Hyppää pääsisältöön
Tags:
Katsaus Suomen ympäristön tilaan

Itämeren tila edelleen huolestuttava

Itämerta vaivaavat rehevöityminen, eräät haitalliset aineet ja merialueiden kasvava käyttö. Osalla Suomen merialueista näkyy merkkejä paranemisesta.
Kuva
Merenpinta.
© Ilkka Lastumäki / Syke.

Tiheän asutuksen ympäröimä Itämeri on herkkä muutoksille. Meren ongelmat ulottuvat koko merialueelle, myös Suomen vesille. Suomi on myös osaltaan vastuussa meren kuormituksesta ja varsinkin omien rannikkovesiensä heikosta tilasta. Merialueemme eivät kuitenkaan voi pelkästään huonosti; joiltakin osin meren tila on hyvä.

Itämeren tilaa seurataan jatkuvasti. Seurantaohjelmassa tarkkaillaan meren rehevöitymistä, veden laatua, meriluontoa ja muita meren hyvinvoinnin osa-alueita. Tulosten perusteella tehdään arvio kunkin osa-alueen tilasta. Tavoitteena on, että jokaisella osa-alueella saavutetaan hyvä tila. Tähän on vielä matkaa kaikkialla Itämerellä.

Ajankohtaista

Rehevöityminen vaivaa Suomessa eniten etelä- ja lounaisrannikkoa

Itämeren rehevöityminen näkyy sinilevämassoina, veden samenemisena ja merenpohjan happikatona. Suomessa tilanne on heikoin Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkovesissä. Avomerialueista huonoimmassa kunnossa ovat Suomenlahti ja sen länsipuoliset merialueet. Suomenlahden rannikolla on näkynyt hienoisia merkkejä tilanteen kohenemisesta. Sen sijaan Selkämerellä sinilevää on esiintynyt viime vuosina aiempaa enemmän.

Rehevöitymisen yhtenä mittarina käytetään a-klorofyllin eli lehtivihreän pitoisuutta. Se kuvaa kasviplanktonin määrää vedessä.


Rannikkovesien rehevöitymistilaa kuvaavassa graafissa käytetyt lyhenteet:
Ss Suomenlahden sisäsaaristo
Su Suomenlahden ulkosaaristo
Ls Lounainen sisäsaaristo
Lv Lounainen välisaaristo
Lu Lounainen ulkosaaristo
Ses Selkämeren sisemmät rannikkovedet
Seu Selkämeren ulommat rannikkovedet
Ms Merenkurkun sisäsaaristo
Mu Merenkurkun ulkosaaristo
Ps Perämeren sisemmät rannikkovedet
Pu Perämeren ulommat rannikkovedet

Ravinnepitoisuudet vähentyneet, muttei vielä tarpeeksi

Rehevöityminen johtuu ravinteiden eli typen ja fosforin suuresta määrästä merivedessä. Itämeren ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan 1980–1990-luvuilla. Sen jälkeen ne ovat vakiintuneet tai vähentyneet, mutta eivät vielä tarpeeksi. Suomessa kannetaan erityistä huolta Saaristomerestä, jonka ravinnekuormitus on Itämeren suojelukomission (HELCOM) hot spot -listalla – eli kuuluu meren pahimpiin ongelmakohtiin.

Kuva
Kartat kuvaavat fosfaatin ja liuenneen typen määrää pohjoisella Itämerellä.
Ravinnepitoisuudet pohjoisella Itämerellä, avomeren pintakerroksessa. © Suomen ympäristökeskus.

Haitallisia aineita on vielä pitkään

Ympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita kulkeutui Itämereen eniten 1960–1980-luvuilla. Vaarallisimpien aineiden käyttö on sittemmin kielletty, ja niiden pitoisuudet meressä ovat vähentyneet. Eniten huolta aiheuttavat nyt tietyt palonestoaineet. Meriveden öljypitoisuudet ovat pienentyneet, koska öljyvahingot ovat harvinaistuneet. Mahdollisten haitta-aineiden laaja kirjo ja aineiden pysyvyys varjostavat tulevaa kehitystä.

Meren roskaantumiseen on herätty

Meriroskaa on kertynyt Suomen merialueille vuosikymmenten mittaan. Valtaosa roskasta on muovia. Osa meriroskasta ajautuu rannoille tai laskeutuu merenpohjaan, osa jauhautuu pieneksi mikroroskaksi. Näkyviä roskia on eniten Suomenlahden, Saaristomeren ja Perämeren rannoilla; osalla alueista roskaantuminen näyttäisi vähenevän. Vedessä ja sedimentissä olevan mikroroskan määrää on alettu seurata 2020-luvulla. Muovin käyttörajoitusten odotetaan vähentävän meren roskaantumista.

Vedenalainen melu kiusaa merieläimiä

Vedenalainen melu on voimakkainta laivaväylillä, mutta kantautuu kauas niiden ulkopuolelle. Noin viidesosalla Suomenlahden pinta-alasta vedenalainen melu ylittää kynnysarvon 20 desibeliä. Ruoppaus, vedenalaiset räjäytykset ja kaikuluotaus aiheuttavat hetkellisiä melupiikkejä. Vedenalainen melu ei kuulu ihmisen korviin, mutta merieliöitä se voi haitata suuresti, pahimmillaan tappaa. Vedenalaisen melutilanteen arviointi on vasta alkumetreillä, samoin kuin melun hillitseminen.

Meriluonto voi hyvin ja huonosti 

Meriluonnon tilaa heikentää erityisesti rehevöityminen, mutta myös muun muassa vieraslajit, ruoppaukset ja rantarakentaminen. Merenpohjan ja meren ravintoverkon tila on heikoin Suomenlahdella, eikä siinä näy paranemisen merkkejä. Pesivistä merilinnuista heikoiten menee pohjaeläimiä syövillä kokosukeltajilla, kun taas laiduntavat linnut ovat runsastuneet. Hyljekannat ovat pääosin runsastuneet. Vaelluskaloista monet ovat uhanalaisia. 

Vieraslajit aiheuttavat riskin

Itämereen on saapunut noin 220 vieraslajia – eläimiä ja kasveja, jotka ihminen on joko tahallaan tai vahingossa kuljettanut tänne maailman muilta vesiltä. Näistä arviolta 30 elää Suomen rannikkovesissä. Kaikista vieraslajeista ei ole haittaa, mutta jotkut syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja tai heikentävät niiden yhteisöjä. Vieraslajilaki ehkäisee vieraslajien aiheuttamia haittoja ja riskejä.

Itämeren toimintaohjelma parantaa meren tilaa

Euroopan unionin tavoite on kaikkien merialueiden hyvä tila. Itämerellä tähän pyritään yhdessä Itämeren suojelukomission (HELCOM) kanssa. Tärkeä väline on Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan, 2007). Se on tuottanut monia parannuksia, mutta ei ole vielä estänyt meren tilan heikkenemistä. Ohjelmaa tehostettiin vuonna 2021. EU ja HELCOM ovat lisäksi sopineet, että vähintään 30 % merialueesta suojellaan vuoteen 2030 mennessä.

Suomen merenhoitosuunnitelma sisältää konkreettisia toimia

Suomen merenhoitoa ohjaa kansallinen merenhoitosuunnitelma. Konkreettiset toimet on kirjattu suunnitelman toimenpideohjelmaan, joka ulottuu vuoteen 2027. Toimet tähtäävät siihen, että Suomen koko merialue saadaan hyvään tilaan. Tavoitetta tukee vesiensuojelun tehostamisohjelma, jonka avulla pyritään muun muassa vähentämään maatalouden ravinnepäästöjä ja keventämään Saaristomeren kuormitusta.

Lue lisää

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)

Tutustu myös

Itämeri.fi on Suomen meritietoportaali
Tietoa Itämerestä ja meritietoa tuottavien hallinnonalojen keskeisten laitosten meriaineistot ja -palvelut Suomessa.
itameri.fi
Itämeren suojelukomissio HELCOM
Suojelukomissio tehtävänä on Helsingin sopimuksen velvoitteiden seuranta ja kehittäminen.
helcom.fi