Tutki ja havainnoi ympäristöä

Jokainen meistä havainnoi ympäristöään. Yksi seuraa pihapuun varpusia ja toinen päivän säätä, kolmas tallentaa merijäähavaintojaan puhelinsovellukseen. Tapoja on monia. Ympäristön havainnoiminen voi parhaimmillaan olla sekä hauskaa vapaa-ajan viettoa että tärkeää tutkimusavustamista!

Nuori kiikaroi luonnossa. — © Adobe Stock

Monelle ympäristön tutkailu voi olla yksinkertaisesti rakas harrastus, josta saa onnistumisen ja oppimisen kokemuksia – yksin tai yhdessä muiden kanssa. Ympäristössä liikkuessa voi kokea yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa. Myös esimerkiksi mittaamiseen liittyvät tekniset kokeilut ja järjestelmät voivat innostaa havainnointiin. Esimerkiksi mökkiläiselle järven näkösyvyyden seuraaminen voi tuoda hallinnan tunteen oman lähiveden tilasta. Jos huolestuttavia merkkejä ilmaantuu, nopea reagointi voi olla ensiarvoisen tärkeää vesistön hyvinvoinnille. Vastaavasti huonokuntoisen vesistön elpymistä on jopa jännittävää seurata omien havaintojen perusteella.

Neljä sukupolvea mittaajia

Heitä on Suomessa kymmeniä. He mittaavat vedenpinnan korkeutta, jäätä tai lunta.

Kansalaishavainnot auttavat tutkijoita ympäristön tilan seurannassa

Ympäristön havainnointi voi olla myös yhteiskunnallisesti tärkeää. Kansalaishavainnoiksi kutsutaan joukkoistamalla kerättyä havaintotietoa. Joukkoistamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä yleensä sitä, että tutkijat pyytävät vapaaehtoisia keräämään havaintoja tietystä seurattavasta asiasta, kuten sademääristä. Näillä havainnoilla voidaan esimerkiksi täydentää mittauksia, kalibroida satelliittitulkintoja tai tuottaa tietoa ihmisten kokemuksista.

Kansalaishavaintoja hyödyntäviä tutkimuksia ja hankkeita on lukuisia. Muun muassa ympäristöhallinnon HELMI-suojeluhankkeessa on hyödynnetty kansalaisten tekemää havainnointia. Esimerkiksi lähteiden tilan tarkkailemiseen on käytetty tavallisten ihmisten lomakkeelle lataamia kuvia ja huomioita.