Natura 2000 -alueet turvaavat Euroopan luonnon monimuotoisuuden

Uudenmaan ELY-keskuksen alueella on 102 Natura-kohdetta. Niiden kokonaispinta-ala on 209 725 hehtaaria, josta lähes 90 % on vesialueita. Näiden lisäksi Uudellemaalle ulottuu muutama Natura-alue Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueilta.

Useamman ELY-keskuksen alueella sijaitsevat alueet

• Keihässuo, Kilpisuo, Koivumäki-Luutasuo, Mustasuo, Tervalamminsuo (osittain Hämeen alueella)
• Ahvenkoskenlahti, Kymijoki, Teutjärven ja Suvijärven lintuvedet (osittain Kaakkois-Suomen alueella)
• Haukkamäki, Hyyppärän harjualue, Kiskonjoen latvavedet, Kiskonjoenvesistö, Pohjan-Kiskon järvialue (osittain Varsinais-Suomen alueella)

Suurin osa Naturaan kuuluvista maa-alueista sisältyy jo aiemmin perustettuihin kansallisiin suojeluohjelma-alueisiin tai kaavojen suojeluvarauksiin. Niin sanottuja vanhoja suojeluohjelma-alueita ovat harjujen-, soiden-, lintuvesien-, lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojelualueet.

Natura 2000 -verkoston tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kyseisillä alueilla, mutta alueidenkäyttö on sovitettava yhteen alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan muun muassa luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Useimmilla Natura-alueilla luontoarvojen säilyttäminen edellyttää ainakin osittain luonnonsuojelualueiden perustamista ja suojeluarvot turvaavien rauhoitusmääräysten laatimista. Osalla kohteista luontoarvot voidaan turvata muun muassa kaavoituksella tai muulla käyttöä ohjaavalla suunnittelulla. Natura-alueille laaditaan tarvittaessa hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa mm. pyritään yhteensovittamaan alueelle kohdistuvia erilaisia käyttömuotoja ja -paineita.

Kuva

Uudenmaan Natura 2000 -alueiden erityispiirteitä

Uudenmaan Natura 2000-alueilla on merkitystä erityisesti meri- ja rannikkoluontotyyppien, lehtojen, jalopuumetsien sekä perinneluontotyyppien ja kalkkikallioiden suojelussa. Luontotyyppien suojelun kannalta erittäin tärkeiksi luokitellut alueet sisältävät enimmäkseen reheviä lehtoalueita sekä kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, esimerkiksi Lohjanjärven ympäristön Natura-alueilla. Kalkkivaikutteiset alueet ovat myös tärkeitä keskittymiä uhanalaiselle lajistolle. Esiintymisalueensa reunalla, mm. Porvoon Stensbölessä ja Bengtsårin lehdossa Hangossa, sijaitsevat jalopuumetsiköt ovat myös erittäin tärkeitä luontotyyppejä Uudenmaan Natura-alueilla. Nämä luontotyypit samoin kuin merenlahtien rantaluontotyypit ja perinnebiotoopit vaativat jatkuvia hoitotoimenpiteitä. Laajoilla merensuojelualueilla ovat Itämeren vedenalaiset luontotyypit ja rantaluontotyypit erittäin tärkeitä. Merialueet, kuten Kallbådanin luodot ja vesialue, ovat erittäin merkittäviä harmaahylkeen suojelualueita.

Linnuston kannalta Uudenmaan merkittävimpiä Natura-alueita ovat erityisesti rannikon matalat merenlahdet, mm. Vanhankaupunginlahti, Laajalahti ja Porvoonjoen suisto, sekä rehevät sisämaan lintukosteikot, mm. Lepinjärvi, Matalajärvi, Vanjärvi, Ridasjärvi ja Kanteleenjärvi. Mustionjoki, Siuntionjoki ja Vantaanjoki ovat erittäin tärkeitä alueita vuollejokisimpukan suojelun kannalta. Mustionjoki on Uudenmaan ainoa jokihelmisimpukan esiintymisalue.

Uudenmaan Natura-alueilla on kolme kansallispuistoa. Metsä- ja suoluontotyyppien suojelun kannalta merkittävät Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot muodostavat kumpikin oman Natura-alueensa. Tammisaaren saariston kansallispuisto sisältyy laajempaan Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue Natura-alueeseen. Useat Natura-alueet sijaitsevat keskellä tiivistä asutusta pääkaupunkiseudun suurimmissa kaupungeissa ja ne toimivat lähialueiden asukkaille tärkeinä virkistyspaikkoina. Näitä ovat mm. Espoonlahti-Saunalahti, Laajalahden lintuvesi, Kallahden harju-, niitty- ja vesialueet, Vanhankaupunginlahden lintuvesi sekä Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet.