Neljä sukupolvea mittaajia

Nämä hydrologiset mittaajat ovat tavallisia suomalaisia, jotka tekevät mittauksia vapaa-ajallaan ja vapaaehtoisesti. Heidän ansiostaan tiedämme enemmän siitä, miten vesi liikkuu vesistöissä ja kuinka lumi ja jää käyttäytyvät.

Moni näistä mittaajista on tehnyt havaintoja vuosikymmenten ajan. Onpa niitäkin, jotka ovat perineet työn isältään tai äidiltään ja siirtävät sen edelleen lapsilleen, ehkä lapsenlapsilleenkin. Pihtiputaalla asuva Kaisa Karjalahti on yksi heistä.

Järven jäälle säässä kuin säässä

Kaisa muistelee, kuinka hänen äitinsä lähti ennen sotia mittaamaan jäätä Pihtiputaan Muurasjärvelle. ”Äidillä oli mukana tuura, jolla hän hakkasi jäähän reikiä – siihen aikaan jääkairoja ei vielä käytetty.” Työ oli rankkaa ja välillä aviopuoliso lähti avuksi. Oli määräpäivät, jolloin mittaukset piti tehdä, säässä kuin säässä. 

Kaisa arvelee, että hänen äitinsä alkoi mitata jäätä jo vuonna 1910 tai niillä main. Sotavuosiin mennessä mittaustyö oli joka tapauksessa jatkunut jo pitkään. Siitä on osoituksena mitali, jonka tasavallan presidentti antoi ahkeralle mittaajalle välirauhan aikaan. 

Kun äidin voimat alkoivat vähetä, Kaisa perheineen otti mittaustyön harteilleen. He kävivät mittauspisteellä halki talven ja kairasivat siihen reikiä viranomaisilta saatujen ohjeiden mukaan. Niistä sitten mitattiin jään kokonaispaksuus ja eri jääkerrosten paksuudet, veden korkeus kairareiässä ja vielä lumipeitteen paksuus jään päällä. ”Ei se ihan nopeasti käynyt, kun mittauspisteelle on vielä jonkinmoinen matka rannasta,” Kaisa toteaa.

Kaisa kertoo, että mittauspaikka on vieläkin hänen nimissään, vaikka hän on jo täyttänyt 90 vuotta. ”Nyt työtä jäällä jatkavat tytär ja tyttärenpojat.”

Jäämittausten lisäksi Kaisa ja hänen äitinsä ovat mitanneet Muurasjärven vedenkorkeutta. Korkeus luettiin ennen joka aamu, joko rannassa olevalta asteikolta tai järven pohjaan isketystä paalusta. Vuonna 2008 paikalle asennettiin automaattimittari. Silloin Kaisan mittaukset harvenivat, mutta niitä käytettiin edelleen mittalaitteen toiminnan valvontaan.

Helmikuun lopussa 2018 vedenkorkeuden mittaaminen loppui Kaisan osalta kokonaan, kun yksityisten havaitsijoiden sopimukset siirrettiin Suomen ympäristökeskukselta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vedenkorkeuden mittaukset ulkoistettiin tuolloin yritysten hoidettaviksi.

Mittaukset antavat arvokasta tietoa

Kaisa Karjalahden ja muiden mittaajien työ on osa hydrologista perustutkimusta. Tietojen avulla tutkitaan esimerkiksi sitä, miten ja miksi jäätilanne vaihtelee alueittain ja ajan myötä. Tämä auttaa arvioimaan vaikkapa ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Mittaukset tehdään senttimetrin tarkkuudella, ja apuna käytetään jäämittaa ja niin sanottuja kohvasauvoja. Tarkkana pitää olla, jotta eri jääkerrokset saadaan mitattua oikein. Kolmesta reiästä tehdyistä mittauksista lasketaan keskiarvo.

Pihtiputaan Muurasjärvellä on yksi Suomen 46 jäänpaksuuden mittauspaikoista. Muurasjärven havainnot alkavat vuodesta 1910 – aivan kuten Kaisa arveli. Havaintosarja on Suomen pisin.

Palkitsevaa ja kiinnostavaa työtä

Kuva

Kaisan lapsuudenkoti seisoo edelleen Muurasjärven rannalla, ja samoilla tienoilla Kaisa eli myös mentyään naimisiin. Jäälle ei ollut pitkä matka ja keskitalvella jää kantoi hyvin. Keväämmällä jää alkoi oikutella. ”Samaan paikkaan tuli aina vetinen vyöhyke, jota piti varoa”, Kaisa kertoo. 

Kerran Kaisan aviomies putosi mittausreissulla sulaan ja oli vähällä hukkua. ”Hänellä oli kyllä kaveri rannalla, mutta tämä istui mäen päällä eikä kuullut avunhuutoja. Mies ei päässyt vettyneissä talvivaatteissa takaisin jäälle vaan joutui uimaan pitkin sulaa, kunnes sai lopulta kiinni jään yllä roikkuneesta oksasta. Sen verran oksa antoi tukea, että hän pystyi kampeamaan itsensä jäälle.”
 
Muita vaaratilanteita ei Kaisan perheelle ole pitkän uran varrella sattunut. Eikä työ ole koskaan tuntunut ikävältä tai turhalta. ”Se on päinvastoin ollut kiinnostavaa,” Kaisa toteaa. Hänen kaappeihinsa on kertynyt vuosien varrella paljon mittaustietoja, joista voi katsella menneiden vuosien jääoloja ja vedenkorkeuksia. ”Lähetämme mittaustulokset paperilla kirjeitse. Näin niistä jää itselle kopio ja jälkipolvillekin muistoja vuosikymmenten takaa.”

Entä mitä Kaisan arkistot mahtavat kertoa? Onko jäätilanne Muurasjärvellä muuttunut? Kaisa vastaa kysymykseen varovaisesti ja harkiten. ”Vaikuttaa siltä, että jää olisi ohentunut, mutta tilanne vaihtelee paljon vuodesta toiseen.”

Samaa viestiä kertoo hydrologiseen rekisteriin tallennettu Muurasjärven aikasarja.