. Vesialueen pohjatopografia on erittäin vaihteleva. Monimuotoisimmillaan vedenalainen luonto on ulkosaariston ja merivyöhykkeen rakkolevävyöhykkeessä. Kansallispuisto sijoittuu pääosin meri- ja ulkosaaristovyöhykkeeseen, pohjoisosistaan myös sisäsaaristovyöhykkeeseen. Avomereen rajautuvaa merivyöhykettä luonnehtivat puuttomat, paljaat kallioluodot, joista suuri osa on punaista graniittia. Suurimmilla saarilla kasvaa kituliasta männikköä koivuja ja tervaleppää. Merivyöhykkeen saaristolinnusto on runsas, runsaimpana haahka, harvinaisempia ovat merihanhi, merikihu, ruokki ja riskilä . Jussarön saari poikkeaa muista merivyöhykkeen saarista erityisesti kuusen ja männyn muodostaman aarnimetsänsä vuoksi. Siellä kasvaa uhanalaista aarniluppoa ja sen linnustoon kuuluu mm. idänuunilintu. Ulkosaaristovyöhykkeen rajana on männyn muodostama mereinen metsänraja. Tämän vyöhykkeen kallioperä muodostuu suureksi osaksi tummista syväkivilajeista. Monien saarien rantaviiva on mutkitteleva ja muodostaa erilleen kuroutuneita tai kuroutumassa olevia glojärviä ja fladoja. Kasvilajeista yksi harvinaisimmista on vahasara. Sisäsaaristovyöhykkettä edustaa Älgön alue ruoikkoisine sisälahtineen. Älgössä on myös kolme järveä, joiden rantanevoilla kasvaa mm. ruskopiirtoheinää ja pikkukihokkia . Erämaiseen linnustoon kuuluvat mm. kuikka ja huuhkaja.

Luonnonoloiltaan kansallispuistoa vastaavia alueita ovat Ahlglon yksityinen suojelualue, joka käsittää noin 70 ha maa-alueita ja noin 720 ha vesialueita, sekä Getskärin Saaristoympäristösäätiön alue, joka käsittää noin 80 ha maa-alueita ja noin 392 ha vesialueita.

7) Nothamn-Strömsö-Hättö (maa-alue 464 ha, vesialue 3174 ha)
Kokonaisuutta täydentävät merilinnuston suojelemiseksi perustetut suojelualueet, jotka sisältävät runsaat parikymmentä merivyöhykkeeseen kuuluvaa suurehkoa saarta sekä suuren joukon ulkosaariston pikkusaaria. Natura 2000-luontotyypeistä alueella esiintyvät karit ja kalliorantojen levävyöhykkeelliset vedenalaiset osat, Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot, sekä ulkosaariston ja merivyöhykkeen saarien ja luotojen ryhmät.

Laajaan merialueeseen voi myöhemmin kohdistua paineita mm. yhdyskuntien jätevesien johtamisen, satama- ja väylätoimintojen ylläpidon ja kehittämisen sekä energiansiirtoon liittyvien kaasuputkistojen rakentamisen vuoksi.

On mahdollista, että alueelle sijoitetaan tulevaisuudessa maakaasujohto. Johtoa varten tehdään rannikon läheisyydessä merenpohjaan kaivanto, johon putki sijoitetaan meren pinnalla olevasta aluksesta. Asennuksen jälkeen kaivanto ja siihen sijoitettu putki peitetään. Maakaasuputken sijoittaminen ja rakentaminen alueelle ei ole sinänsä ristiriidassa alueen Natura-perusteiden kanssa, mikäli ne eivät pysyvästi heikennä Natura-alueen suojelutavoitteita. Rakentamisvaiheessa erityistä huomiota tulee kiinnittää linnuston suojeluun.

Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys;
- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä;
- luontotyypin, lajin elinympäristön laatua tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein;
- luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Site protection status

Natura 2000-alueen vesialueilla suojellaan merenpohjaa, vedenalaista luontoa ja veden laatua vesilain nojalla. Alueella säädellään HELCOMin ympäristökomitean suositusten perusteella erityisesti soran ja muiden maa-ainesten ottamista, ruoppauksia ja merenpohjan rakentamista, suurehkojen huvivenesatamien rakentamista sekä jätevesien johtamista ja kalanviljelylaitosten rakentamista. Alueella jo olevia satamia ja väyliä voidaan kuitenkin käyttää ja kunnostaa vaarantamatta alueen suojelun tarkoitusta.

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Alueeseen sisältyvät seuraavat saaret ja mannerrannat:

1) Pohjanpitäjänlahti
Pääosa alueesta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Pohjanpitäjänlahden perukka kuuluu lisäksi lintuvesiensuojeluohjelmaan. Rajaukseen kuuluvat myös Sällvikin yksityinen suojelualue sekä Linduddenin lehtojensuojeluohjelman kohde. Rajaus perustuu Pohjanpitäjänlahden vahvistettuun osayleiskaavaan, josta mukaan on otettu ne suojelullisesti tärkeät ranta- tai saarialueet, joissa on SL-, MU-, VR- ja W1-merkinnät kaavassa. Tämän osa-alueen toteutustapana ovat siten varsinaisten suojelualueiden lisäksi tämän osayleiskaavan kaavamääräykset. SL-alueet on tarkoitettu rauhoitettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. MU-alueet ovat maa- ja metsätalousalueita, joilla on ympäristöarvoja. Niillä rakentaminen on kielletty ja kaikissa muissa toiminnoissa on kiinnitettävä erityistä huomiota alueen luonnon- ja kulttuurimaisemaan sekä ympäristönhoitoon. Vesistöjä ja peltoja rajaavan puuston hoidossa on erityisesti otettava huomioon alueen luonto- ja maisemaolosuhteet. VR-alueille saa rakentaa ainoastaan yleistä virkistystoimintaa palvelevia rakennuksia ja ulkoilua ja liikkumista palvelevia tarpeellisia polkuja. W1-alueet ovat vesialueita ja niillä on kiinnitettävä luontosuhteiden sekä veden laatutekijöiden vuoksi erityistä huomiota siihen, mitä toimintoja alueelle sijoitetaan ja alueella tapahtuvan vesiliikenteen luonteeseen ja liikkumisalueisiin. Kaikkiin edellä lueteltuihin kaavamääräyksiin liittyy RakL 124a§:n mukainen toimenpidekielto.

2) Ramsholmen-Stadsfjärden
Ramsholmen on Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 1300/1990 rauhoitettu yksityinen luonnonsuojelualue. Sen edustalla olevat alueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan ja ovat yksityisessä omistuksessa. Maa-alueet toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin. Stadsfjärdenin länsiosan alue kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan ja vähäisiä osia siitä on rauhoitettu päätöksillä 45/1989 ja 1300/1987 yksityisinä suojelualueina. Loppuosa toteutetaan vesilain ja luonnonsuojelulain avulla. Gullön tammimetsät ovat päätöksellä 724/1949 yksityisinä suojelualueina rauhoitettuja.

3) Gullön - Skåldön flada- ja järvialueet
Gullön järvialueet sekä Skåldön fladat sisältyvät rantojensuojeluohjelmaan. Kopparöfladanista vähäisiä osia on suojeltu yksityisinä suojelualueina (Klippudd n. 5 ha, päätös 25/1994 ja Lillö n. 10 ha, päätös 300/1993). Lisäksi eräitä alueita on hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin. Alueet ovat yksityisessä omistuksessa ja niiden merkittävien biologisten arvojen vuoksi koko rantojensuojelualueiden kokonaisuus rauhoitetaan luonnonsuojelualueina.

Näsebyfladanin 81 ha:sta 36 ha on rauhoitettu yksityisenä suojelualueena päätöksellä 2177/1982. Loppuosa alueesta on yksityisten omistamaa ja se toteutetaan luonnonsuojelualueena.
Edesbacka ja Kopparön tilan Äskörenin alue ovat yksityisiä luonnonsuojelualueita, jotka on perustettu päätöksillä 9266/1972 ja 1136/1991.

Stora Sandö on harjujensuojeluohjelmaan kuuluva kohde, jolla on vahvistettu rantakaava. Luonnonarvot turvataan rakennuslain 124a§:n mukaisessa lupamenettelyssä.

4) Hankoniemen etelälahdet
Alueen läntisin osa, Anklarensbukten kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, Långörenin niemi on rauhoitettu yksityinen luonnonsuojelualue. Västerfjärden, Österfjärden ja Täktbukten kuuluvat lintuvesiesuojeluohjelmaan ja ne on lunastettu valtiolle suojelutarkoituksiin. Muita yksityisiä suojelualueita ovat Högholmen, Sjöstuga-Kampelan letto, Basholmenin metsä, Silversandin rantaniityt sekä Ryssholmenin ja Henriksbergin suojelualueet. Högholmenin länsipuoliset alueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan ja itäpuolinen Svanvikin alue lintuvesiensuojeluohjelmaan.

5) Tvärminne
Pääosa osa-alueesta eli saaristoa ja lehtoja koskevat osat ovat luonnonsuojelulain mukaisesti jo rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Lappohjanranta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja siitä noin 57 ha on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistuksessa Tvärminnen kylän n. 15 ha:n dyynialue on 15.3.1994 vahvistetussa Hangon Tvärminnen kylän osayleiskaavassa osoitettu SL-alueeksi ja toteutetaan myös luonnonsuojelualueena.

6) Tammisaaren saariston kansallispuisto - Ahlglo - Getskär
Kansallispuisto on perustettu vuonna 1989 lailla 485/89 ja aluetta koskevat tarkemmat määräykset on annettu asetuksella 243/90. Rauhoitusmääräykset eivät koske rajauksen sisällä olevia yksityismaita, joilla on myös lomarakennuksia. Niiden osalta nykyisten tasoisten rakennusten ylläpito ja kunnostus on sallittua. Kansallispuistoa laajennetaan valtion omistamilla alueilla nykyisen rajauksen eteläpuolisella noin 5000 ha:n merialueella, jolla sijaitsee yhteensä noin 30 ha luotoja. Lisäksi luonnonsuojelulailla suojellaan seuraavat yksityisessä omistuksessa olevat tärkeät merilinnuston pesimäalueet: Blekharun, Lerharun, Sköldharun ja Sköldharukobbarna.

Luonnonsuojelulailla jo rauhoitettu Ahlglon alue on yksityinen suojelualue, joka on perustettu vuonna 1923 metsä-, vesi- ja kahlaajalinnuston suojelualueeksi. Rauhoitusmääräykset eivät suoranaisesti kiellä rakentamista alueelle, mutta alueen yleisestä suojelualueen luonteesta johtuu, että mahdollinen rakentaminen ei saa olla ristiriidassa luonnonsuojelutavoitteiden kanssa.
Saaristoympäristösäätiön hallitsema Getskärin alue on rauhoitettu yksityisenä suojelualueena kuitenkin siten, että rauhoitusmääräyksissä sallitaan tietty määrä rakennusoikeutta.

7) Nothamn-Strömsö-Hättö
Osa-alue käsittää Tammisaaren puolella Nothamnin, Lill-Skälön, Gästansin, Strömsön ja Lill-Österklobbarnien ja Inkoon puolella Hättön yksityiset luonnonsuojelualueet. Nothamnin alue on perustettu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 58/1926 linnustonsuojelualueeksi ja sen rauhoitusmääräykset on uusittu päätöksellä 8533/1963. Lill-Skälön alue on perustettu päätöksellä 3065/1948 linnustonsuojelu- ja saaristomaisemansuojelualueeksi. Gästans on perustettu päätöksellä 3709a/1978 saaristoluonnon suojelualueeksi. Strömsö on perustettu päätöksellä 8286/1981 saaristoluonnon suojelualueeksi. Inkoon puolella sijaitseva Hättön alue on perustettu päätöksellä 1234/1946. Sen rauhoitusmääräyksiä on muutettu päätöksillä 3950/1967 ja 7380/1968. Alue käsittää osaksi luonnontilaista saaristoa osaksi ulkomaisten puiden ja eläinten kokeilualuetta. Lill-Österklobbarnien alue on rauhoitettu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 286/1996.

Habitat types

Species

Alueella on lisäksi 4 uhanalaista lajia.